Niskaani venytän, jalkoja ojennan,
radiosta kuulen hiljaisen laulannan:
”Ajan läpi koko yön sun luoksesi”
- ja vaivoin heräilen sinun vuoksesi
jälkeen yön valvotun.
Katson peiliin, uhkarohkea teko näin
aamutuimaan, äkkipäätä suinpäin,
pelästyttää katsojan.
Illan pitkän istujan
on hyväksyttävä se vaan
ettei katseessaan
loistakkaan
ne kirkkaat tähtöset,
joista rakas laulelet,
kitaraasi näppäilet,
myhäilet, hymyilet
ja hyväilet,
saat kaikki lorut uskomaan,
kun ilta vaihtuu yöhön tummuvaan.
Aamukeijun omatunto olkapäällä
istuu, siinä härnäävällä
äänellään se kälättää:
Et kai omaa kuvaas pelkää?
Ethän usko öistä näytelmää?
Siitä ei muuta aamusella
jäljellä ole keijusella
kuin mustat pussit silmien alla.
Mutta kun taas kerralla seuraavalla
laulat ja soitat kitaralla,
runoilet sanoilla kauneimmilla,
on sydänraukka sykkyrällä,
keijusukat makkaralla
- ja mustat pussit silmien alla.
En millään malttais odottaa
sitä iltaa, yötä seuraavaa,
kun silmät taas tähtösiksi muuttuu
ja keiju rakkaudesta nuutuu.
Välikös sillä, jos omatunto suuttuu,
siltä vain arvostelukykyä puuttuu.
radiosta kuulen hiljaisen laulannan:
”Ajan läpi koko yön sun luoksesi”
- ja vaivoin heräilen sinun vuoksesi
jälkeen yön valvotun.
Katson peiliin, uhkarohkea teko näin
aamutuimaan, äkkipäätä suinpäin,
pelästyttää katsojan.
Illan pitkän istujan
on hyväksyttävä se vaan
ettei katseessaan
loistakkaan
ne kirkkaat tähtöset,
joista rakas laulelet,
kitaraasi näppäilet,
myhäilet, hymyilet
ja hyväilet,
saat kaikki lorut uskomaan,
kun ilta vaihtuu yöhön tummuvaan.
Aamukeijun omatunto olkapäällä
istuu, siinä härnäävällä
äänellään se kälättää:
Et kai omaa kuvaas pelkää?
Ethän usko öistä näytelmää?
Siitä ei muuta aamusella
jäljellä ole keijusella
kuin mustat pussit silmien alla.
Mutta kun taas kerralla seuraavalla
laulat ja soitat kitaralla,
runoilet sanoilla kauneimmilla,
on sydänraukka sykkyrällä,
keijusukat makkaralla
- ja mustat pussit silmien alla.
En millään malttais odottaa
sitä iltaa, yötä seuraavaa,
kun silmät taas tähtösiksi muuttuu
ja keiju rakkaudesta nuutuu.
Välikös sillä, jos omatunto suuttuu,
siltä vain arvostelukykyä puuttuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...keijuilla mitään hävettävää
kun viehkeys tekee heistä ihania,
sulokkuus kauniita,jne.
listaa voisi loputtomiin jatkaa...
hyvä kuvaus tuntemuksista jotka joskus
meissä vallitsee.
hyvin hyvä hyvä kuunkeiju!!!
jatka, jatka...
On se vaan niiiin pitkä matka...
Omatuntoaan ei voi aina komentaa,
joskus siltä ei rauhaa saa.
- Kiitos kun luit ja kommentoit,
hyvän mielen mulle toit.
no, hauskaa on runon lukijalla, vaan onko niin, että rakkaudesta nuutuu? Totta puhut, kyllä siinä jotain luutuu. Omatunto - annas olla, onko sillä paha olla? ;)
valvomisesta, ellei ole tottunut... Omatunto puhdas on, vaan kun se arvostelee asioita, joista ei tiijä mittää. Ei sen tarttis puuttua sellaiseen.