Taas tuntuu että tuo epätodellinen olo alkaa ottamaan otteen miehestä. Perkele! Kesällä tuli vähän liikaa otettua olutta ja pikavipeillä tuli se huvi rahotettua..
No siinä samassa ei aina muistanut syödä lääkettä (sepramia 30mg 1Xpv) eikä oikeen muitakaan asioita tullu hoidettua. No nyt on taukoa juomiseta tai ainakin olen vähentönyt vain viikonloppuhin ja olen alkanut käymään taas kuntosalilla.
Paniikkihäiriöstä oon kärsiny noin 10 vuotta (tällä hetkellä olen 20) eli puolet elämästä. Helpolla ei ole kyllä tästä päässyt.
Tällä hetkellä kaikista pahin ongelmani on tuo epätodellinen tunne ja samalla huimaus.
Minulla on torikammo eli kammoan auikeita paikkoja ja se hankaloittaa elämääni melko paljon, koska välillä jopa kaupungin keskustakin tuntuu liian aukealta. Jotenki vaan kummasti se ahdistaa helvetisti en osaa sanoa miksi, en tykkää että näkyy kauas jotenkin se alkaa vaan huimaamaan aivan helvetisti. Onko kellään vastaavaa?
Tuota epätodellista tunnetta on aika vaikea selittää mutta jotenkin näin--> Ahdistaa ajatus että miten olen tässä ja olenko oikeasti olemassa, onko tämä kaikki vain minun pääni sisällä, onko muita ihmisiä oikeasti edes olemassa, sitten kaikki näyttää oudolta ja jotenkin ei tutulta.
Tuo epätodellinen olo on niin hirveä että VITTU!
Sitten kun olen lukenut kaikkea avaruus juttuja ym. tai mietin että mitä olen ollut ennen kuin olen syntynyt ja eniten pelottaa se että mitä sitten kun kuolen, joudunko johonkin ikuiseen epätodelliseen oloon. ahdistaa!
Mutta kumma kyllä vaikka kärsin tuosta vaivasta tai noista vaivoista, olen omasta mielestäni kohtuullisen iloinen. On paljon hyviä kavereita ja
mukavia illanistujaisia ym. ym. :)
Pääsis vain joskus eroon noista peloista ja epätodellisista tunteista. Rajoittaa kuitenkin sen verran elämää... :/
Pakko oli vähän saada sanottua asioita ja toivottavasti en ihan hullulta vaikuta.
No siinä samassa ei aina muistanut syödä lääkettä (sepramia 30mg 1Xpv) eikä oikeen muitakaan asioita tullu hoidettua. No nyt on taukoa juomiseta tai ainakin olen vähentönyt vain viikonloppuhin ja olen alkanut käymään taas kuntosalilla.
Paniikkihäiriöstä oon kärsiny noin 10 vuotta (tällä hetkellä olen 20) eli puolet elämästä. Helpolla ei ole kyllä tästä päässyt.
Tällä hetkellä kaikista pahin ongelmani on tuo epätodellinen tunne ja samalla huimaus.
Minulla on torikammo eli kammoan auikeita paikkoja ja se hankaloittaa elämääni melko paljon, koska välillä jopa kaupungin keskustakin tuntuu liian aukealta. Jotenki vaan kummasti se ahdistaa helvetisti en osaa sanoa miksi, en tykkää että näkyy kauas jotenkin se alkaa vaan huimaamaan aivan helvetisti. Onko kellään vastaavaa?
Tuota epätodellista tunnetta on aika vaikea selittää mutta jotenkin näin--> Ahdistaa ajatus että miten olen tässä ja olenko oikeasti olemassa, onko tämä kaikki vain minun pääni sisällä, onko muita ihmisiä oikeasti edes olemassa, sitten kaikki näyttää oudolta ja jotenkin ei tutulta.
Tuo epätodellinen olo on niin hirveä että VITTU!
Sitten kun olen lukenut kaikkea avaruus juttuja ym. tai mietin että mitä olen ollut ennen kuin olen syntynyt ja eniten pelottaa se että mitä sitten kun kuolen, joudunko johonkin ikuiseen epätodelliseen oloon. ahdistaa!
Mutta kumma kyllä vaikka kärsin tuosta vaivasta tai noista vaivoista, olen omasta mielestäni kohtuullisen iloinen. On paljon hyviä kavereita ja
mukavia illanistujaisia ym. ym. :)
Pääsis vain joskus eroon noista peloista ja epätodellisista tunteista. Rajoittaa kuitenkin sen verran elämää... :/
Pakko oli vähän saada sanottua asioita ja toivottavasti en ihan hullulta vaikuta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Tuli tuossa mieleen että onko sinusta otettu tarkkoja verikokeita, jos on niin milloin?
Näihin oloihin voi olla niin monia syitä.
