meren kaipaavat pisarat

Tuuli hiljaa kertoo sen.
Ken uskoa voisi rakkauden.
Tuon ihmeellisen.
Hiekkaan kirjoitetun.
Tunteen sen.
Rakastaa.
Uskallanko.

' meren kaipaavat pisarat
pisaroi '

Kyyneltesi myötä,
luin kaipauksen - omani.

Kiitos.

ja kiitos runostasi.

Todella hieno alku runollasi ja paras osa siinä
onkin nämä pisarat:

''''''''
''''''
''''
''
'

,,,,,no eikä ole, kirjoitin palturia :)

Arvioisin vanhana viinin ystävänä runoasi näin,,,
niin selvennykseksi minun tapauksessani sinun
pitää lukea sanat "vanhana viininystävänä" seuraavasti:

minä vanha tenukeppi, joka lähes yksin pidin
90 luvun lama-aikana suomen sokeria pystyssä
tehdessäni omia taikajuomiani olohuoneiden nurkissa
ja ne viinit eivät olleet merlotia, pinot noirea tai
chardonnayta nähneetkään, vaan tutuilla hieman pähkinäisen
jälkimaun jättäneillä sunssweet rusinoilla, sokerilla
ja pikahiivalla pöristelin ne voimiinsa.

Onneksi nämä EU:n hiilidioksidi päästörajat
eivät olleet vielä silloin käytössä, minut olisi ilmeisesti luokiteltu
jonkinlaiseksi ympäristöriskiksi ja luontoaktivistit olisivat
saattaneet mielenosoituksissaan spreijata minut maaleillaan
vihreän sinisen punaiseksi ,,,,,
no siltä minä joskus aamuisin näytinkin ja siksi naapurit antoivat
minulle leikkisästi lempinimeksi ufomies,,,,,

Niin runoosi

runosi sanat muodostuvat paperille pisaroiden lailla
jättäen lukijalle hieman kaihoisan jälkimaun huuhtomatta
mitään pois, tai kasteena tulipunaisen ruusun terälehdille
juuri sen, joka aavikon kuumuudessakin kauniina kasvaen odottaa,
ei noukkijaa vaan rakastaan, ja ne sanat eivät jää unholaan,
senhän Sinä tiesitkin.

Mukavaa ja iloista loppuviikkoa Sinulle toivottaen.

T. Peter