Joku sanoo 8vko, joku taas 10vko, joku taas
12vko. Kokenut kissankasvattaja sanoi, että
vaikka luovutusikä on periaatteessa 10-12 vko,
niin 8-vkoinen pärjää jo hienosti ilman emoa,
koska esim. hänen emokissansa ei enää silloin ole
aikoihin imettänyt tai muutenkaan viettänyt aikaa
pentujensa kanssa.
Näin esim. juuri silloin kun otetaan 2 pentua
samaan kotiin.
Joku tuolla alempana sanoi, että jos pennun
erottaa emosta jo 8-vkoisena, sillä on
seurauksensa kissan loppuikään. Mitä seurauksia?
Mihin tämä perustuu?? Onko kukaan todennut
kissalla esim. käyttäytymishäiriöitä joiden on
todettu johtuvan liian aikaisesta
vierottamisesta??
Nyt kun olen etsinyt omaa pentua, ja soitellut
useisiin paikkoihin, ihan järjestään joka
paikassa pennut luovutetaan 8vkon iässä. Enhän
minä siihen voi vaikuttaa!! Jos en ota pentua
siinä iässä, omistaja etsii sille jonkun toisen
kodin.
Ystäväni otti joskus 2 pentusisarusta, jotka
olivat vasta 5-viikkoisia kun tulivat hänelle.
Omistaja oli halunnut ne luovuttaa jo, ja
ystäväni otti, koska tiesi että pennut saavat
häneltä parempaa kohtelua kuin synnyinkodissaan,
jossa ryypättiin ja rällästettiin. Jos hän ei
olisi ottanut pentuja, ne olisi voitu
hurjimmillaan talloa kuoliaaksi, koska niitä ei
haluttu enää pyörivän jaloissa. Nämä kissat ovat
nyt 10-vuotiaita, aivan ihania, kilttejä
sylikissoja!!
12vko. Kokenut kissankasvattaja sanoi, että
vaikka luovutusikä on periaatteessa 10-12 vko,
niin 8-vkoinen pärjää jo hienosti ilman emoa,
koska esim. hänen emokissansa ei enää silloin ole
aikoihin imettänyt tai muutenkaan viettänyt aikaa
pentujensa kanssa.
Näin esim. juuri silloin kun otetaan 2 pentua
samaan kotiin.
Joku tuolla alempana sanoi, että jos pennun
erottaa emosta jo 8-vkoisena, sillä on
seurauksensa kissan loppuikään. Mitä seurauksia?
Mihin tämä perustuu?? Onko kukaan todennut
kissalla esim. käyttäytymishäiriöitä joiden on
todettu johtuvan liian aikaisesta
vierottamisesta??
Nyt kun olen etsinyt omaa pentua, ja soitellut
useisiin paikkoihin, ihan järjestään joka
paikassa pennut luovutetaan 8vkon iässä. Enhän
minä siihen voi vaikuttaa!! Jos en ota pentua
siinä iässä, omistaja etsii sille jonkun toisen
kodin.
Ystäväni otti joskus 2 pentusisarusta, jotka
olivat vasta 5-viikkoisia kun tulivat hänelle.
Omistaja oli halunnut ne luovuttaa jo, ja
ystäväni otti, koska tiesi että pennut saavat
häneltä parempaa kohtelua kuin synnyinkodissaan,
jossa ryypättiin ja rällästettiin. Jos hän ei
olisi ottanut pentuja, ne olisi voitu
hurjimmillaan talloa kuoliaaksi, koska niitä ei
haluttu enää pyörivän jaloissa. Nämä kissat ovat
nyt 10-vuotiaita, aivan ihania, kilttejä
sylikissoja!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ensinnäkin rotukissoja ei saa luovuttaa alle 12
viikon iän, siitä on olemassa SRK:n sääntö ja
rikkomuksesta seuraa kasvatuskielto (kuka pystyy
valvomaan onkin eri asia).
Aikaisemmin myös rotukissoilla oli sääntönä 10
viikkoa, mutta se muutettiin 12 viikkoon.
Eläinsuojelulaissa oli ennen 8 viikoa nyt 10
viikkoa. Nämä ovat siksi, että on aina parempi,
mitä kauemmin pentu saa olla emon ja sisarusten
seurassa. Emoa pentu ei välttämättä tarvitse 8
viikon iässä enää ruoka-automaattina vaan juuri
sosiaalisten taitojen opettajana, samoi on
sisrusten laita. Itse huomasin yhden pennun
pentueessa, että se leimautui huomattavasti
pidemmäksi aikaa emoonsa kuin pennut normaalisti.
