♥ oOo´♥♥`o'.'o´♥♥`o'.'o´♥♥`oOo ♥
Sinä juoksit etkä kuullut kuinka
huusin sinun perääsi
Hellillä sanoilla selkääsi hyväilin
mutta et kuullutkaan
Et tuntenut sanojeni säteitä
Olit vain suljettuja ovia
Maanalaisa pimeitä käytäviä
Tihkuvaa kallioista kuilunpintaa
jossa lämpö vain sanana kaikuu
ja kuolee pois
Kirkuva kipu jokaisessa
mustassa pisarassa
Lohtusi jokaisessa kaikuvassa
juoksuaskeleessasi
- Kauas - Kauemmas
Ja sinun keuhkosi repii se
minkä luulit
kaukaa sinusta kulkevan
Etkä voi käsittää - Sinä petetty -
Ja minä vain kokoan nyt
jälkeesi jääneitä sirpaleita
Niitä joita olet repinyt ja
heitellyt tuskasi korkeimalta huipulta
Sokeana ja yksin -
Yksin niin kuin jokainen on
siinä pimeässä pudotuksessa
Mutta sinä tulet sieltä
Tyhjin silmin sinä tulet
ja minä olen valmis
Minä ojennan sinulle käteni
ja sen ainoan tärkeän
- Sydämen -
Minä teen katseestasi
kauneimman ja lämpimän
Minä teen sinusta valon
Minä teen sinusta eheän
- Minä teen sinusta rakkauden -
♥ oOo´♥♥`o'.'o´♥♥`o'.'o´♥♥`oOo ♥
Sinä juoksit etkä kuullut kuinka
huusin sinun perääsi
Hellillä sanoilla selkääsi hyväilin
mutta et kuullutkaan
Et tuntenut sanojeni säteitä
Olit vain suljettuja ovia
Maanalaisa pimeitä käytäviä
Tihkuvaa kallioista kuilunpintaa
jossa lämpö vain sanana kaikuu
ja kuolee pois
Kirkuva kipu jokaisessa
mustassa pisarassa
Lohtusi jokaisessa kaikuvassa
juoksuaskeleessasi
- Kauas - Kauemmas
Ja sinun keuhkosi repii se
minkä luulit
kaukaa sinusta kulkevan
Etkä voi käsittää - Sinä petetty -
Ja minä vain kokoan nyt
jälkeesi jääneitä sirpaleita
Niitä joita olet repinyt ja
heitellyt tuskasi korkeimalta huipulta
Sokeana ja yksin -
Yksin niin kuin jokainen on
siinä pimeässä pudotuksessa
Mutta sinä tulet sieltä
Tyhjin silmin sinä tulet
ja minä olen valmis
Minä ojennan sinulle käteni
ja sen ainoan tärkeän
- Sydämen -
Minä teen katseestasi
kauneimman ja lämpimän
Minä teen sinusta valon
Minä teen sinusta eheän
- Minä teen sinusta rakkauden -
♥ oOo´♥♥`o'.'o´♥♥`o'.'o´♥♥`oOo ♥
Vastaukset 17
Vanhimmat
On suhteellisen vaikea saada minua sanattomaksi, ellei liki mahdotonta...
Nyt on kuitenkin aika hankala sanoa mitään - olen äimän käki - ihastuksesta!
Auttaisiko kaffe nyt tähän???
Tuu sääki kupilliselle kos kerkiät (_)3
En toki halua sanattomaksi saada, en! Kun ihmisellä on hyvää sanottavaa toivon sanojen virtaavan.
sellainen kietoutuu ihmisiin. Se ei kurista vaan hoitaa.
Ja totta, minulla tuntuu nyt vain olevan koko ajan kiire ja kaikki menee juuri siinä ja siinä rajalla!!
Toistaiseksi olen voiton puolella,,noin,,:\ Runosivun komentit ikävä kyllä on hieman jäljessä, mutta kärsivällisyyttä, pliiiiizz!
Näin joskus. Ehkä illalla viimestän saan runot komentoitua.. :]
Kahvit olisi poikaa, siis rauhallinen hetki,,,*mikä ihana ajatus* ... Kiitos Mys, tarjouksesta ja mukavaa pvää näin pikaseen...:)
Tähän runoon minä palaan
se otti minut kiinni
Hieno
Kiitos peres! Dolanin innoittamana tämän sain aikaan.
