Nojaa, tähän suuntaan sitä valui sen 12 vuotta, nyt kun täällä sitten on, niin ei oikein nappaa.
Miten pitkään tätä kannattaa jatkaa "no jos se vaikka ensi viikolla/kuussa(/vuonna?) alkaa kiinnostamaan" -mielellä?
Ei tässä mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia varmaan kovin pian tule vastaan, mutta onko mitään järkeä yrittää ja odottaa mielenkiinnon syttymistä?
Miten pitkään tätä kannattaa jatkaa "no jos se vaikka ensi viikolla/kuussa(/vuonna?) alkaa kiinnostamaan" -mielellä?
Ei tässä mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia varmaan kovin pian tule vastaan, mutta onko mitään järkeä yrittää ja odottaa mielenkiinnon syttymistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse pyörin yliopistolla jouluun asti. Ei vaan alkanut kiinnostaa, vaikka useita vuosia sinne olin halunnut. Tänä syksynä aloitin AMK:ssa täysin eri alalla. Kipinä syttyi heti ensimmäisenä päivänä ja tuntuu, että tästä tulee jotain.
Jotenkin maistuu puulta tämä homma kun mielenkiinto on näkyvän maailman puolella eikä papereissa ja koneen ruudulla.
Joutaapa tässä pyörimään kun ei ole parempaakaan tekemistä, jollain konstilla se on näin alkuvaiheessa lopettaminen jotenkin kaikkia masentavaa.
Näkeepä näissä haudanhiljaisissa solutaloissa minkälaista on asua hoitokodissa. Ei tule kauhea shokki kun on ikää 60 vuotta enemmän.
Meillä oli ainakin ekana vuonna kauheasti pakollisia kursseja. Vasta tokana vuonna pystyi vapaammin valitsemaan kursseja oman mielenkiinnon mukaan. Eli ekana vuonna oli paljon kursseja, jotka eivät kiinnostaneet lainkaan.
Näkee suoraan .pdf-tiedostosta mitkä väännetään viiden vuoden sisään. Järjestyskin on suunniteltu, ja jos muu kiinnostaa, niin käy mitä jaksaa siinä sivussa.
Jos ei kiinnosta niin ei kannata jatkaa siellä. Muuten voi olla tulevaisuudessa joka ikinen päivä "Ei kiinnosta".
Monia ei nykyään kiinnosta mikään. Länsimaalainen TV:sonta vyöryy nuorisomme tajuntaan hyökyaallon voimalla. Jos kaikki yhteiskunnan rakenteet näyttävät tukevan vain "paskaa", ei ole ihme jos ei mikään kiinnosta.
Mutta onko meillä muutakaan kuin tämä saastunut Planeetta?