Toisen Spyro sarjan viimeinen osio konvertoidaan DS:lle kolmiulotteisena versiona, mikä ei ole ihme, onhan DS yhtä tujakka pelikone kuin vanha PlayStation. Kyseessä on kuitenkin kaksi skriiniä, joissa toinen on kaksiuloitteinen ja kolmiulotteisessa skriinissä liidetään halki ylävien ja jylhien lumivuorten takaa aina oranssiin auringonlaskuun saakka. Olin vähän pettynyt tämän toisen Spyro trilogian kahteen ensimmäiseen osaan, mutta tämä uusi peli joka ilmestyy tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa, nimeltään Spyro: Dawn Of The Dragon, on jo nimensäkin puolesta tervetullut lisä DS:n hienoon ja värikkääseen pelimaailmaan. Pidän DS:stä enemmän kuin PSP:stä, koska siinä on persoonallisemmat pelit, vaikkakin huonompi grafiikka.
Mutta kaikkein parasta Spyro antia on kolme ensimmäistä ah niin ihanaa värikylläistä rosoisen grafiikan ja tekopirteän musiikin omaavaa mielikuvitusmaailman syövereihin uppoavaa Spyro peliä pleikkarille. Niissä on hienot maisemat ja mukava tuntuma, sekä persoonalliset ja miellyttävät hahmot, jota ei suomalaisessa kulttuurissa juuri tapaa. Niissä liidän unelmiini yli lumisten vuorten halki mahtavien ja jylhien jäätiköiden ohi sameiden soiden yli rauhalliseen auringonlaskuun. Mahtavia muistoja kys. peleistä on, ja on ihan sairaan nostalginen ja tunnelmallinen fiilis pelata näitä lapsenomaisia yllätyksellisiä ja värikkäitä spyropelejä.
Nykygrafiikka on minusta turhan muovista, kun taas perinteinen pleikkagrafiikka jättää rosoisuudellaan ja pikselipläjäyksellään tilaa mielikuvitukselle ja ideoille.
Mutta kaikkein parasta Spyro antia on kolme ensimmäistä ah niin ihanaa värikylläistä rosoisen grafiikan ja tekopirteän musiikin omaavaa mielikuvitusmaailman syövereihin uppoavaa Spyro peliä pleikkarille. Niissä on hienot maisemat ja mukava tuntuma, sekä persoonalliset ja miellyttävät hahmot, jota ei suomalaisessa kulttuurissa juuri tapaa. Niissä liidän unelmiini yli lumisten vuorten halki mahtavien ja jylhien jäätiköiden ohi sameiden soiden yli rauhalliseen auringonlaskuun. Mahtavia muistoja kys. peleistä on, ja on ihan sairaan nostalginen ja tunnelmallinen fiilis pelata näitä lapsenomaisia yllätyksellisiä ja värikkäitä spyropelejä.
Nykygrafiikka on minusta turhan muovista, kun taas perinteinen pleikkagrafiikka jättää rosoisuudellaan ja pikselipläjäyksellään tilaa mielikuvitukselle ja ideoille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
HAHAA Mul onki Spyro dawn of the dragon joka julkastaa vast ens viikon perjantaina:P