Olen ollut kuukauden ajan psyk. sairaalassa sillä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämän sairauden kerrottuani ns terveille ihmisille, saan yleensä todeta että kiinnostusta ei pitemmälle heltiä.
Sairaalassa ihastuin mieheen tulisesti ja jaamme helyyden osoituksia, suukkoja ja silityksiä ja halauksia vähän väliä. Varoen kuitenkin ettei hoitajat näe meidän touhua. Se on siellä kiellettyä.
Minä pystyn pitämään huolta itsestäni ja lapsestani silloin kun mania ei ole päällä. Laskut ajallaan hoidettu ja ruokoaa joka päivälle.
Kertokaa minulle onko tämä väärin, meidän kummankin sairaus on vakavaa. Mutta emme ole ns hulluja ja kykenemme ajattelemaan asioita realistisesti.
Onko väärin rakastua mieheen jonka sairaus etenee ja paheneee, kuten minunkin.
En kysy lupaa tälle suurelle tunteelle, se vain tuntuu niin ihanalta kun saa vastarakkautta.
Sairaalassa ihastuin mieheen tulisesti ja jaamme helyyden osoituksia, suukkoja ja silityksiä ja halauksia vähän väliä. Varoen kuitenkin ettei hoitajat näe meidän touhua. Se on siellä kiellettyä.
Minä pystyn pitämään huolta itsestäni ja lapsestani silloin kun mania ei ole päällä. Laskut ajallaan hoidettu ja ruokoaa joka päivälle.
Kertokaa minulle onko tämä väärin, meidän kummankin sairaus on vakavaa. Mutta emme ole ns hulluja ja kykenemme ajattelemaan asioita realistisesti.
Onko väärin rakastua mieheen jonka sairaus etenee ja paheneee, kuten minunkin.
En kysy lupaa tälle suurelle tunteelle, se vain tuntuu niin ihanalta kun saa vastarakkautta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole koskaan vääin. Se on sallittua sairastuneillekin ja voi olla vaan hyväksi teille molemmille. Ilmeisesti olette kuitenkin molemmat hyvin tietoisia sairautenne tuomista haitoista. Tsemppiä vaan.
Ole väärin, rakkaus ei kysy lupaa, ei aikaa, ei paikkaa, eikä sairautta.
Mikään ei ole tässä maailmassa upeampaa kuin se, että saa rakastaa ja saa myös osakseen vastarakkautta, se antaa voimaa myös kaikkiin arkisiin asioihinkin.
Sukulaiseni sairastaa skitsofreniaa. Sairaus on ollut hänellä vajaa parikymmentä vuotta, lääkkeillä pysynyt aika hyvin hallinnassa. Hän pärjää myös omillaan, paitsi vuosi sitten kun sairaus iski jolloin joutui sairaala hoitoon mutta pääsi takaisin kotia kun olo ole parempi.
Skitsofreniassa pahinta on, silloin kun elää omassa maailmassaan, kuvittelee kaikenlaista.. välillä pahojakin asioita ja saattaa puolustautua niitä vastaan väkivaltaisestikkin ja ehkä vakavinkin seurauksin. Tajuamatta itse sen olevan harhaa..
Totta kai jokainen tarvitsee ihmisen joka välittää, huonoimmalla hetkellä auttaa, kannattaa kuitenkin miettiä ensin ne ikävimmät asiat. Onko valmis tukemaan hädän hetkellä. Kestämään ne pahat asiat ym..
Teille toivotan hyvää jatkoa =)
Ja parasta lääkettä vaivaan kuin vaivaan.
RAKASTAKAA!! Jokainen tarvitsee ihmisen lähelleen ja te olette löytäneet toisenne, se on mahtavaa.
Päinvastoin.. saatte tukea toisistanne :) Onnea teille!
viesti! Rakastakaa ja tukekaa toisianne. Itse uskon rakkauden tasapainottavaan ja eheyttävään vaikutukseen jokaiseen ihmiseen. Ja niillä joilla on/on ollut vaikeuksia niin heille paljon rakkautta. Mikään suhde ei ole vain ruusuilla tanssimista ja kysyy aina joustoa ja voimia välillä. Vain yksi elämä, nauttikaa kun olette löytäneet onnea ja rakkautta, sitä ei suoda kaikille.
Olen ahminut tietoa skitsofreniasta ja verrannut tietoja rakkauteni kohteeseen. Hän elää paljon menneisyydessä eikä tahdo millään päästää niistä irti.
Hänen perheensä on tavannut minut ja he hyväksyvät meidän rakkauden. Ovat suorastaan onnellisia siitä että heidän poikansa joka on kärsinyt sairaudesta jo vuodesta 87.
Minulla itsellä on tunne että haluan pitää hänestä kiinni kun hän putoaa pimeyteen. Hän ei ole väkivaltainen eikä kuvittele että joku hyökkää kimppuun. Ennenkaikkea hän luottaa tähän rakkauteen täysillä. Ikinä en häntä loukkaisi millään tavalla.
Hän rakastaa omia lapsia mutta myös minun poika on hänelle luonnollinen rakkauden kohde.
Niin kiltti ja ihana mies enkä aio luovuttaa.
Saa nähdä mitä hoitohenkilöstö suhtautuu sillä on heidän täytynyt jotain huomata.
Kirjoitelkaa jos teillä on samantapaista suhdetta ja muutenkin haluaisin pibojen sekä skitsofreenikoiden kuten myös terveiden mielipiteitä.
Vertaistukea löytyy eri mielenterveyssivustoilta. Niissä on omia keskusteluja, rekisteröitynä niille ei eksy "ylimääräiset" puhumaan "joutavia".
Ei tässäkään keskustelusivustossa ihan täysillä mennä kukaan, mutta hieno homma, että teillä on toisenne.
Rupes tekeen mieli itsekin hakeutua psykiatriseen sairaalaan, kun luki aloituksen ;-)
Hienoa, että löysitte toisenne :-)
Pysyykö se lääkkeillä hallinnassa kun tekstisi on niin selkeää?
Tänne kirjoittelee yksi hallelujaa-tyyppi ja minusta hänellä on selkeitä skitsofrenisiä oireita. Jos hänetkin saisi lääkäriin ja lääkkeillä kondikseen, voisi hänenkin kanssa keskustella mukavasti.
Teille onnea ja mukavia hetkiä kun olette löytäneet toisenne.
Olen ollut noin kuukauden hoidossa. Sitä ennen olen ollut aika sekava ja tuhlasin rahani. Pystyn toimimaan ja pitämään pojastani huolta vaikka välillä suttaa pahemmastikkin.
Sitä varten minulla on turvaverkko johon heittäytyä. Tämä rakkaus on minulle uusi asia sitten vuosiin. Välillä pelottaa että pahennanko mahdollisesti hänen elämäänsä sillä niin kiltille ja ihanalle ihmiselle en tahtoisi mitään pahaa. Pimeydessä pitäisin hänestä kiinni ja lujaa.