Olen NIIN rikki, väsynyt ja uupunut että olen viittä vaille valmis heittämään pyyhkeen kehään ja luopumaan lapsestani.
Poikani 1v on mitä ihanin aarre, parhainta mitä voin kuvitella. Siksi tuntuukin niin pahalta, etten voi tarjota rakkaalleni sitä kotia minkä hän ansaitsee.
Päällimmäisenä nyt on raha-asiat: olen kotihoidontuella, koulun jätin kesken puolivälissä raskautta eikä työpaikkaa ole.
Velkaa, laskuja ja osamaksuja on sen verran, ettei kuukauden "tulot" riitä edes niihin. Maksan pikavipeillä meidän kuukauden vaipat ja ruuat. Omia vanhoja virheitäni tietysti makselen, ei ole muita syyttäminen, mutta tämä alkaa käydä sietämättömäksi.
Töitä olen hakenut ja haastatteluissa käynyt mutta ei ole tärpännyt. Pankin kanssa olen yrittänyt sopia pienempiä eriä, mutta ei ole onnistunut. Perintätoimisto ja ulosottomies hengittää niskaan. Vanhempia ei ole maksamassa.
Tuntuu, etten pysty enää pitämään näitä lankoja käsissäni. Lapsi tarvitsisi talveksi yhtä sun toista, ruuan tekeminen tällä budjetilla on taitolaji.
Tekisi mieli antaa lapsi jonkun osaavamman käsiin, perheeseen missä saisi muutakin kuin hernemaissipaprikaa ja kaurapuuroa. Missä saisi kehitykselleen sopivia leluja ja joka vuodenajalle sopivat kunnon vaatteet.
Ärsyttää ja hävettää.
Mitä tässä voi enää tehdä? Ei kai mitään. En vaan jaksa enää itku silmässä availla perintätoimistojen kirjeitä ja laskea monellako eurolla tässä kuussa syödään.
Poikani 1v on mitä ihanin aarre, parhainta mitä voin kuvitella. Siksi tuntuukin niin pahalta, etten voi tarjota rakkaalleni sitä kotia minkä hän ansaitsee.
Päällimmäisenä nyt on raha-asiat: olen kotihoidontuella, koulun jätin kesken puolivälissä raskautta eikä työpaikkaa ole.
Velkaa, laskuja ja osamaksuja on sen verran, ettei kuukauden "tulot" riitä edes niihin. Maksan pikavipeillä meidän kuukauden vaipat ja ruuat. Omia vanhoja virheitäni tietysti makselen, ei ole muita syyttäminen, mutta tämä alkaa käydä sietämättömäksi.
Töitä olen hakenut ja haastatteluissa käynyt mutta ei ole tärpännyt. Pankin kanssa olen yrittänyt sopia pienempiä eriä, mutta ei ole onnistunut. Perintätoimisto ja ulosottomies hengittää niskaan. Vanhempia ei ole maksamassa.
Tuntuu, etten pysty enää pitämään näitä lankoja käsissäni. Lapsi tarvitsisi talveksi yhtä sun toista, ruuan tekeminen tällä budjetilla on taitolaji.
Tekisi mieli antaa lapsi jonkun osaavamman käsiin, perheeseen missä saisi muutakin kuin hernemaissipaprikaa ja kaurapuuroa. Missä saisi kehitykselleen sopivia leluja ja joka vuodenajalle sopivat kunnon vaatteet.
Ärsyttää ja hävettää.
Mitä tässä voi enää tehdä? Ei kai mitään. En vaan jaksa enää itku silmässä availla perintätoimistojen kirjeitä ja laskea monellako eurolla tässä kuussa syödään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko hakenut taloudellista apua sossusta ja/tai seurakunnasta? Jos et niin äkkiä matkaan. Selvität siellä tilanteesi. Eivät voi jättää sua tyhjän päälle kun kuvioissa on pieni lapsikin. Nuo pikavipit vie sua aina vaan syvemmälle suohon.
Lapselle voit etsiä leluja ja vaatteita kirppareilta. Kannattaa myös laittaa nettiin ilmoitus Vauva- ja Kaksplus-lehden sivuille , että haluat vastaanottaa vaatteita ja leluja. Itse olen saanut sieltä ilmaiseksi todella hyviä vaatteita lapselleni. Antajat olivat hyvin innoissaan siitä, että heidän rakkaan lapsensa vaatteet olivat vielä hyödyksi jollekulle toiselle.