Vain muutaman sanan verran hioin vielä tuossa,
ja mietin aamulla, mutta en sen kummemmin enää koskenut.
Sen hetkinen, kun aloin kirjoittaan pari iltaa sitten,
tunnevire oli siinä ja näin sen sitten halusin säilyttää.
Enempi pähkäily olisi voinut olla sellaien 'reikä', josta runonsielu olisi virrannut pois.
Kaunis kiitos sanoistasi, peres ja mukvaa pvää tiistain! :)
uskon minäkin rakkauden parantavaan voimaan,
tämä piti lukea monta kertaa ja ajatuksella, että ymmärsi kokonaisuuden, tämä oli hyvin puhutteleva runo
Se se siinä oli johtavana lankana. Ei välttämättä mikään helpoin tie,, ihmisen korjaus yleensä kestää.
Tahtoa, ymmärrystä ja aikaa.
Ensimmäinen otsikkoehdotus oli 'Päätös'. Se tarvitaan. Sitoutuminen eheyttäämään, 'vielä tulee se päivä-tyyliin'.
Kiitos, iivee, sanoistasi ja käynnistäsi sekä tuiketta syksyiseen iltaasi! :)
Tuo on himskatti vieköön parasta
mitä oot millonkaa kirjottannu...
Jos Taapermanni sattus lukasemmaan
nii oes katteuvesta vihree....
Muuten tuo kolhoosin kone sippas nii
poejat laetto minut tänne kirjaston
konneelle laasuntoo antamaan ja toesena
asijana olj tuuvva mäskiä kaljatehtaalta
Eero papparaesen sialle....
Mutta pitemittä puhheitta toivoetan vuan
mukavoo päevänjatkoo...
Sie taas laitat miut punastelloon, mokoma!
Tiiä taas,,,mite olla,,
Eikä se Taapermanni näit miun etes vilikase, vuaan se onnii tärkee, jotta se Kalle siell tykkee,,Tiäll tämä vuaan hymmyilöö..:)
Niinkö taasko se kone tilttii siell? Jotku konneet ne vastustee, kun alakavat sille piäälle.
Tuntuu tässäkii, jotta hermot männöö välill ku ei auo noit sivuloit ja muut häikkää nii notta.
Missähän se tiään operaattorin parannus piilee, ei uoo minulle viell selevinnynnä.
Eikä sille sialle sitä mäskii suaa ennee syöttee yhteen kauhoo!
Mikä kumma se ny on ku ei solokku passoo! Joku tieteelline koeko siell tuaas oh männeillään..
..'pitkällisten ja tarkkojen tutkimusten jälkeen olemme todenneet, että pääsääntöisesti mäskillä ruokitun ja näinollen voimakkaasti alkoholisoitunut sika ei elää kuin ainoastaa korkeintaan jouluun..' Niikö?
Koeta Kalle toppuuttee sitä hommoo ny siell ja sassiin!
Ny täst hyvee iltoo ja viell kovast kiitoksii sekä
koitahan suaha se koolun tietsikka kuntoon..:)
Näin pitkä runo Sinulta ja typeränä
kysyn...-miksi,Sinä joka viljelet
lyhyttä runonkieltä.
Sait minut ajattelemaan....sanoillasi,
ja miten ne sulatan itseeni,ehkä
tarkkaankin harkituilla sanoillasi.
Annat Auringon sittenkin
paistaa...minulleko.
No voe, dolan, tiiät kyllä
jotta ei sitä voi saksillakaan
katkaista kun runo vaatii
ne omat rivinsä
Toisinaan sitä toivoo, jotta
tulisi nyt enemmän kuin
muutana hassu sana -
niin ei -
Se on vain lyhyt
ja sillä siisti
Samoin minulla on näissä
jokaisessa pitemmässäkin
Aihe sen jotenkin sanelee
Sen hetkinen tunnekin
joku - mikä lie...
