Ammatti-ihminen

Sitäpä minäkin tuosta hoitoalasta. Et jos on tosiaan käynyt vain kerran ja sekin on ollut lähinnä sellainen tiedustelukäynti jotain muuta asiaa varten. Ja asiakkuus on loppunut siihen. Mietin vain..

tulin.. kirjoitti:

Sitäpä minäkin tuosta hoitoalasta. Et jos on tosiaan käynyt vain kerran ja sekin on ollut lähinnä sellainen tiedustelukäynti jotain muuta asiaa varten. Ja asiakkuus on loppunut siihen. Mietin vain..

...tulit. No sekaan vaan pohtimaan asiaa. Voidaan pistää viisaat päät yhteen ja hyvässä lykyssä saadaan joku selkiys asiaan.

esimerkiksi rautakauppias kirjoitti:

...tulit. No sekaan vaan pohtimaan asiaa. Voidaan pistää viisaat päät yhteen ja hyvässä lykyssä saadaan joku selkiys asiaan.

kysytään mielipidettä niin olen kyllä sitä mieltä et ei se niin haittais jos vaan kerran on käynyt pikaisesti kysymässä lähinnä tietoa/neuvoa johonkin asiaan. Kun se asiakkuus on kuitenkin päättynyt jo.. :)

Jos minulta kirjoitti:

kysytään mielipidettä niin olen kyllä sitä mieltä et ei se niin haittais jos vaan kerran on käynyt pikaisesti kysymässä lähinnä tietoa/neuvoa johonkin asiaan. Kun se asiakkuus on kuitenkin päättynyt jo.. :)

varmasti aika riippuvainen asia. Jos asiakassuhde on pidempikestoinen eikä ole edes loppunut vielä niin silloin ihastuminen ei varmasti ole hyvä juttu puolin eikä toisin (siis hoitotyössä).

Siis se on kirjoitti:

varmasti aika riippuvainen asia. Jos asiakassuhde on pidempikestoinen eikä ole edes loppunut vielä niin silloin ihastuminen ei varmasti ole hyvä juttu puolin eikä toisin (siis hoitotyössä).

Hoitoalalla tuo on tavallaan tietysti jotenkin ymmärrettävää, mutta se on kuitenkin hullua jos sillä alalla ihmisillä ei saisi olla tunteita olemassa tai jos on ja ne syttyy niin ne pitäisi sitten vaan kylmästi sammuttaa. Itse en tietysti osaa ajatella asiaa kuin asiakkaan kannalta katsottuna, mutta hirveältä se kuitenkin tuntuu jos sellainen tilanne omalle kohdalle sattuisi ja luulisin, että sellainen tilanne olisi ammatti-ihmiselle vieläkin vaikeampi.
Kutsumusammatiksihan niitä on aikoinaan sanottukin, mutta, että ihminen siinä möisi tunteet ja oman sielunsakin työnantajalleen kuulostaa kyllä aika kylmältä touhulta. Joltakinhan saattaa mennä yksi elämän kaikista suurimpia asioita pieleen vain sen takia, että tapaa ihmisen johon ihastuu työn kautta. Sehän on ihan p...ä jos saa tuolla tavalla rumasti sanoa.
Mitenkä se sitten muuten menee, jos esimerkiksi jossain hammaslääkäriasemalla hammaslääkäri hammaslääkäri hoidattaa hampaitaan työkaverillaan ja sitten heidän välilleen kehittyy jotain, niin kumpi siinä tilanteessa sitten on se painavampi suhde työkaveruus vai asiakas-ammatti-ihmissuhde?

esimerkiksi rautakauppias kirjoitti:

Hoitoalalla tuo on tavallaan tietysti jotenkin ymmärrettävää, mutta se on kuitenkin hullua jos sillä alalla ihmisillä ei saisi olla tunteita olemassa tai jos on ja ne syttyy niin ne pitäisi sitten vaan kylmästi sammuttaa. Itse en tietysti osaa ajatella asiaa kuin asiakkaan kannalta katsottuna, mutta hirveältä se kuitenkin tuntuu jos sellainen tilanne omalle kohdalle sattuisi ja luulisin, että sellainen tilanne olisi ammatti-ihmiselle vieläkin vaikeampi.
Kutsumusammatiksihan niitä on aikoinaan sanottukin, mutta, että ihminen siinä möisi tunteet ja oman sielunsakin työnantajalleen kuulostaa kyllä aika kylmältä touhulta. Joltakinhan saattaa mennä yksi elämän kaikista suurimpia asioita pieleen vain sen takia, että tapaa ihmisen johon ihastuu työn kautta. Sehän on ihan p...ä jos saa tuolla tavalla rumasti sanoa.
Mitenkä se sitten muuten menee, jos esimerkiksi jossain hammaslääkäriasemalla hammaslääkäri hammaslääkäri hoidattaa hampaitaan työkaverillaan ja sitten heidän välilleen kehittyy jotain, niin kumpi siinä tilanteessa sitten on se painavampi suhde työkaveruus vai asiakas-ammatti-ihmissuhde?