Ota nyt oikeasti itseäsi niskasta kiinni ja hoida asiasi kuntoon. Ihmiset ovat oikeasti aina valmiita auttamaan. Toivottavasti olet hakenut kaikki asumistuet ja elatusavut sun muut mihin olet oikeutettu. Hae itsellesi myös jotain keskusteluapua tilanteeseesi. Sinä olet paras äiti lapsellesi, älä anna raha-asioiden lannistaa sinua.
Itsekin olen (yksin) kotona kotihoidontuen varassa. Minulla ei ole mitään aiempia velkoja mutta siltikin elämä on niin kallista ja tuo tuki niin pieni. Äitini on auttanut valtavasti. Riippuen missä asut voit saada myöskin ilmaiseksi esim. lapsiperheiden kotipalvelua, jos tarvitset vähän "omaa aikaa", joka olisi tärkeää jaksamisellesi (ymmärsinkö oikein ettei lapsen isä ole kuvioissa?)
Hae nyt reippaasti apua sekä omaan jaksamiseesi että teidän taloudelliseen tilanteeseen. Sinun pitää olla itse aktiivinen ja vaatia apua. Toivottavasti saat apua, älä luovuta, tilanne ei korjaannu ihan hetkessä. Kaikkea hyvää, et ole ainoa joka kamppailee rahavaikeuksien kanssa!
heti sosiaalitoimistoon yhteyttä, niin auttavat sinua siellä!
Sosiaalitoimistoon yhteydenotto ei tarkota sitä, että he heti ottavat lapsen sinulta, vaan heillä on velvollisuus auttaa sinut jaloillesi kunnolla!
Onko kunnassasi perhetyötä, jos on, pyydä heitä sosiaalitoimiston kautta auttamaan jaksamisesi kanssa.
Voimia sinulle!
lisäksi kannattaa ottaa yhteys velkaneuvojaan.
Alla linkki, josta löydät lähmmimmän velkaneuvojan. Kaikki järjestyy kun laittaa järjestymään. Tsemppiä sinulle, hae ja pyydä apua!
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-fi/velkaneuvo.aspx
olenkin ollut jo yhteydessä. Toimeentulotukea en saanut, kun tuloni ylitti parilla kympillä jonkun rajan, mistä lähtien sitä voi maksaa. Ironista kyllä. Lisäksi pikavipit luetaan tuloiksi huolimatta siitä, että maksan ne takaisin. Ainoastaan vuokra, sähkö ja kotivakuutus kuului heille, joten eivät voineet auttaa muiden laskujen kanssa.
Velkaneuvojalle ohjasivat nekin, mutta yhdessä tän virkailijan kanssa todettiin ettei siitä ole mitään hyötyä, koska tiedän kuitenkin miten nää asiat hoidetaan.
Maksujärjestelyt olen sopinut, ja aina ilmoittanut kun laskut tulee maksetuksi myöhässä. Pankin kanssa olen yrittänyt asioita sopia, mutta minkäs tekee kun nekin tarvitsevat rahansa pois.
Ota sitten yhteyttä seurakuntaan. Niillä kanssa on tavara-, ruoka- ja raha-avustuksia.
Älä ota enää noita pikavippejä niin jatkossa saat sitten sossustakin apua jos olivat nuo nyt ottaneet laskelmaan tuloksesi. Olisit kyllä voinut vielä yrittää jutella johtavan sosiaalityöntekijän kanssa, että olisiko tuossa päätöksessä ollut harkinnanvaraa, jos siis sait vaan jonkun "liukuhihna"-päätöksen.
Tsemppiä sulle jatkossa!
Moikka, ihan vaan kyselisin, että minkäkokoista vaatetta tarvitset? Mulla 2,5 vuotias poika ja voisin laittaa eteenpäin pieniä vaatteita. Olen kyllä jo ehtinyt suuren osan laittaa eteenpäin, mutta aina jotain löytyy... Voin ihan lähettää sulle postitse, ei tarvitse maksaa mitään, on varmaan tosi raskasta sulla.
Tiesitkö että sossu laskee aikuiselle perusosan 399.10e ja lapselle 251.43e. Ainakin meilläpäin. Et voit itse laskea mitä jää käteen.
sp.osoitteen, niin juteltaisiin?
