Marmoria netistä

Panetti. Aivan saatanasti. Ei siis muuta kuin chatista seuraa etsimään. Tarjokkaita oli tyrkyllä, mutta nimimerkin Marmoripoika taakse kätkeytyvä kaveri vaikutti mielenkiintoiselta. - Sporttinen, tiukka pyöreä peppu, tosi kuuma sängyssä, näin hän kertoi itsestään.
- OK, valinta oli tehty ja annoin osoitteen jonne Marmoripoika voi saapua.

Puolen tunnin kuluttua ovisummeri soi, ja kohta hissi nousi yläkerroksiin. Avasin oven - ja voi vittu!! Blondattu kukkakeppi kynnet maalissa ja naama meikissä - helvetti! No, ei kai tässä nyt enää voi perua, vaikka Marmoripojan itsensä hankaaminen oven karmiin näyttikin lähinnä koomiselta eikä yhtään kiihoittavalta, niinkuin hän saattoi kuvitella.

- Makkariin, ja riisu itses, sanoin ja kävelin edellä. Riisuin nopeasti verkkarini samalla kun Marmoripoika riisui vaatteitaan keikistellen kuin halpa huora Reberbahnilla. Lopulta kaikki vaatteet olivat lattialla.
- Mahallesi sänkyyn, komensin. - Mä en haluu sulta muuta kuin persettä. Marmoripoika asettui vatsalleen sängylle, ja vai että pyöreä peppu? Suora lauta!!! Vetäisin kortsun kalulleni ja pursotin rasvaa kämmenelle. Vetäisin parin kertaa kalun varrelle ja sormetin loput rasvat Marmoripojan suoleen. Neljä sormea meni vaivatta sisään. - Mikä höönätty bösä, mietin kun asetuin Marmoripojan päälle. Kalu upposi vaivattomasti sisään, ja reikä oli todella kaukana tiukasta. Aloin naida kunnolla runnoen, ja vaikka kaluni melkoisen paksu onkin, tuntui siltä että hankasin vain toista reunaa kerrallaan. Marmoripoika makasi kuin lahna allani ja huokaili teatraalisesti. Pannessa mietin pari päivää sitten todella tiukkaperseistä perheenisää, joka kyllä osasi olla alla. Lopulta sain mällit irtoamaan kortsuun ja vetäisin itseni ulos.
- Pue päälles! heitin Marmoripojan vaatteet myttynä tämän syliin ja pyyhin samalla kaluni omiin alkkareihini.
Marmoripoika keikisteli ja yritti hymyillä kuin Mona Lisa, mutta ajattelin vain kuinka saisin hänet mahdollisimman nopeasti ulos. Viimein kaikki vaatteet olivat päällä. -Saaks tääl polttaa? Hitto mitä vinkunaa! Jätkä puhui kuin pahimmat teinipissikset. - Okei, yks rööki ja sitten lähet. Sytytin itsellenikin röökin, ja päätin ettei Marmoripojaksi itseään kutsuva käsilaukkuhomo enää ovestani tulisi. - Niin ja sit mä teen musiikkia. Mä sävellän ja laulan ite. Haluisitsä mun... - OK, lähehän nyt, mulle tulee vieraita, keskeytin ja ohjasin Marmoripojan ovelle. - Mut hei, mä en - Joo-joo, moi moi. Äläkä vaivaudu uudelleen! Vetäisin oven kiinni. Jotakin urputusta kuului vielä oven takaakin mutta se ei minua vaivannut. Siirryin parvekkeelle polttamaan rauhassa toisen tupakan, ja katselin samalla kuinka Marmoripoika sipsutti rannettaan heilutellen kadun toisella puolella.