Moikka!
Kun täällä lukee joidenkin viestejä niin lukee usein että pääasia että lapsi kasvaa rakastettuna ja onnellisena yms...minkälainen käsitys teillä on siitä onnellisuudesta ja siitä että rakastetaan?? Itselläni on yksi kohta kaksivuotias lapsi ja ajattelen usein että jos riidellään miehen kans jostain että miten se vaikuttaa lapseen?? Tai minkälaista elämää se on jos lapsi joutuu elämään onnettomasti ja miten herkästi lapsiin jää traumoja?? Itsekkin toivon vain parasta lapselleni mutta mitä se on teidän mielestänne vaan sanotaanko sitä vain???
Kun täällä lukee joidenkin viestejä niin lukee usein että pääasia että lapsi kasvaa rakastettuna ja onnellisena yms...minkälainen käsitys teillä on siitä onnellisuudesta ja siitä että rakastetaan?? Itselläni on yksi kohta kaksivuotias lapsi ja ajattelen usein että jos riidellään miehen kans jostain että miten se vaikuttaa lapseen?? Tai minkälaista elämää se on jos lapsi joutuu elämään onnettomasti ja miten herkästi lapsiin jää traumoja?? Itsekkin toivon vain parasta lapselleni mutta mitä se on teidän mielestänne vaan sanotaanko sitä vain???
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos riitely ei ole päivittäistä ja riidan jälkeen tehdään sovinto, niin ei siitä lapseen pitäisi mitään jälkiä jäädä. Riidat kuuluvat elämään, eli ei niitä pitäisi lapselta piilottaa. Riidan aihe saattaa kyllä tuohon jotain rajoituksia laittaa.
Kyllä onnettoman lapsuuden seurauksena jää traumoja, mutta ne useimmiten pystytään purkamaan - tuo on kiinni lapsen läheisistä. Traumojen purku aikuisiässä on usein hankalampaa kuin lapsena; tai niin olin huomaavinani katsoessani 4D:tä (Hermafrodiittidokkari).
Lapselle paras ei mielestäni ole samaa kuin aineellinen yltäkylläisyys. Siksi on turhaa tempoilla rahan perässä. Parempi konsti on sopeuttaa menot tuloihin, vai mitenkä sen nyt sanoisi.
Elämään kuuluu pettymykset ja vastoinkäymiset. Myös lapsen elämään.
Elämään kuuluu myös monenlaiset tunteet ja se, että sallii itselleen ja myös lapselleen ne kaikki tunteet ja niiden ilmaisun - se on minusta yksi avain siihen, että EI tule traumoja. Tunteiden tukahduttaminen tekee niitä traumoja.
Aina sanotaan, että viha, suuttumus yms. ovat ns. kiellettyjä negatiivisia tunteita. Ja pojat ei saa itkeä jne. Kuitenkin enemmän on kyse siitä, miten ilmaisee suuttumuksen ja vihan. Ettei siis syöksy vahingoittamaan itseään tai muita fyysisesti tai vastaavasti päinvastoin: jos ei ilmaise vihaansa ja suuttumustaan mitenkään vaan pitää sen kaiken sisällään ja on vaan kiltti ja tottelevainen lapsi. Sitä paitsi agressiota tarvitaan ihan joka päivä, vaikkapa vain alennusmyyntiruuhkassa.
Miksi aina ajatellaan että riitely vahingoittaa lasta? Lasen/teinin ja aikuisen välinen tai vanhempien keskinäinen riitely olisi siis jotenkin vahingollista??? Eihän se kivaa ole, olisi kivempi jos aina kaikki sujuisi hymyillen ja kivasti, mutta kun joskus on väsynyt, joskus ei jaksa mitään ja joskus vaan on huonolla tuulella ilman mitään syytä ja sitten tulee kiukuteltua jne. Ja sitten toinen suuttuu tai pahoittaa mielensä tai jotain ja sitten tulee sanottua vähän mitä sattuu ja kas siinä on riita....
Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Ei yksittäiset riidat, vaan enemmänkin kodin ilmapiiri. Onko se salliva, hyväksyvä, rakastava, avoin.
Lapset vanhempien riitojen todistajina on ihan luonnollinen juttu!Minä olen sitä mieltä, että kun riidellään lasten nähden pitää myös sopia ja pyytää anteeksi lasten nähden. Asia erikseen on sitten riidat joihin liittyy väkivalta, mutta siihen en voi sanoa mitään, kun ei ole kokemuksia.