kaikki teiniäidiksi haaveilevat voisi yrittää hankkia itselleen kaverin jolla on yli 2vuotias lapsi, niin se vauvakuume häviäisi!
puhun nyt itse kokemuksesta. kun olin 15-18v halusin kovasti oman pienen palleron :),
mutta kaverini sai minun onnekseni vauvan!
hänestä tuli yh raskaustestin jälkeen (isä *kypsä 30vee), ja voin kyllä sanoa että meno ja meininki alkoi, kun tuo riiviö (kummipoikani) täytti 1vee (ja on jatkunut siihen asti kun poika on nyt 7vee).
onneksi vauvakuume jäi, kun huomasin kuinka hankalaa on olla pienen lapsen kanssa... ja kuinka hankala pieni lapsi voi olla!
itse sain esikoiseni 22 vuotiaana (en nuoruuden rakkauteni kanssa, luojan kiitos), ja olen onnellinen, että näin kävi...
puhun nyt itse kokemuksesta. kun olin 15-18v halusin kovasti oman pienen palleron :),
mutta kaverini sai minun onnekseni vauvan!
hänestä tuli yh raskaustestin jälkeen (isä *kypsä 30vee), ja voin kyllä sanoa että meno ja meininki alkoi, kun tuo riiviö (kummipoikani) täytti 1vee (ja on jatkunut siihen asti kun poika on nyt 7vee).
onneksi vauvakuume jäi, kun huomasin kuinka hankalaa on olla pienen lapsen kanssa... ja kuinka hankala pieni lapsi voi olla!
itse sain esikoiseni 22 vuotiaana (en nuoruuden rakkauteni kanssa, luojan kiitos), ja olen onnellinen, että näin kävi...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suuresti riippuu vanhemmasta, kuinka "riiviö" lapsi on. Kasvatuksella saa ihmeitä aikaan.
Jos 7-vuotias ei osaa käyttäytyä kannattaa suunnata katse vanhempiin.
Itselläni ei ole lapsia, mutta jo 6kpl ystäviäni omaa lapsen tai pari. Vanhin lapsista on 6.v ja nuorin syntyi juuri pari päivää sitten.
Ovat olleen minullakin hoidossa, ja olen ollut päivittäin ystävieni lasten kanssa tekemisissä. Jokainen lapsi on oma persoonansa ja koliikkia ja uhmaa sekä hampaidentuloa ja sairauksia korvatulehduskierteineen olen ollut läpikäymässä vanhempien kanssa.
Eikä vauvakuume ole mihinkään lähtenyt, pahentunut vain.
Toisaalta sehän voi tarkoittaa, että olisin varsin kypsä ja valmis äidiksi. ne joidenka vauvahaaveet karisevat kaverin huutavan koliikkipesän myötä, eivät sitä varmasti vielä olleet ja silloin ihan hyvä, että verhot tippunu silmien edestä ajoissa, ennen "VAHINKOA".
Mutta asiaan. Kaikki ystäväni ovat kasvattaneet lapsensa mallikkaasti ja kasvuiän uhmat ja muut perushommat on vedetty läpi hienosti ilman suurempia paniikkeja ja kaaoksia. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä, kohteliaita ja aivan mielettömän ihania. RIIVIÖIKSI eivät ole siis lapsiaan kasvattaneet (tai jättäneet siis kasvattamasta lapsiaan ja antaneet niiden tulla hirviöiksi).
Pienen lapsen kanssa ei ole hankalaa jos sen kasvattaa kunnolliseksi.
Eikä huutava koliikkihirviökään tai korvatulehduskierteeseen joutunut lapsiparka nekään vie vauvakuumetta siltä, joka ei joudu heräämään monta kertaa yössä hoivaamaan kivusta rääkyvää lasta.
..olisit niin tietäisit, että lapsen käytös ei ole aina kasvatuksesta kiinni. Meillä on suvussa tämmönen lapsi joka tulkitaan vieraiden toimesta "huonosti kasvatetuksi". Kyseessä on kuitenkin ns. erityislapsi, tarkkaa dignoosia ei hänellä ole vielä. Ekassa päiväkodissa tulkitsivat lapsen käytöksen niin että lapsi on saanut kotona kaiken periksi vaikka näin ei ole asian laita.
Itse olen katsonut läheltä useampaakin lapsiperhettä ja se vain nostaa vauvakuumetta. Tietty lasten kanssa on vaikeita hetkiä, mutta kyllä ne iloiset hetket ovat niin mahtavia :)