Ongelmat joista varoitetaan ovat käytöshäiriöitä,
kuten villan tai muun kankaan imemistä,
itsenäisyyden puuttumista, liikaa leimautumista
ihmiseen ja sitä kautta vääriä käytöstapoja.
Monasti nuo ongelmat tulevat esiin vasta
myöhemmin, eikä niitä aina osata yhdistää liian
aikaiseen vieroitukseen.
Kaikki kissat eivät tietysti ole ongelmaisia
liian varhaisen vieroituksen vuoksi ja ilman
muuta kahden kissan ottaminen auttaa asiaa, koska
ne yhdessä opettelevat nuo sosiaaliset taidot
toisiltaan.
Niinhän ne tekeekin,että jokainen vastaa eri
tavalla.Mutta varmasti se 10-12viikkoa on paras
vaihtoehto(jos sellainen on vaan mahdollista)..
Otin kerran yhden kissanpennun 5viikkoisena,en
huvin vuoksi niin aikaisin vaan sen takia että
ensinnäkin pentu oli oppinut sisäsiistiksi ja
toinen juttu oli se että se ei yksinkertaisesti
antanut sisarusten edes syödä!!!tämä omistaja
sitten päätti kun jos se ei kerta enää ollut emon
kanssa tai emon ei tarvinnut enää imettää ja
muutenkin oli sisäsiisti yms.ni se sit soitti et
tuu hakeen kissas..eikä sille pennulle tullut
minkäänlaisia pahoja tapoja tms.
Nykyisen kissanpentuni otin 8viikkoisena(nyt 6kk)
ilman mitään ongelmia..
Uskon että se riippuu paljon siitä
kissanpenustakin,jotkut "aikuistuu" jo hyvinkin
pieninä,jotkut taas on emon kimpussa kokoajan..
Jouduin oman kissani ottamaan 6-viikkosena, emon
omistaja totesi että viet sen nyt tai sitten se
pääsee hengestään (kuten sen sisarukset). Eipä
siinä muu auttanut, mutta kun naapurissa olin sen
jälkeen vielä viikon, emo kävi vielä pari kertaa
imettämässä. Pentu osasi kyllä jo syödä ja oli
sisäsiisti.
Katti on nykysin 7-vuotias. Se on toisinaan ihan
kiltti lällykkä, mutta toisinaan se käy päälle
kuin mikäkin peto ja raatelee kädet verille. Näin
käy yleensä ulkona, jos erehdyt silittämään. En
tiedä kuinka paljon vaikuttaa että se oli "ainoa
lapsi" ja liian nuorena erotettu emosta.
Seuraavan kissani otan kyllä 10-viikkosena tai
vanhempana. On se kuitemkin lapselle parempi olla
sisarusten ja äidin kanssa mahdollisimman pitkään.
Suositushan olisi 12vk, 2 ensimmäistäni otin 8vk
ja 2 seuraavaa 10vk, ja niin ihania ja mukavia
kissoja ovat, ei niillä ainakaan ole mitään
käytöshäiriöitä.
Itselläni ei ole omaa kokemusta liian nuorena
lyuovutetusta kissasta, sillä omani ovat
12-viikkoisina luovutettuja rotukissoja. Mutta
tunnen parikin alle 10-viikkoisena luovutettua
maatiaiskissaa, joilla on käytöshäiriöitä nyt
täysikasvuisina. Sisäsiisteys ei ole 100 %:sta;
kissat lutkuttavat käsiä, huonekaluja, vaatteita,
yleensä kaikkea, mitä vain voi imeskellä; ne ovat
sopeutuneet aika huonosti talouden muihin
kissoihin. eli tämän tyyppisiä oireita tulee usein
liian nuorena emosta erotetulle kissalle, vaikka
se ei enää periaatteessa olisikaan emon
ruokinnassa ja siten "selviäisi" muuallakin.
Sanoit, että kokenut kissankasvattaja antoi
sinulle neuvon nuoremman kissan selviämisestä. Jos
kasvattaja on ihan "oikea" eli siis kasvattaa
rotukissoja eikä vain anna pentujen tulla
tupsahtaa maailmaan epämääräisistä keikoista, hän
on todella vastuuton ja hänen kasvatusoikeutensa
pitäisi ottaa pois.
