Kivenpyörittäjän kylä???

Lukemallahan se selviää. Ne yksityiskohdt ja oma näkemyksesi.

Luonnonkuvauksessa Turunen kohoaa maamme eliittiin, leinolais-taatalaisen hurmioituneen patetian portaikon yläaskelmalle ja pikkusen vielä irti siltäkin, leijuen sanakaunotaiteen sfääreissä kuin iskuun valmistautuva kalasääksi.

Siitähän on tutkijoilla ja kriitikoilla pikkusen eri näkemystä, jotta sijottuuko Kylä reaalimaailman puolella enempikin Nurmeksen Pitkänpierunvaaran pohjoiselle rinteelle vaikko ennemmin Sonkajärven Vuotunginperän takamaille. Tarkkalaiset on Nurmeksen kannalla, uudempi tutkijapolvi kallistuu Vuotunkiin. Vaan siitähän ei esitelmässäsi ollut kyse, anteeksi sivuhyppy työstäsi.

Ihmisen ja luonnon monimuotoinen suhde tulee vallan erinomaisesti esille näiden muutamien tuntien aikana, joita kirja kuvaa. Esimerkiksi se jätkä joka työntelee mulkeroa raitilla on suorastaan kiintynyt luontoon tämän möykyn välityksellä. Eihän siinä muusta voi olla kyse kuin syvästä rakkaudesta äiti Maahan.
Onhan siellä näitä luontosuhteensa katkaisseitakin, jotka on painellu Ruottiin vaaleamman leivän ja halvemman Volvon perässä, mutta jokin vaan heitäkii vetää takaisin Suomineidon helmoihin, tai tässä tapauksessa vyötärölle. Ainakin kerran kesässä. Joko luontosuhde tai tarve tulla autoa näyttämään ja vanhoja sukuriitoja setvimään. Puukoilla ja puntareilla, paremman puutteessa.

Lisäpisteitä opettajalta saisit omaehtoisesta vertailusta tämän ja F E Sillanpään Ihmiset suviyössä-kirjan välillä. Onko mikään muuttunut puolessa vuosisadassa vai onko metsäsuomalainen oma rehti itsensä kautta aikojen. Ruumiita tulee muistaakseni suunnilleen yhtäpaljon, samoin kirjan tapahtuma-aika lienee samansuuntainen. Tai sit mie sotken Simpauttajan ja Putkinotkon. Sekin selviää kun aukaset kannen, ihan omin käsin onneen ja arvosanoihin pyrkien.