Kun kolmenkymmenen vuoden aikana olen soitellut sukulaisille ja ystäville Suomeen, joku heistä aina tokaisee että "eikö sieltä ole kallista soitella tänne". Ja jos nykyisin vielä soitan kännykästä, niin tyrmistys on suurempi.
Suomalaisella suoruudella on tietysti hyvät puolensa, mutta menee soittohalut, kun he eivät iloitse siitä, että soitan vaan ovat huolestuneempia ekonomiastani. Joskus ovat jopa pelänneet, että soitan täältä heidän laskuunsa.
V. 1976 muutin Ruotsiin ja silloin Suomessa oli vain harvoilla puhelin. Minä sain täällä heti oman puhelimen.
Suomalaisella suoruudella on tietysti hyvät puolensa, mutta menee soittohalut, kun he eivät iloitse siitä, että soitan vaan ovat huolestuneempia ekonomiastani. Joskus ovat jopa pelänneet, että soitan täältä heidän laskuunsa.
V. 1976 muutin Ruotsiin ja silloin Suomessa oli vain harvoilla puhelin. Minä sain täällä heti oman puhelimen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Älä höpäjä! Mistä Tuppukylästä lähit? Puuttuiko linja? Hohhhoijjaa, vai niin oli huonosti asiat teillä päin -76. Muilla kaikilla oli puhelin silloin.
Joo, 1976 oli vielä meidän kylällä veivipuhelimet ja keskusneiti joka yhdisti puhelut. Eikä näitä puhelimia ollut vielä lähestulkoonkaan joka taloudessa.
Olin silloin jo asunut Ruotsissa 10 vuotta, en tiennyt asiasta. Sorry.
Siihen aikaan sai puhelinkioskista soittaa 25:llä äyrillä ties kuinka pitkään.
Minäkin muutin Ruotsiin -76.
Alussa soittelin Suomeen entisille ystäville ja sukulaisille, kun halusin pitää yhteyttä.
Huomasin aika pian, että olin useimmiten se joka soitti sinnepäin, harvoin soittelivat minulle "kun oli kallista" - siis heille. Huonosti vastailivat myös kirjeitse.
Joulukortin lähettivät, mutta ei se minulle oikein riitä "ystävyydeksi", onhan se kiva tietysti saada. Ja laitoinhan minäkin.
Itse rahtasin Suomessa ja kävin tervehtimässä. Eipä hyvin usein tulleet tänne.
Nykyisin soittelen ainoastaan äitilleni. Mitä minä aina soittelemaan, kun eivät soittele tännepäin kun on niin "kallista".
On yksi lapsuuden ystävä, jonka kanssa kirjoitellaan e-postilla.
Joo siltä se vaikuttaa että suomesta tänne on pitempi matka kuin täältä suomeen. Sama puhelujen suhteen. Oisko se sitten niin, että meillä täällä on ollu tärkeämpää pitää yhteyttä kuin niillä.
Täällä olemme vähän kuin umpiossa ja tuntuisi kivalta jos entiset tutut edes välittäisivät, siksi tuntuisi niin mukavalta jos joku sieltä ottaisi yhteyttä.
Mutta kun ne ota, kun se on niin "kallista", maksaiskohan ihan muutaman euron, kirjemaksu olisi vielä halvempi.
Yksi tapa on jatkaa itse soittelua tai sitten jättää itsekin soittelut.
Surullista.
Tämä palsta on alunperin tarkoitettu meille ruotsinsuomalaisille, että saisimme purkaa omia tunteitamme ja keskustella toistemme kanssa ja siten (kun ne sosiaaliset yhteydet entisten suomalaisten kavereitten kanssa ovat jääneet vähemmälle) tuntea olevamme hyväksyttyjä jne jne .
Nykyisin tämä palsta on - kaikki tietävät - yhden ainoan "......" ..... areenana.
Todella surullista.