Minun pentuni oli paria päivää vaille 12 viikkoa
kun sen sain ja se lutkuttaa silti innoissaan
vatteita ja muuta, etenkin yöpaitoja. Eikä edes
ole ollut ainoa pentu, sillä oli viisi sisarusta
ja lisäksi perheessä asui emon lisäksi isoisä ja
joku toinen kolli, olisiko ollut setä =)
Eli kaipa se on vähän kissakohtaista, toiset
kehittyy enemmin kuin toiset. Mutta en kyllä itse
ottaisi ainakaan alle 10 viikkoista pentua.
Minä,esyn jäsen ja eläinlääkärin avustajana toiminut henkilö,joka teoriassa olen sitä mieltä,että kissavauvan (kuten muidenkin vauvojen) täytyy saada olla äitinsä kanssa koko lapsuusajan, olen nyt ristiriidassa omien periaatteideni kanssa... Totta on,että jos pentu saa olla emänsä "alla" 12-viikkoiseksi,emä opettaa sen "kissamaisille" tavoille. Mutta jos pentu luovutetaan alaikäisenä, se leimautuu omistajaansa ja opettelee tämän tavoille. En kuitenkaan tosiaan suosittele ketään erottamaan pentua emästään liian nuorena! Kerronpa tässä kuitenkin stoorin (hohhoijaa): Mieheni vanhemmilla oli maalla kissa, joka sai 4 pentua. Pari päivää myöhemmin huomasin ongelmia ja soitin eläinlääkärille,että emän peräsuoli on luiskahtanut ulos. Lääkäri sanoi tämän olevan mahdotonta."sitä näkee vain elokuvissa". Seuraavana päivänä vein kissan lääkäriin. Vili lopetettiin heti.Mun diagnoosi oli oikea. Maalaisethan oli sitä mieltä, että kissa haavansa hoitaa,ja jos ei,niin kuolkoon pois. Eli minä maksoin laskun. Ja nämä viiden päivän ikäiset pennut otin tietenkin meille.. Rankkaahan se alussa oli. Itse omaa muksua odotin, ja kisuja nousin öisinkin ruokkimaan puolentoista tunnin välein. Monta kertaa pääsi itku, kun aamuyöstä nousin lämmittämään korviketta.Kun ei vaavit osannu vielä itse pissiä, piti pyyhkeellä hieroa peffat.Mutta aika kului nopeasti ja pennut kasvoi silmissä. Nelivuotias narttukissamme kyllä pesi pentujen pyllyjä, mutta kakarat piti minua äitinään. Tämä suretti minua,koska toivoin, että pennut ottaisi Roosasta oppia. (aletaan jo pahasti poiketa aiheesta..). Lopulta,pentujen ollessa 14-viikkoisia luovutin 3 niistä tarkoin valittuihin koteihin (joihin pidän yhteyttä edelleen). Kollin jätin itselle. Minkäänlaisia käytöshäiriöitä ei yhdelläkään kissalla ole. Päinvastoin. Verneri (nyt puolitoista vuotias) on luonteeltaan mitä ihanin. Ja normaali kissamainen kissa. Ei siis välttämättä kissan alaikäisenä vieroittaminen tarkoita, että pilataan kissa. Riippuu hyvin paljon miten paljon sitä uudessa kodissa huomioidaan. (Meidän 4 pentua nukkui mun peiton alla yöt). Sori,vähän tässä nyt tarina venähti pitkäksi ja aiheesta poikettiin välillä kauaskin..
Kaverini kissa yksinkertaisesti hävisi, kun oli
saanut kaksi pentua. Se hoiti niitä reilun
viikon, ja sitten alkoi ilmeisesti pojat
kiinnostaa enemmän...
Kaverini äiti hoiti kissat, ja ne ovat iloisia
ja "normaaleja" kissoja.
Hän myös piti ne jatkuvasti lähellään, paidan
alla ihoa vasten ja hieroi ja venytteli niitä.
Miedän kissojen emo on vieroitettu 5vkon iässä,
ja se on ihan mahdoton. Imee kaikkea mahdollista
ja mahdotonta...Onneksi ei opettanut samaa
pennuilleen. Ne saivat olle sen kanssa 12vkoa, ja
ovat erittäin terhakoita kavereita.
.... ei voi mielestäni valitettavasti yleistää.
Kuten tarinoista kuulee, pikkuset pennut ovat
saaneet lottovoiton kun ovat saaneet heti kodit,
jossa niitä osattiin oikein käsitellä, ja vielä
mahd. kasvatusapua toiselta kissalta.