ei voi tietää missä se oikea tulee vastaan. Ja ihmisiähän ne työntekijätkin ovat. Ei ne tunteet sieltä katoa mihinkään, olit sit työssä tai vapaa-ajalla. Tuossa ammattietiikassakin pitäisi ottaa huomioon se et millainen hoitosuhde on ollut. Jos se on ollut pikainen käynti kerran joskus milloin lie ja kestänyt n. 5-10 minuuttia, onko sillä silloin oikeasti merkitystä (noin niinku jatkolle)? Mut jos se on ollut joku terapiasuhde joka saattaa kestää joskus vuosiakin niin silloinhan tilanne on ihan eri.
Tuo sinun viimeinen pointti oli aika hyvä. Mitenhän se oikeasti menee jos tosiaan noin kävis niin? Olisko se eettisesti oikein vai väärin? :)

esimerkiksi rautakauppias kirjoitti:

Hoitoalalla tuo on tavallaan tietysti jotenkin ymmärrettävää, mutta se on kuitenkin hullua jos sillä alalla ihmisillä ei saisi olla tunteita olemassa tai jos on ja ne syttyy niin ne pitäisi sitten vaan kylmästi sammuttaa. Itse en tietysti osaa ajatella asiaa kuin asiakkaan kannalta katsottuna, mutta hirveältä se kuitenkin tuntuu jos sellainen tilanne omalle kohdalle sattuisi ja luulisin, että sellainen tilanne olisi ammatti-ihmiselle vieläkin vaikeampi.
Kutsumusammatiksihan niitä on aikoinaan sanottukin, mutta, että ihminen siinä möisi tunteet ja oman sielunsakin työnantajalleen kuulostaa kyllä aika kylmältä touhulta. Joltakinhan saattaa mennä yksi elämän kaikista suurimpia asioita pieleen vain sen takia, että tapaa ihmisen johon ihastuu työn kautta. Sehän on ihan p...ä jos saa tuolla tavalla rumasti sanoa.
Mitenkä se sitten muuten menee, jos esimerkiksi jossain hammaslääkäriasemalla hammaslääkäri hammaslääkäri hoidattaa hampaitaan työkaverillaan ja sitten heidän välilleen kehittyy jotain, niin kumpi siinä tilanteessa sitten on se painavampi suhde työkaveruus vai asiakas-ammatti-ihmissuhde?

hammashoitaja.

Ehkä tuo virkavirhe olikin väärä sana...

Hyvän kirjoituksen kirjoitit asiasta. Noin minäkin asian ajattelen sillä niinkuin jo sanoitkin rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa eikä edes minkäänlaisia titteleitä, eikä siinä tosiaankaan ole olemassa sellaista kytkintä, jota painamalla sen saisi käynnistymään haluttuna ajankohtana oikeassa paikassa järjellä valittuun kohteeseen.

esimerkiksi rautakauppias kirjoitti:

Hyvän kirjoituksen kirjoitit asiasta. Noin minäkin asian ajattelen sillä niinkuin jo sanoitkin rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa eikä edes minkäänlaisia titteleitä, eikä siinä tosiaankaan ole olemassa sellaista kytkintä, jota painamalla sen saisi käynnistymään haluttuna ajankohtana oikeassa paikassa järjellä valittuun kohteeseen.

minäkin ajoin takaa, mutta en osannut noin hienosti sanoittaa.

Toinen mitä tarkoitin, ei kaikki rakkaudesta naimisiin mene tai halua mennä. On ihmisiä, jotka eivät uskalla ottaa rakkautta vastaan ja valitsevat järki- tai kulissiavioliiton. Rakkaus, mitä sillä itse kukin tarkoittaa...??? Syvän ja pyyteettömän rakkauden tai pelkän kiintymyksen tai vain siedetään toista (ystävyyden tasolla lähinnä)tai kulissiliitot - väliin mahtuu paljon. Ekaksi mainitut eivät kysele aikaa eikä paikkaa ja mitä kauemmas siitä mennään, sitä enemmän löytyy moraalia ja sääntöjä rakkudelle.