Tämähän lähti tulemaan
sinun runosi innoittamana
Jokin vastavoima
en tiedä näin vain tuli
tekstiä ja tuli ja tuli
En voinut lyhentää
Ehkä enemmänkin
olisi voinut tulla
Jotain kontrollia runon pituteen
ehkä kuitenkin harrastan
Hehe..muuten voi pompsahtaa
novellin puolelle :)
Ajatus runossani - näet aurinkona
Paistakoon aurinko kirkkaasti
tänä iltana sinulle siellä
ja kiitos sinulle, dolan :)
Kiitän pitkästä palaverista tämän
viestisi puitteissa ja kiva on
aikaa kanssasi viettää.
Runon rivit ovat kirjoittajalle
lähes pyhä asia,kun tarvittavat
sanaset vaativat ulos tulla
- ja ne on silloin
laitettava - sanokoot kriitikot
sitten mitä hyvänsä.
Ei Sinun tarvitse minulle selitellä,
koska tunnen ja tiedän sen tarpeen,
joka syntyy kulloisessakin
mielen/tahdontilassa.
Jotenkin minä aistin ja vaistoan
tiettyjä asioita/tekstejä ymv.
ja toisinaan saan tietooni,että
siinä olikin oma ns.aistimus
ollut oikeassa.
Minä myös olen saanut viitteitä
täältä joistain,joka elää minussa
ajatuksen kipinänä omaan tekstini
muovaamana.
Esim.proosa ja novelli vaativat
enemmän kuria kuin myös
pitkäjännitteisyyttä kirjoittamiseen,
ainakin minulta.
Säilytän Sinut omalla tavallani
sydämessäni täällä palstalla
ollessani ja hiven myös tämän
ulkopuolellakin,jos tämän sallinet.
Nuku lämmin ja turvallinen yö
- Kiitos.
Olen sanoanut aiemminkin
jotta runot on minun 'hetkenlapsia'
mutta sitäkin rakkaampia.
On totta, että ei siihen kaipaa ketään
lyhenteleen tai poisteleen.
Se on sellainen kun on -
ja kuvaa kirjoittajaansa
'pyyhinnät', hoidan ne itse,
jos tunnen tarvetta.
Jonkun keksimät vieraata sanat
ei useimiten koskaan tuota mitään,
vaan vie kirjoittajan hengen koko runosta
Tekee siitä jotain aivan muuta
ja silloin se eittämättä
ei olekaan oma sisäisen tarpeen sanelema
vaan jonkun toisen
Ja mitä sillä sitten tekee?
Minä en ainakaan tee sellaisella mitään
Katson muutamia kritereitä -
koitan noudatan/täyttää kirjottaessani
ja kun ne täyttyy
Se runo olen sitten - minä
ja se on siinä
Ja sitten minä toivon vain
että sanomat tai tunnelmat - tunteet -
välittyy - löytää - täyttää
Olen maalikko runojen kirjoittamisessa
ja se täytyy ottaa huomioon
Harrastus - iloinen sellainen
enkä aijo/anna sitä pilata millään
Ei enempää tähän sillä kello käy
Iloa ja mukavia hetkiä pvääsi, dolan
Vilkuttaa Murukulta! :)
Huomenta hyvä valon Ystävä,joka
tuot loistetta syksyn koleuteen,
joka ei juuri paistettaan luo.
Tuo eka kappaleesi kuvaa myös
minun tuntojani tässä
harrastuksessa...hetken lapsia,
joita ei kaivata mennä
ns.millään sorkkimaan.
Mutta itse kyllä otan mahdollisia
vihjeitä ymv.vastaan,että miten
ne minun ajatuksissani toimisivat.
Kuin myös muiden runo kuin aihe
piireiltään tuovat toisinaan
sitä lisäkipinääkin minulle.
Mutta sanomasi tarkoituksen
kuin hengenkin osalta olen
kanssasi aivan samaa mieltä.
Kaikki se tunne kuin runon
sisältö täytyy - olla omaa
itseään - aivan ehdottomasti.
Harraste meillä molemmilla,jos
tästä muovaisi enemmän,jotain
tavoitteellisuutta,silloin
saattaisi kadota juuri se
- sydän/sielu - jäljelle
jäisi eräänlainen
suorittamisen pakko.
Harraste pitää olla sellainen,josta
nauttii saa henkistä tyydytystä ja
täytettyä jotain,joka kaipaa
esilletuloaan,jos vielä on toisia
jotka pitävät,niin silloin on
henkisesti vahvemmalla pohjalla jo
itsensäkin kanssa.