Valitettavasti nämä tarinat ovat yhtä harvassa kun
oikeat lottovoittajat, laskekaa kuinka moni
täyttelee kuponkeja viikkotolkulla saamatta
koskaan täyspottia.
Meidän nuorempi kissa on liian aikasin
poisannettu, sen jälkeen 3 kodissa pompoteltu ja
tästä huolimatta oli n12 viikkoinen meille
tullessaan(silmämääräinen ikäarvio). Tuloksena on
aivan ihan luonne,erittäin hellyyttävä ja sylissä
viihtyvä, mutta mm. pissailee joka paikkaan.
Ja tyhmin kissa mitä olen koskaan nähnyt- ennen en
edes uskonut mokomia olevan. Sääliksi käy pientä
kun ei oikeen polla sano mitä kannattaa ja mitä
ei, ja tuloksena on että saa olla jatkuvasti
hoitamassa erinäköisiä haaverien jälkiä.
Eli älkää hyvät ihmiset laskeko sen varaan , että
on muutama hyvä tapaus, jonka omistajat
selvästikin ovat jonkinsortin kissa-aktivisteja,
kun jaksavat tänne tulla ja kirjoitella aiheesta
loputtomasti (nim. mukana sopassa :)) kun niitä
epäonnisia kissarukkia on pirusti jotka sitten on
lopetettu kylmästi kun eivät ole "oppineet
tavoille". Esim. just tämän sisäsiisteysasian
takia. Pahalta tuntuu kun niin monesta on tehty
rukkasia sen takia että ihmiset on jo aluan alkaen
aiheuttaneet kys. ongelman.
Myös uskoisin että jos tästä ikäsuosituksesta
kaikki pentujen teettäjät (tahalliset tai
tahattomat) pitäsivät kiinni, pienetäisi se isolta
osaltaa tätä kesäkissa-ongelmaa sikäli että se
osaltaan pakottaa kissan hankkijat ajattelemaan
lemmikin aikuisuutta eikä vain sitä että "pennut
on niin söpöjä, mutten kyllä kissoista muuten pidä" .
Myöskään kaikki eivät heräile keskellä yötä
hoivailemaan kattivauvaa eivätkä ole koskaan
kuulleetkaan aikasesta luovuttamisesta johtuvista
ongelmista.
Joten pliis, älkää luottako säkään vaan
vastuulliseen ja hyvään hoitoon :)
Hei!
Omat kisuni tulevat viikon päästä ja olen tässä
jo innolla valmistautunut "äitiyteen". :)
Mieleeni tuli kuitenkin kysymys, kun luin tätä
juttua, että voivatko liian aikaisin emostaan
eroon joutuneet kissat oppia samat tavat muilta
kissoilta?
Tulevat kissani löytyivät hylättyinä (ikäarvio oli
n.3 vko, nyt 12 vko) ja onnistuin saamaan ne
Kissojen Katastrofiyhdistyksen hellään huomaan
hieman kasvamaan ja oppimaan kissojen tavoille
muiden kisujen seuraan. Voiko pennuille tulla
kasvatuksellinen suhde vieraaseen kissaan tai
voiko pelkkä muiden isompien kissojen tapojen
katselu kasvattaa?
pennut ottavat oppia myös muilta kuin omalta
emoltaan tai sisaruksiltaan, tärkeintä on, että
joku kissa on opastamassa sosiaalisia taitoja.
Jotkut emothan eivät pidä edes pennuista ja
jotkut jopa jättävät ns. heitteille ja osa on
sitten ylihuolehtivaisia. Isommassa populaatiossa
pennut oppivat myös arvojärjestyksen salat
helpommin.
Meidän kisu oli todella pieni kun sen otimme,
ehkä n. 5 viikkoa, sellainen söpö pieni
karvapallero! Meidän oli silloin pakko ottaa jo
se niin pienenä kun oli kulkukissa emona ja
metsän vaarat lähellä... Sillä ei ole todellakaan
ollut minkäänlaisia käytöshäiriöitä, päin vastoin
ihanampaa kissaa tuskin löytää, se on todella
kiintynyt ihmisiin ja eikä käytä ollenkaan kynsiä
yms. Joten minusta ei ole mitään estettä sille
että pentu otetaaan jo 8 viikkoisena! Jokaisella
on tietenkin omat mielipiteet ja voi olla että
joidenkin pentujen kohdalla saattaa
käytöshäiriöitä ilmetä...