Jos saisin jostain sun osoitteen, voisin laittaa pojhallesi vaatteita, leluja, kirjoja tms. Itselläni on kaksi poikaa, jotka ovat isompia. Suuren osan olen jo antanut eteenpäin, mutta jotain kivaa löytyy kyllä. Ei tarvi maksaa postikuluja tietenkään. Jos sulla olisi sähköposti, niin voisin ottaa tietosi sitä kautta, eikä sun tarvitsisi kirjoittaa niitä tänne, kaikkien nähtäväksi.
Itsekin olen ollut vaikeassa tilanteessa, mutta nyt onneksi jo näyttää paremmalta.
kelan sivuilla laskemassa voisitko saada asumistukea. Siellä on valmiit kysymykset ja niihin kun vastaat niin näät suorilla oletko saamassa mitään.
moi!
ensinnäkin, hanki lapsi ainakin päivähoitoon neuvolan kautta. siellä hän saa kavereita ja ruokaa sekä sinä saat aikaa.
jos he inttävät, sano, että olet alkanut saada väkivaltaisia ajatuksia, tarvitset apua. silloin menet jonon ohi, kun sanot että ongelmat ovat todella vakavia. eräs tuttavani joutui omaishoitajana sanomaan, että hän tappaa hoidettavansa, ennenkuin hänelle annettiin lomaa ja omainen sai hoitopaikan.
jos muu ei auta, anna lapsi hetkeksi sijaishoitoon.
minulla on myös yksi ystävä joka teki näin, että sai asiansa kuntoon, ja minusta se oli todella epäitsekästä ja urheaa. ja lapsi voi hyvin ja on turvassa. hän ansaitsee turvan ja kodin ja sinä olet hyvä ihminen, koska haluat sen hänelle antaa, ja sinä voit sen myös antaa, tavalla tai toisella.
sitäpaitsi voi olla välttämätöntä, että saat kunnolla apua ja aikaa järjestää asioita, ja se on lapsesi parhaaksi. pelkkä sossukäynti ei pitemmän päälle tuo teille mitään. joten kestä kipu ja tee se, mitä sinun nyt täytyy. ja voin sanoa tämän, koska minä tiedän, mitä kipu ja luopumien on. mutta usko vaan, kun teet sen epäitsekkäästi, se palkitsee vielä. muista miksi ja mitä sinun pitää saada.
työt: jos haluat vain rahaa, eikä työllä ole väliä,älä hae miltään naisvaltaiselta alalta, vaan etsi isoimmat miesvaltaiset alat, mistä saat rahaa: etsi isoja tehtaita, kaikkia!!! soitat, kysyt ja haet. mitä paskemmat olosuhteet, sitä varmemmin he tarvitsevat työvoimaa. joten se työ tulee olemaan joko tylsää tai raskasta, tai molempia, mutta sinä selviät kyllä, niin hekin. (ja minä.)
kävelet sinne, sanot, että tarvitset töitä tai hyvän oppisopimuksen, ja menet töihin. oppisopimuksella saat palkkaa, jos et muuten töihin pääse, neuvottele sellainen itsellesi. itse olen välillä joutunut hakemaan 30-80 työpaikkaa, koska jäin pätkätyö-loukkuun, mutta aina olen jotain saanut. älä siis luovuta. joskus olen hakemuksilla, mutta monesti itse suoraan soittamalla ja menemällä vaan ovesta sisään ja kysymällä. ja yleensä niistä paikoista mitä ei ole ilmoitettu missään. ilmoitetuista töistä olen saanut ehkä kaksi.
minä olen myös joskus tehnyt paljon virheitä ja jos voisin näyttää sinulle, että selviät, niin näyttäisin: täällä ollaan, tule tänne!!! keinoja on aina, muitakin kun sossu tai leipäjono, usko vaan, minä jos joku tietää.