Vasta tuossa yhtenä päivänä katsoin telkasta jotain ohjelmaa jossa nainen oli syönyt psyykelääkkeitä ym. mutta myöhemmin löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Vasta kun sai siihen lääkityksen paranivat oireetkin.
Kai meistä jokainen kuolemaa pelkää mutta siitä mitä kuoleman jälkeen on saamme varmuuden vasta kun kuolemme.
Tärkeämpää kuin kuoleman jälkeisen elämän miettiminen olisi miettiä mitä on ennen kuolemaa.
Itse kuvittelen että kuoleminen on kun nukkumista.
Ei ole enää mitään.
Jos jotain on, sehän on sitten extraa.
Ihan oikeasti suosittelen lääkärillä käyntiä ja labralähetteen pyytämistä.
Onko neurologiset jutut kuvattu/testattu?
Neurologille saa lähetteen omalta lääkäriltä.
Mangneettikuva päästä voisi selvittää jotain.
Pikavippien ottaminen ei ole viisasta, varsinkaan juopottelun rahoittamiseksi, mutta senhän tiedätkin.
Niissä on ihan sikamaiset korot. Ei kannata elättää ahneita pikavippifirmoja.
Varaa aika velkaneuvojalle, joka on jokaisessa kaupungissa maksuttomasti käytössä.
Mielummin kuin avaruusjuttuja suosittelisin sinun lukevan talouden hallintaan liittyviä asioita.
Oletko saanut terapiaa paniikkihäiriöön?
Kannattaisi ottaa oman lääkärin kanssa terapian tarve puheeksi samalla käynnillä.
Hyvää syksynjatkoa sinulle ja yritä jaksaa vaivoistasi huolimatta huolehtia itsestäsi!
Sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen.
lääkettä ottamatta. Tämä Sepramhan pitänee nämä serotoniiniarvot kohdillaan, luulisin? Taitaa olla muuten aika yleinen lääke paniikkihäiriöihin? Jatka paremmalla menestyksellä, ota lääkkeet, sekä tärkeää, muista syödä hyvin, riittävästi vitamiineja yms. nukkua tarpeeksi, ja muutenkin viettää suht tasapainoista elämää. Jotkut ottavat lisäksi kalaöljykapseleita karnosiinia, eikä noiden luulisi vahingoksikaan olevan. Hyvä, kun sentään harrastelet, esim. tuota kuntosalilla käyntiä. Kuolemaa ei kannata mietiskellä, itse ainakin "pakotan" itseni ajattelemaan mukavia, jos näitä ajatuksia pyrkii päähän. Vastausta ei kuitenkaan saa, eikä tarvitsekkaan, joten mitäs sitä tuttua ihmistä kiusaamaan. Ehkä sinulle olisi hyväksi käydä juttelemassa jonkun kanssa, vai onko sinulla näitä keskusteluja? Vaikka ensin alkuun voi tuntua "ontolta" kertoa omista ongelmistaan vieraalle ihmiselle, niin kyllä se alkaa tuntumaan luontevalta, ja helpottaakin paljon, kun saa purkaa mieltänsä jollekkin. Nämä ihmiset kuitenkin ovat ammattilaisia, ja potilaistaan varmasti välittävät, näin uskon. Tsemppiä sinulle.
minun elämääni paniikkihäiriö tuli yli 2o vuotta sitten kofeiinista. En tosin tiennyt sitä silloin itse, eikä tajunneet lääkäritkään.
Nyt olen ollut puolisen vuotta ilman ja paniikit ovat historiaa, olen kokeillut ja havainnut että kofeiini tuo oireet takaisin muutamassa tunnissa ja ne kestävät yleensä 3-7 päivää. Kofeiinin lopettamisen jälkeen kesti noin kuukauden, ennenkuin havaitsin selvästi muutoksen, ne epätodelliset olot alkoivat kadota ja nyt niitäei tule enää ollenkaan.
näinkinpäin, että sinä olet päässyt kamalasta taudista eroon. Olen myös lukenut tuosta kofeiinin poisjättämisestä. Alkoholista nyt tietääkin, että se ei auta pätkääkään. Kai sitä voi baareissa käydä, ja jos pitää jotain ottaa, tai haluaa, niin ottaa iisisti ja harvoin.
ovat hyvin yleisiä, esim. just paniikkihäiriöissä. Kaipaisit itsetunnon kohentamista, ja muutenkin ihmistä, jolle voisit kertoa asioistasi. Paras tapa toimia, on hakea sitä apua mahdollisimman pian. Pelkkä ongelmista kertominenkin jo helpottaa oloa, ainakin jonkin verran. Niitä voi sitten lähteä purkailemaan, jonkun asiantuntijan kanssa, koska yksin et ilmeisesti näistä selviä, murheistasi.