täällä SITOUTUMIShaluinen ja hellyydenjanoinen sinkkumies!

mies ei löydä pillua
ilman nettiä
tyhmyyden huippu
maailma on täynnä
halukkaita naisia

Aika hyvä kirjoitus kyllä. Itse opin maailman pinnallisuuden silloin, kun laihdutin 20 kg ja aloitin mallintyöt. Eipä enää haukuttu ja hakattu kuten ennen tätä muutosta tehtiin. Nykyään omistan ihan normaalinäköisen miehen,(joka hyväksyi minut lihavana, ja sai olla kannustajana kun laihdutin) koska en ota vakituista kumppania ulkonäön perusteellla. Ja hyvän valinnan tein! Mieheni on täydellinen , vaikka baareissa jotkut miehet väittävät olevansa parempia.
Itse ylipainoisena opin, ettei se ole helppoa, ihmistä ei tule tuomita sen vuoksi. Olenhan minäkin yhä se sama ihminen kuin silloin, mutta ketään ei edes kiinnostanut tutustua.

Hellyyden kipeä olen oikein riesaksi asti. Miehi joutuu irrottelemaan minua välillä itsestään, kun en malttaisi pitää näppejäni kurissa 4 vuoden yhteiselon jälkeenkään.

Toivottavasti löydät itsellesi kivan ja hellyyttä kaipaavan naisen =)

Hauska asia, että juuri naiset aina puhuvat sisäisen kauneuden tärkeydestä. Varmastikin sisäinen kauneus on se tärkein asia, joka sitten "loppupeleissä" ratkaisee, mutta se ei olekaan varsinainen ongelma kaltaisillemme miehille: Kuinka voit päästä näyttämään sisäistä kauneuttasi, jos et pääse millään tavalla edes tutustumaan naiseen? Baarissa olen törmännyt samaan ongelmaan kuin sinäkin: Vaikka menee kuinka fiksusti puhumaan naisenpuolikkaalle, niin ei yksinkertaisesti hän ole halukas keskustelemaan. Tanssipyynnön esittäessä tulee vastaukseksi "en halua tanssia". Jos menet "muina miehinä" juttelemaan, niin hyvässä tapauksessa nainen saattaa vähän aikaa kuunnella, mutta ei kuitenkaan kuuntele sanan varsinaisessa merkityksessä.

Yksinkertainen tosiasia on se, että pituus ja ulkonäkö ovat ensisijaisen tärkeä asia. kaikkein hupaisinta on, kun menee naiselle juttelemaan, niin he usein hyvin "kauniisti" sanovat ettei tosiaankaan kiinnosta. He tekevät tavallaan kerralla selväksi, ettei enää kannata tulla yrittämään.

Olen myös huomannut etteivät ns. "normaalit ihmiset" ymmärrä ongelmaamme, johtuu siitä etteivät he koskaan ole omalla kohdallaan kokeneet vastaavaa. Ongelma on todellinen, eikä siitä kannata kiistellä. Muistakaa, että kyseessä ole se, että heti yrittäisi kosia, olisi liian humalassa, ei olisi valmis sitoutumaan tms. vaan ongelma on se, ettei kerta kaikkiaan pääse edes tutustumaan naisiin. Naiset eivät yksinkertaisesti halua tutustua.

Hei,
alkuun mainittakoon, että kirjoituksesti oli varsin onnistunut.Asia on sinulle varmasti ongelmallinen, enkä sen vakavuutta halua kirjoituksellani vähätellä.

Toisaalta voisit kysyä itseltäsi, kuten minä olen usein tehnyt, onko seurustelu muodostunut sinulle vähän turhankin suureksi itseisarvoksi? Kuten toisaalla tässä keskustelussa viitattiin, seurustelu yms. parisuhde perustuu vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Kyllä tuon varmaan itse sanomattakin tiedät, mutta kuitenkin...

Ihminen on ihan kokonainen ilman sitä toista puoliskoakin.

Voipi olla, että säästyt monilta murheilta, kun huomaat miten mukavaa oikeastaan onkaan olla itsekseen, huolehtimatta koko ajan parisuhteen kiemuroiden vuoksi.(Ihminenhän on harvemmin tyytyväinen eloonsa vaan aina keksimme jotain narinaa, kunnes menee vielä vähän huonommin, jolloin aika kultaa muistot...)Vaikka kyllähän parisuhteellakin on puolensa. Ja ajatus "kyllä se sitten joskus kohdalle tulee" tuntuu kyllä lopulta aika perusteettomalta: onhan ainakin jomman kumman olllut tehtävä aloite jokaisen suhteen alkuvaiheessa, vaikka vain aukaissut suunsa ja kysynyt kuulumisia?!?

Itse olen 25-vuotias ns.sinkku-nainen (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan!). Olen ehtinyt jo seurustellakin vaihtelevissa määrin, sekä viettänyt ei-lähellekään-aina-niin-ihanaa-irtosuhde-elämää, ja vientiä on omiksi tarpeiksi riittänyt.

Olen kuitenkin vasta reilun vuoden kuluessa oppinut nautiskelemaan itsekseni olosta ilman seksiä tms. Yksinäinen en koe olevani;onhan minulla perhe ja ne muutamat läheiset ystävät puolituttujen lisäksi. Olen korkeasti koulutettu, mutten turhan tärkee, mikä tarkoittanee sitä, että karkoitan kaikenmaailman pintaliitelijät usein jo tiehensä sanansäilälläni (ja sitten he sanovat huoraksi!?!--> tätä paradoksia en ole vieläkään kyennyt ymmärtämään).

Minä ainakin aion jatkaa tämän yhden elontieni taapertamista stressaamatta liikkaa siitä, etten kulje sitä stereotyyppisten raamien mukaan tavan vuoksi. Jos tutustun vielä rakastettaviin ihmisiin niin hienoa, mutta koetan muistaa arvostaa niitäkin, jotka elämääni jo liittyvät.

Otsikossa mainitsemani vietti-ulottuvuus saanee kannatusta kotipsykoanalyytikoiden keskuudessa, mutta itse uskon (naivisti?) ihmisen kykyyn tiedostaa jossain määrin olemassaolon tapansa - kenties jopa vaikuttaa siihen? (Vaikka sosiaalisia elukoitahan meidän usein sanotaan olevan.)

Eipä tässä muuta, kuin uuniluuta & käsityöt kunniaan!

Kirjoituksesi oli erittäin hyvä. Sillä osoitit
rohkeutesi ja mutenkin se kertoi sinusta paljon.
Luulisi hyvänen aika naisten tästä huomaavan että
olet kunnon MIES. Kyllä ihmetyttää jos et
soittoja ole saanut! Haluavatko naiset enemmän
sellaisia valehtelevia adoniksia kuin
rehellisiä "tavallisia" miehiä. Ja sitten
valitetaan kun se mies teki sitä ja tätä, petti
ja jätti... Olen mies ja tiedän mistä puhun,
Suomen naiset: HERÄTKÄÄ!