"......" ..... areenana.Kerro!
ystävät unohtuu vuosien myötä, ei ole tarvetta pitää yhteyttä toisessa maassa asuviin Entisiin ystäviin, tuttaviin kun onhan noita lähempänäkin.
Vaikka onhan se kiva jos joskus muistat vanhaa kamua soittamalla tai tullessa tervehtimään..,mitään ikävää ei kyllä enää ole eikä vanhoja muistella muuten kuin juuri sillä hetkellä kun soitto tulee tai nähdään. Moi!
Monelle tuttua.
Orpo olo on monella ja kaipailee entisiä tuttuja ja että olisi enemmän yhteydenpitoa.
Tavat eroaa täällä. Et voi ihan noin vaan mennä kylään, kuten entisaikaan saattoi mennä. Ei tarvinnut soitella, ovelle koputettiin ja sitten istuttiin iltaa ja kerrottiin vitsejä.
Täällä aluksi menin myös kylään, ihmetellen ottivat vastaan. Ja sitten se, että elä vain erehdy soittamaan tai menemään ruoka-aikana.
Meille jos joku koputti ovelle kun syötiin, niin otettiin lautanen ja pyydettiin käymään pöytään.
Joo, täällä Ruotsissa täytyy varata tuttaviltakin aika vierailuun, niinkuin lääkärille ikään. Jos tupsahdat yllätysvierailulle niin sitä ollaan hyvin kummastuneita ja vaivautuneita.
Tavan luonnollinen kanssakäyminen on "kortilla".
Monta kertaa on myös niin, että pitää olla jokin ASIA ennenkuin voi soittaa tai mennä kylään.
Et sinä täällä voi soitella ja ruveta rupattelemaan ihan noin vaan. Vähän ajan kuluttua se toinen alkaa ihmetellä, että mitäs ASIAA sinulla on.
Oli niin ihanaa tänä kesänä Suomessa käydessäni serkkujeni luona, kun istuttiin vain ja juteltiin pelkästään hauskaa. Koko idea oli siinä, että "viisasteltiin" ystävällisesti (ei siis mitään täkäläistä ironiaa). Ei mitään varsinaista asiaa, pelkkää toisten ja itsensä hauskuttelua.
Muistan tosiaan lapsuuden ajat, silloin kylässä käydessä kerrottiin vitsejä ja vierailun tarkoituksena oli että on hauskaa. Tottakai tiedän, että kaikilla ei ollut näin, mutta kerronkin nyt omasta perheestäni. Minulle jäi niin paljon vitsejä (ei ilkeitä ja ei kaksimielisiä!) muistiin, että vieläkin voisin kertoa illan toisten samanlaisten kanssa. Nykyisin vain alkaa olla harvassa tämän tapainen illanvietto. Niin - ja eikä muuten ollut pulloja esillä, kahvia oli ja pullaa!
..sinulla on kummia ystäviä/tuttavia!
Kyllä meillä naapurit pistäytyvät sisälla pari kertaa viikossa, samoin me itse "tupsahdamme" kylään heille ihan ilman kutsuakin.
Vähän pitempänä asuville ystäville voi soittaa, josko ovat kotona, ettei tee turhaa reissua.
Kesäisin pyöräilemme usein ja pistäydymme sisälla tuttujen luona.
Tottakai tottakai on aina erilaista eri paikkakunnilla tottakai. Puhun yleisesti ottaen ja en ole ainut. Kai sitä nyt jo 30-vuotta täällä asuneena on tehnyt erinäisiä havaintoja.
On minullakin tuossa yksi naapuri, joka tulee joskus pistäytymään, mutta on se tosiaan ero ruotsalaisten seurustelutavoissa. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljonkin.
Täällä on sellaisia, jotka eivät ole ikinä käyneet kylässä ruotsalaisten luona. (Tulee vastaus, että ollaan käyty.)
Samanlaista se on täälläkin päin.
Sovittava etukäteen, jo monta päivää ennen milloin tavataan, ei sitä tänä päivänä enää voi kylään mennä yht'äkkiä kuin ennenmuinoin. Ne ajat ovat ohi!