10 vuotta sitten, meinasin joutua kadulle, mutta onneksi jouduin vain asuntolaan, sain hermoromahduksen, join maksani hajalle suruuni, meinasin tappaa itseni, kärsin nälkää ja köyhyys oli äärimmäistä, ja tilanne sellainen, mitä hyvinvoivat ihmiset eivät edes usko suomessa tapahtuvan, mutta minä tiedän. ja tiedän, että sieltä myös pääsee pois. ja minä olin tuolloin vähän päälle 2kymppinen.
nyt valmistun ammattiin minkä eteen olen taistellut kynsin hampain, että edes saan tämän mahdollisuuden, nyt olen jo melkein terve, ja minä olen tehnyt tämän! minä olin niin väsynyt että luulin, että järki lähtee, että kuolen ennenkuin selviän, mutta sitten tajusin, että siitä vaan sitten: bring it on! niinkauan kun minussa henki pihisee, minä en enää sääli enkä säästä itseäni, enkä lepää, ennenkuin olen saavuttanut paremman elämän, ja nyt se on lähempänä kuin koskaan. ja rehellisesti, kunnialla hankittu. tee, rakas ihminen, se mitä sinun täytyy, ja tule tänne, meidän elämästä selvinneitten kanssa, menestykseen: tee lapsestasi ylpeä ja osoita hänelle, että todella teet mitä vain hänen eteensä.
ja KUN saat sen työpaikan, oli se nyt mikä tahansa, ota pitkäaikainen laina ja maksa pikavipit pois. ne tuhoavat sinut ennenpitkään. ja sitten vaan jalkaa toisen eteen. askel askeleelta. ja haistata sosiaalitoimistoille ja muille kerjäyspaikoille sekä entiselle elämälle pitkät! sinun ei tarvitse selvitä yksin, ei noilla eväillä, eikä olla ikuisesti rahapulassa. sinä voit toimia lapsesi parhaaksi ja olla hyvä äiti niin monella tapaa. ja ennenkaikkea, minä tiedän, siis tiedän, tämä ei ole paskapuhetta joltain ylipositiiviselta kannustajakaverilta, vaan totuus ihmiseltä, joka tietää tasan tarkalleen, mitä se on itkeä nälkää ja rahapulaa, pelätä kuolemaa ja velkojaa: SINÄ SELVIÄT JA PYSTYT PELASTAMAAN ITSESI JA LAPSESI!
sinulla on pitkä tie edessäsi, joten lähde matkaan heti. ja älä pelkää, täällä "toisella puolella" me kaikki odotetaan sua!
t. Nainen isolla N:llä, ja siis melkonen sissihän mä olen ;)
Itsellänikin kolme lasta, yh. paljon läpikäyneenä, nykyisin yrittäjänä, omakotitaloineen...
Tiedän mistä puhut. Sisulla siitä selviää. Ja tottahan se on, paskaisimmista töistä maksetaan parhaiten. Ja ylitöistä sitten saa jo makkaraakin leivän päälle.
Ikäni olen kahta työtä tehnyt. Nyt voi jo hymyillä.
Päivähoito voi olla järkeväkin vaihtoehto, jos se muutenkin tukee teidän tilannetta. Ei muuten minusta! Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonon ohi voi ehkä päästä, mutta ei nyt kannata todellakaan mennä liioittelemaan ongelmia. Niiden liioittelujen kanssa saattaisit kusessa jossain vaiheessa olla.
Äläkä anna lastasi sijaisperheeseen, sieltä et sitä ehkä takaisin saisi. Lapsella ihan varmasti paras olla äitinsä kanssa.
Hae sinnikkäästi apua. Joko olit yhteydessä seurakuntaan? Jossain kaupungeissa on seurakuntien pitämiä kirpputoreja, jonne voivat kirjoittaa lapun, että voi käydä ilmaiseksi hakemassa sieltä mitä tarvitsee. Ja jos kertoo tarvitsevansa jotain tiettyä, saattavat työntekijät etsiä sellaisia.
Voi että tuli tosi haikia olo sinun tekstiä lukiessa.Haluaisitko puhuu asiasta? anna jotain yhteystietojasi niin oltasi yhteydessä ja puhuttasi ja neuvottasi ja autettasi toisiamme..Minullakin ollut tällästä :(
sossu ei jätä pientä lasta pulaan, varaa aika ja mene juttelemaan sinne vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta tahansa, siellä voi itkeä ja kertoa kaiken ja yksinkertaisesti saada sitä kaipaamaasi apua, rahaa ruokaa, lapsen vaatteisiin jne.
