Vastaan aiheeseen "Persialainen viehättää".
Artikkelissa luki, että Persialaiskissa ei kaipaa
kauheesti ulkoilmaa. Minulla on 10-vuotias
Persialainen ja se ei muuta tekisikään ku olis
ulkona. Se on aina ollu kauhean utelias kaikesta.
Ja syksyisin eritoten se tykkää "myllätä" märissä
lehtikasoissa ja sadevesiputkessa se oleilee myös
vaikka yrittäisi estää, että ei sitä kauheasti
huoleta vaikka turkki onkin likainen. Se hyvä
puoli siinä on, että kun sen päästää pihalle,
niin se ei lähde mihinkään kauas vaan pysyy
omalla pihalla. Ei tietenkä kaikki Persialaiset
ole samanlaisia, mulla nyt vaan sattuu oleen
tällänen "huoleton Persialais-herra". Kyllä sen
kanssa on välillä hukassa, kun ei tiedä mitä sen
päähän pälkähtää. Muuten se on tosi
hellyydenkipeä ja osaa näyttää oman
kiintymyksensä myös.
Artikkelissa luki, että Persialaiskissa ei kaipaa
kauheesti ulkoilmaa. Minulla on 10-vuotias
Persialainen ja se ei muuta tekisikään ku olis
ulkona. Se on aina ollu kauhean utelias kaikesta.
Ja syksyisin eritoten se tykkää "myllätä" märissä
lehtikasoissa ja sadevesiputkessa se oleilee myös
vaikka yrittäisi estää, että ei sitä kauheasti
huoleta vaikka turkki onkin likainen. Se hyvä
puoli siinä on, että kun sen päästää pihalle,
niin se ei lähde mihinkään kauas vaan pysyy
omalla pihalla. Ei tietenkä kaikki Persialaiset
ole samanlaisia, mulla nyt vaan sattuu oleen
tällänen "huoleton Persialais-herra". Kyllä sen
kanssa on välillä hukassa, kun ei tiedä mitä sen
päähän pälkähtää. Muuten se on tosi
hellyydenkipeä ja osaa näyttää oman
kiintymyksensä myös.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän monia näyttelytasoisen persialaisen
omistajia, jotka kauhistuisivat moisesta
käytöksestä kissallaan. Mielestäni tulisi
pitkäkarvaisen kissan turkin hoitoon kiinnittää
erityistä huomiota, vaikka likainen turkki ei
kissaa itseään näyttäisi haittaavan.
Ehkäpä se on vain muutamien kissojen ansiota,
että persialaisia on totuttu pitämään
varsinaisina sohvatyynyinä, jotka eivät nenäänsä
pihalle pistä. Ainahan niitä poikkeuksia tietty
on olemassa.
Kissalle opetetaan yleensä käsiteltävyys jo
pentuna ja sehän sanelee yksistään paljon
käyttäytymisen suhteen. Ei se mikään
monimutkainen kuvio ole.
Onhan Persialaisen turkki aika kamalan näköinen
kun se on koko päivän ollut pihalla ja kierrellyt
kaikenlaisia paikkoja. Mut kerran päivässä kun
olen harjannu sen niin takkuja ei ole ollu.
Pesemään sen joutuu aika usein. Kissat ei oikein
tykkää vedestä ja sitä olen ihmetellytkin, että
tämä tulee minun kanssani suihkuunkin jos olen
menossa.
Etenkin persialaisten kasvatuksessa on tämä
käsiteltävyyden opettaminen jo pentuna erittäin
tärkeää. Turkin hoito, kynsien leikkaaminen ja
kissan peseminen pitää sujua ilman häiriöitä.
Näyttelykissa ei saa stressaantua toisten
kissojen läsnäolosta tai metelistä ympärillään.
Kyllähän tuo kerta harjaaminen päivässä on
sellainen minimi millä pitkä kostunut turkki
saadaan pysymään kunnossa. Helposti niitä takkuja
vaan tulee vatsapuolelle ja kainaloihin, eikö
totta. Ellei sitä heti poista, niin ei se enää
myöhemmin lähde kun leikkaamalla.
Eipähän sitä keskiverto kissanomistaja todeksi
uskoisi, että puoliääneen lausuttu "mennäänkö
kylpyyn" saisi kissan liikkeelle kylppärin
suuntaan ja miten se suorastaan rakastaa sopivan
lämmintä vettä. Vaan, ellei näitä juttuja olisi
jo pentuna opettanut, niin tuskin riittäisi
voimat täysikasvuisen Maine Coonin pesuun ja
kuivaamiseen föönilla.
Hitain liikkein onnistuu myös kissan totuttaminen
pölynimuriin. Kun luottamus viimein savutetaan,
eikä konetta tarvitse pelätä, voi irtokarvat
turkista imuroida kätevästi patteriharjalla.
Kynsien leikkausta varten käännetään kissa
sylissä selälleen. Vatsasta rapsuttamalla hän
ojentaa kehräyksen kera tassunsa levitetyin
varpain käsiteltäväksi. Eivät siitä aamun
rutiinit raapimispuun kimpussa yhtään häiriinny.
Oman kokemukseni perusteella kutsun näitä
kissojen mietymyksiä pääosin opituiksi tavoiksi.
Tosin se, että Maine Coonin kerrotaan tappavan
hiiren hukuttamalla, vielä hieman mietityttää.
Miksiköhän muutkin kissat kuskaavat
leikkihiirensä vesikuppiin likoamaan???
City-kissat sen verran "fiinejä", etteivät siedä
raakalaismaisia otteita;-)), vai olisiko kyseessä
saaliin pesu ennen operaatiota:-D
Saattaa olla sekin että tuo leikkihiiri tuntuu
kissasta liian kuivalta saaliilta. Kun juttelin
tavasta, niin kertoi työkaveri hänen vanhemmalla
Birmallaan olevan myös tapana kuskata
leikkikaluja vesikuppiin. Eihän se hiiri ainakaan
pölyä sen jälkeen kun sitä muutaman kerran
pyöräyttää vedessä. Sitten sen jo voikin pudottaa
päiväunilla olevan isännän vatsan päälle.
"pennulle" saalista viedä, maistuiko hyvälle?;-D
Kyllä kissat ovat viisaita, ei siitä mihinkään
pääse. Oma EXO vauvani on keksinyt varman
herätyskeinon, ensin se kellahtaa tyynylle -
häntä suuhun, jos se ei tepsi, se kokeilee
tassulla silmäluomia, nenää ja huulia - no johan
on kumma tyyppi! Onko se edes elossa? Sitten se
istahtaa lähes tulkoon naamalle, alkaa nuolla
raastinrautaa muistuttavalla kielellään leuasta,
eikö vieläkään elon merkkejä? jospas kokeilis
tätä ja hampailla kiinni leukaan kuin sika
limppuun, kattos vaan, se toimii! Ja tämä
tapahtuu varmasti joka aamu, kun yrität nukkua
vähänkin pidempään. Ainoa millä tuon voi estää,
on vetää peitto pään yli, nuku siinä sitten kun
happi loppuu.
Perskit ovat normaalisti rauhallisia kissoja,
mistä ihmeestä tämä lyhytkarvainen versio saa
kaiken energian? Ilmeisesti sillä on käytössä
Durasel-paristot, se nimittäin härveltää
huomattavasti enemmän kuin pitkäkarvaiset
sukulaisensa.