Ei edes omien lasten luo voi mennä "ilman ajanvarausta"
Pitäähän heidän ja meidän myös ottaa huomioon mitä puoliso sanoo 'rakkaiden appivanhempien tulossa olevasta vierailusta.
Heillä kun on omat menonsa heilläkin ja muitakin ystäviä kuin omat vanhempansa.
Enkä itsekään tykkää jos joku tulla tupsahtaa ilmoittamatta, ties vaikka kesken suursiivouksen...ai kun kivaa!
Jos joku tulee minun luo kesken siivouksen, ei haittaa. Laitetaan se harja nurkkaan ja jatketaan myöhemmin, lasteni luo voin myös mennä soittamatta. Jos ovat kotona, niin ovat, jos eivät niin eivät.
Muistuu mieleen lapsena ollessani kun ovelle koputettiin yhtenä iltana ja oli märkä maalaismies ovella. Kertoi että oli ollut markkinoilla ja että voisiko yöpyä ja jättää hevosen pihalle. Äitini sanoi että tietysti. Hän on kotoisin Karjalasta ja sellainen oli ollut tapa siellä, että aina yösija löytyy.
Aamulla kun juttelivat kahvipöydässä, niin kävi ilmi että se mies olikin sukulainen minun isälle.
Oli miten oli ja vaikka ajat on muuttuneet, niin kyllä sitä on voitava tulla kylään ilman soittamista. (Ei tietenkään aina tulla, mutta periaatteellisesti voisi). Onhan se sellainen sananparsikin, että "koira kutsuen tulee jne".
Kun minä kesälomalla ajelen Suomessa, niin tottakai joillekin ystävilleni ilmoittelen, että tulen käymään silloin ja silloin (ja on kyselty, että milloin ovat kotosalla) mutta ei tule mieleenkään että maalaisserkuilleni, jotka ovat aina kotosalla kirjoitteleisin. Se suurin ilo molemminpuolisesti on ajaa pihaan ja astua sisälle. Ei se sen kummasempaa ole. Ja sitten lähti jutut käyntiin.
Olen oikeastaan onnellisessa asemassa, kun minulla on vielä tälläistä.
Meille saa tulla vaikka kesken siivouksen.
Kyllä "fryysistä" aina joku kanelipulla löytyy ja kahvit keitetään.
Suomessa käydessä toki ilmoitellaan serkuille, että tulossa ollaan, mutta mitään sen tarkempaa aikaa ei anneta, vaan "tupsahdetaan" kylään kun meille sopii.
"Täällä on sellaisia, jotka eivät ole ikinä käyneet kylässä ruotsalaisten luona".
Ja päinvastoin, sellaisia jotka eivät ikinä ole käyneet kylässä suomalaisten luona.
Ennakkoluuloja, sanoisin minä.
Miksi luokitella ihmisiä kansallisuuden mukaan??Minulla on ystäviä, enkä luokittele heitä kansallisuuden mukaan. He ovat vain ystäviä.
Miten mahtavaa, että voi tehdä vielä näin. Monta kertaa tuntuu, että täällä "eletään kortilla". Toisaalta myös Suomessa ovat ajat muuttuneet länsimaisemmiksi ja on unohtunut entiset perinteet. Muistan kun kouluaikana opettaja opetti, että sunnuntaisin varsinkin pitäisi muistaa yksinäisiä ja käydä tervehtimässä ja ilahduttaa.
Aluksi kun muutin tänne, niin tosiaan soittelin yksinäisille. Ajan kanssa, kun ei ole aina saanut itse sitä vastakaikua, ei enää viitsi. Olen rehellinen nytkin ja sanon että "sydämeni" voisi olla avarakatseisempi. Mutta olen ottanut tavan, että sanon jotain ystävällistä esim kaupan kassalla. On kiva huomata, että ilostuvat, itsellekin jää hyvä mieli.
Suomessa käydessä käytän Suomen sipsiä (vai mikä se nyt on). Tulee halvemmaksi.