Valkoinen tatti

Suomessa ei ole vaarallisia tatteja.. Tosin Suomessakin taisi kuolla yksi perhe, kun söi nuoria valkokärpässieniä, joita luuli herkkutateiksi.. Nehän ovat hieman samanlaisia..

Samanlaisia herkkutattejahan kasvaa luonossakin mitä myydään kaupassa -> valkoisia, joiden pillistö tummuu mitä vanhemmaksi ne tulevat.. Tosin kannattaa aina olla 100% lajinmääritys, ettei rupea syömään tuntemattomia lajeja.

Ainoastaan sappitatti pilaa yleensä kaikki muut ruoat vaikka myrkyllisiä tattilajeja ei olisikaan.

Edellisellä vastaajalla on kyllä menneet herkkutatti ja herkkusieni pahasti sekaisin. Tateilla on pillit, ei helttoja, ja tatteja harvemmin myydään kaupassa. Herkkusienet ovat "niitä valkoisia mitä kaupassa myydään", niiden heltat tummuvat vanhemmiten ja ne saattaa kokematon sekoittaa valkokärpässieneen.

Oletan että alkuperäinen kirjoittaja on varmuudella tunnistanut tatin tatiksi. Monista tateista on olemassa albiinomuotoja, itse olen löytänyt ainakin valkoisia lehmäntatteja, nokitatteja, voitatteja, punikkitatteja ja herkkutatteja. Sinistyminen viittaisi punikkitattiin, verkkokuvio taas ei. Näin jälkiviisaana voisin kyllä sanoa, ettei ikinä saisi syödä sientä, jota ei varmasti tunnista. Piruntatin lisäksi myös tauriontatti on myrkyllinen ja kaunojalkatatti ja veritatti syötäväksi kelpaamattomia.

Tatteihin iskee joskus homesieni tai bakteeri, en nyt ihan tarkkaan muista kumpi. Tattien lakit ovat silloin valkoisia. Kehottaisin varmuussyistä jättämään tällaiset tatit syömättä. Voivat olla hyvinkin haitallisia terveydelle.

Aloittelijana älä koskaan syö sientä, jota et tunne, olen sienestänyt lapsesta asti ja lukenut sienikirjat moneen kertaan. Olen syönyt kerran huonona sienivuotena kangaskärpässienen kangashaperona. Kun katselee kirjaston laajaa teosta, vähenee turvallisten sienien määrä huomattavasti. Valkoista sientä en ota koskaan, ellei se ole 100% valkoinen herkkusieni ja tuoksu esim. anikselle. Tappavan myrkyllinen valkoinen kärpässieni on riittävä uhka. Ne tattien pillikerroksetkin voivat olla niin matalat ja toisaalta rouskujen, kärpässienten ja haperoiden heltatkin vielä supussa, että erehtyä voi.valkohome ym sienirihmat voivat muuttaa sienen ulkonäköä.
Tattien luetteloon voi lisätä sappitatin, jota ei saa syödä. Sappitatin voi sekoittaa syötäviin tatteihin nuorena. Pilaa koko satsin maulla, eikä amhdollisesta myrkystäkään voi olla täysin varma, tutkittavaa riittää.

Löysin myös itse viime lauantaina Piikkiön tienoilta yhden valkoisen punikkitatin, täysin terveen näköisen itiöemän. Ihmettolin sitä suuresti, mutta kyseessä taitaa tosiaan olla joku albiinokappale.

Myrkyllisiä tatteja ei suomessa tiettävästi ole, mutta sappitaati ja äikätätti eivät ole varsinaista herkkua. Voitatin pintakelmu olisi hyvä poistaa, sillä se on muistaakseni aiheuttanut joitakin oireita sekä kaikki punikkitatit olisi syytä kypsentää huolellisesti, ettei tulisi vatsanväänteitä.

Kiitos vastauksesta. Kuvaus on samanlainen kuin mitä minäkin löysin.
Jalassa verkkonukaa.En huomannut värivaitelevuutta,mutta sienet olivat
aika nuoria.EN vain ole ennen törmännyt tällaisiin tatteihin. Maistoin, ja maku oli mieto.

Kalvas punikkitatti tuli minullakin ensin mieleen, kun luin sinistymisestä, muuten olisin sanonut valkolehmäntatiksi. Olet toki varmaan niin valistunut sienestäjä, ettet sanoisi tatiksi, jos ei ole pillistöä. Etkä tietenkään söisi tai edes keräisi tatinriesan pilaamaa sientä, se on kuin homeessa olisi koko sieni. Herkkutateilla alkava riesa voi ilmetä voimakkaana paksuntumisena, kuin "turvonnut" tatin jalka.

On suomessa joitain erittäin harvinaisia tatteja, jotka ovat myrkyllisiä. Kasvavat vain eteläisimmässä suomessa harvinaisena. Tämä ainakin tuli nyt mieleen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauriontatti

Tässä olisi kuvat harvinaisemmasta kalvaspunikkitatista

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalvaspunikkitatti

https://www.velutipes.com/natural/leccinum_versipelle_v.htm

jo vain, eilenkin näin yhden kalvaspunikkitatin mutta en ottanut sitä mukaani, ja punikeista muutenkin nappailin mukaan vain niitä pienimpiä ja kirkasvärisimpiä, kovamaltoisimpia. Pääosin jahtasin herkkutatteja ( = herkkiksiä) n. 3 pv. sitten saamaani tilaukseen. (Kiitos Lauri T-N.!) Ne etsintäkuulutetuimmat ( = Kivitatit siis) olivat lähes kaikki vanhentuneet siinäkin metsäsaarekkeessa. Tänä kautena niitä on ollutkin erityisen runsaasti, ainakin useimmissa paikoissa, mutta yöhästyin aika paljon niitten keruussa. Huippusato sitten ennätysvuoden 2003. Laatu on ollut vain onnettoman huonoa... tai heikkoa. Nehän kehittyvätkin näin lämpiminä aikona mahdottoman nopeasti. Punikkeja on myös valtavan paljon. Sanotaan että herkkiksistä saadaan huippusato kerran kymmenessä vuodessa. Että näin pitkälle saatiin odotella...
Muita kauppasieniä on hämmästyttävän vähän, haperot puuttuvat, keltavahveroita olen löytänyt toistaiseksi vain 2 kappaletta. Voitatteja on sentään jälleen hulppeasti. Kuiva kesä vaikutti siis näinkin rajusti satoon. Löysin myös pari kaunista koivuseitikkiä joka muistuttaa hyvin paljon arvostettua monivyöseitikkiä. Seitikit saa jättää kaikki rauhaan, ihastellaan vain niitä!