Nautintoa,edes pientä jos saa osakseen
muilta-ei säälin pakosta- vaan jotta
aivan oikeasti koskettaa lukijaa,joka
pääsee samalle aaltopituudelle
kirjoittajan kanssa.
Enkä niin hirveästi paina kieliopin
oikein seikkamuotojen perään,vaikka
olisi hyvä ns."kaikki hallita"tekniikat.
Mutta - kirjoitus virheitä minä
omistani vihaan,jos ja kun lipsahduksia
tulee...näen punaista,jos en huomaa ja
vihaan niitä jo korjatessakin.
Kiitän viestistäsi olkoon se loiste
Sinulle täältä harmaudesta,mutta ei
epätoivosta...vietä kiva päivä.
Ymmärrsit mitä ajoin takaa.
Runolapsemme on meidän omia.
Kieliopillisesti saattaa joku
kukkamekkoäikänopetäti kiermurrella
pahnoillaan lukiessaan minun kynäni jälkiä
mutta minä en jaksa sellaisesta vetää pulttia
Mutta jos nämä nyt omalta osaltaan
saisi jollekin jotain sinne puseron sisälle
niin viis sääntökoukeroista
Minusta oli todella hupaisaa kuunnella
mennäkesänä pieni pätkä Sammalkorven runo-ohjelmaa
Tuolla hiekkaisilla metsien välissä ajaessani
radiossa naureskelivat hieman,
että eivät ymmärrä tunnetun xx-runoilijan kaikkia sanoja etes.
Arvuttelivat toisiaan jotta tiedätkös mitä
tarkoittaa 'xx'-sana tai 'xx'-sana jne.
niin että kukin tyylillään.
Ja aikansa, asuinpaikkansa ja minkä vain vaikutteen mukaan
Tykätään tai ei sitten.
Ja kyllä , jos harraste alkaa maistuun
p..pahalle kannattaa vaihtaa johonkin muuhun
kirjoittaessa luulen, jälki näyttää,
koska on aika nostaa katse ja
askeltaa jonnekin muualle.
nyt katsotaan hetki taas muualle.
Päivän jatkoa, dolan ! :)
Tässäkin kuljemme samaa matkaa
kieliopin punaisilla sivuilla
...- Rakkauden sivuilla.
Hyvä kuulla xx - tarinan
juonen ns.käsikirjoituksesta.
Tuosta kirjoittamisen jäljistä
kuin tunteen pahalle maistumisesta
olen myös itse omalta kohdiltani
tietoinen,että milloin olisi
syytä...antaa itsensä vain olla
- lepo esim. runonkirjoituksista.
Kiitos viestistäsi,sillä vastaukseni
tulee näin myöhään...eri päivässä.
Hyvää tätä torstai pv.Sinulle ja
tapaillaan taas....- voinee runon
tynkääkin vielä tässä kehittyä,tuli
juuri aiheen tapainenkin mieleen
tätä kirjoittaessani. Hei.
...särkyneen sydämen sirpaleita runossasi...
Mutta erittäin hienosti kokoat kaiken runosi loppuun. Tosi hyvä rakkausruno. Voimakasta tunnetta.
Ihmismieli on niin moninainen.
'Pikku'-Murun kanssa, kun juteltiin tuossa pari iltaa sitten mm. työasioista, lapsen kasvatuksesta, itsemurhista ja rakkaudesta, niin hän kertoi, että on näitä nuoria, jotka oikeesti 15 vuotiaina ovat niin sekaisin suhteen loppuessa, että puhuvat mitä sattuu.. Ovat niin toivottomia, eivät näe elämää enää, kun se rakas on jättänyt. Tekevät mitä hölmöä tahansa. Jotkut jopa jotain lopullistakin..
Se piste on aikuisellakin olemassa, johon ei hetkeen ainakaan toinen pääse..
Täytyy silloin vain koittaa rakastaa ja toimia niitten herkkien virtausten mukaan mitä tulee.
Toivoa - ymmärtää ja odottaa - olla - rakastaa
Kiitos, tomppa sanoistasi ja mukvaa syksyistä keskiviikopvää! :)