Älä nyt vaan luovuta hyvä ihminen, sun lapsi rakastaa sua ja sen elämä lähte alamäkeen jos jätät hänet, pienen ihmisen.
Sitten myös seurakunnalta, diakoniatoimistosta saa apua!Varaa myös sieltä aika..
Kunpa voisin auttaa itse!! Minkä kokoisia vaatteita lapsesi käyttää nyt tulevana talvena??
auttanut, mutta pelkäänpä, ettei avun tarvitsija uskalla apua täältä vastaan ottaa.
Itsekin olen useasti tajonnut, mutta eipä ole ollut sitten kuitenkaan niitä tarvitsijoita.
On aika iso kynnys ottaa vastaan apua, jota moni on täällä ihailtavasti tarjonnut. Ihan itku tuli silmään noita lukiessa.
Arvostan tätä kovasti.
Laitoin nyt asioihin sen verran vauhtia, että irtisanoin nykyisen asuntomme (pieni kaksio) ja kuun vaihteessa muutamme 12 neliötä pienempään yksiöön. Siinä säästää 150 euroa kuussa, ja varmasti tilan puutteenkin kestää kun tietää että se on vaan väliaikaista.
Lisäksi varasin kirpparilta pöydän, mihin vien tavaraa mitä uuteen asuntoon ei mahdu ja mitkä ylipäätänsäkin on tarpeettomia, vaatteitakin tuli aika paljon kun niitä viime yön pakkailin.
Oma sänkyni ei mahdu tohon uuteen kämppään, mutta en kuitenkaan raaski sitä myydä kun sille on varmasti käyttöä myöhemmin. Nyt se mahtuu kellariin.
Näillä kirpparituotoilla saan varmasti hankittua niitä talvikamppeita.
Laskuja se ei tietenkään helpota, mutta silti vierähti jo aika iso kivi sydämeltä kun sain edes jotain hoidetuksi.
Työhakemuksia laitoin eteenpäin koko viikonlopun.
Olen muuten huomannut sellaisen seikan, että jos hakemuksessa ET mainitse lapsesta mitään niin kutsu haastatteluun tulee paljon varmemmin kuin silloin kun ilmoitat olevasi pienen lapsen yksinhuoltaja.
Soittelen vielä perään noihin mihin hakemuksia laitoin, toivotaan parasta että joku niistä tärppää.
sinne sossuun olen jo ollut yhteydessä, mutta siellä asenne oli sellainen että itsepä olet velkasi hankkinut. Niiden laskelmat ei mene yksiin minun tulojeni kanssa, joten en saa toimeentulotukea. Asumistukea saan kyllä.
Hei,
jos tarvitset vaatteita,etkä uskallaa antaa osoitettasi,niin voit pyytää niitä nimimerkillä. Lähettäjän tulee vain tietää,mihin postitoimistoon paketti lähetetään ja paketin päälle tulee pelkkä nimimerkki,postitoimiston osoite sekä tietysti postimerkki.
viimeistään joudut kertomaan, että sinulla on lapsi!
Mieti miltä se tuntuu haastattelijan kannalta: olet ollut epärehellinen heti kättelyssä, kun et ole kertonut lapsesta. Ei hyvä tämä! Sitä varmemmin jäät työpaikkaa paitsi. Elämä on kovaa, mutta rehellisyys kannattaa aina.
mielenterveystoimistot, perhetyöntekijät, kirpputorit ja seurakuntien yms. ateriapalvelut ja leipäjonot on keksitty. toivon että löydät apua ja saat työtä pian.
mitä se auttaa palstoilla narista? harvoin näitä eksyy lukemaan, ja milloin eksyy, toivoo ettei olisi niin tehnyt.
ajatelkaa aikoja esim. sotien jälkeen; sotalesket 10 lapsen kanssa asuivat hellahuoneissa ja - selvisivät. ja vielä ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa! itsekin on jääty työttömäksi ja oltu velkojen kanssa vaikeuksissa. mutta rakkautta on riittänyt ja sisua. eikä ole mikään häpeä turvautua erilaisiin auttaviin tahoihin milloin tilanne on tiukka, ilman että olisi itse siihen syypää, että saisi lapsille virikettä ja pöperöä pöytään. kyllä suomessa apua saa, tosi on. täytyy vain hakea sitä, ei se kotiin itsestään kävele - ruokakassi tai auttava ammatti-ihminen.