Sanomalehdestä luin tänään, että kapakoitsija Sedu Koskisen liiketoimet Helsingissä ovat aivan kuralla. Varsinkin Fredrikinkadulla oleva entinen Wanha Maestro eli nykyinen Studio-51 on tuottanut yli miljoona euroa tappiota, ja kapakka on nyt suljettu. Pääkaupungin jupeilla ei ollutkaan tarpeeksi rahaa pitää tätä lällärikapakkaa pystyssä.
Nyt täytyy kaikkien herätä ja ryhtyä vaatimaan, että ihana Wanha Maestro perustetaan uudestaan entiselle paikalleen. Pidämme tänään Essollakin palopuheita tämän tärkeän hankkeen puolesta, ja kaikki essolaiset ovat varauksettomasti asian takana.
Mikäli Wanha Maestro jälleen avaa ovensa, niin me essolaisetkin lähdemme pikkubussilla Helsinkiin tätä tapausta juhlimaan. Tilaamme pöydän sieltä orkesterikorokkeen viereiseltä piippuhyllyltä, josta näkee hyvin koko tanssilattian tapahtumat. Hyvän ennakkokatselmuksen jälkeen on sitten helppo suunnistaa hakemaan simpsakoita ja suosiollisia neitoja tanssilattialle.
Melkein tippa tuli silmään, kun Essolla muistelimme Einarin, Kalu-Kallen ja Seksi-Sulon kanssa wanhoja mukawia Helsingin reissujamme. Wanhassa Maestrossa käytiin aina, vaikka oltiin joskus vähän väsyksissäkin. Joskus portsaritkin huomasivat väsymystilamme, ja niinä iltoina ei sitten Maestrossa tanssittukaan.
Nyt täytyy kaikkien herätä ja ryhtyä vaatimaan, että ihana Wanha Maestro perustetaan uudestaan entiselle paikalleen. Pidämme tänään Essollakin palopuheita tämän tärkeän hankkeen puolesta, ja kaikki essolaiset ovat varauksettomasti asian takana.
Mikäli Wanha Maestro jälleen avaa ovensa, niin me essolaisetkin lähdemme pikkubussilla Helsinkiin tätä tapausta juhlimaan. Tilaamme pöydän sieltä orkesterikorokkeen viereiseltä piippuhyllyltä, josta näkee hyvin koko tanssilattian tapahtumat. Hyvän ennakkokatselmuksen jälkeen on sitten helppo suunnistaa hakemaan simpsakoita ja suosiollisia neitoja tanssilattialle.
Melkein tippa tuli silmään, kun Essolla muistelimme Einarin, Kalu-Kallen ja Seksi-Sulon kanssa wanhoja mukawia Helsingin reissujamme. Wanhassa Maestrossa käytiin aina, vaikka oltiin joskus vähän väsyksissäkin. Joskus portsaritkin huomasivat väsymystilamme, ja niinä iltoina ei sitten Maestrossa tanssittukaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...minullakin kun muistelen tansseja Vanhassa Maestrossa.
Aikoinaan sinne nuorena opiskelijana usein porukalla "eksyttiin".
Ai, että ne messumatkat, päivät rampattiin jalat kipeiksi, illalla Maestroon...jalat eivät olleet yhtään kipeitä.
Entäs ne Suomi - Ruotsi maaottelumatkat, silloin siellä oli menoa ja meininkiä.
Voi niitä aikoja entisiä.
Tiedä, vaikka täältä minäkin sinne tanssimaan, jos kerran vanhan Maestron vielä henkiin herättävät...
ja kun viellä Tokoinrannassa ollut tyhjä kahvilakin oli liekeissä tänään. Eikä siinä kaikki Viron ja Venäjänvälisä oli huonolaatusen vodkan 2000 metrinen valutusputki ja se on paljastunut.
kunnon tai vähemmän kunnon entisaikojen ravintolamiljöö.
Ajat muuttuneet niin kuin tussahdit ja minä rivien välistä tulkitsin.
en usko, että noinkin taitava liikemies on....
päästänyt asiat tuolle tolalle
ehkä se..on verotuksellinen jippo ????
vaan ...eikös Essolla ole rohkeita, luovia, monen alan ammattimiehiä ja varakkaita jäseniä...ostakaa te nyt kuppila ja tehkää siitä mieleisenne
ja Kalu Kalle voisi nyt, hyvien hintojen aikaan, tömäyttää komeinta männikköään myyntiin....
rahoilla voisitte ostaa tuon ravintolan
saatte varmaan pilkkahintaan...tässä tilanteessa
Onhan tuo Sedu Koskinen näyttävästi esitellyt naistenlehdissä juppiravintoloitaan, mutta nyt sanomalehdestä luettujen tuloslukujen mukaan hän taitaa olla vain keskinkertainen liikemies. Kahdella kapakalla Helsingissä tehty liki 2 miljoonan euron tappio vuodessa ei anna kovin mairittelevaa kuvaa miehen liikemiestaidoista.
Einari Essonen ei ole koskaan esiintynyt naistenlehdissä, mutta silti hänen liiketoimintansa kukoistaa, ja voittoa tulee reilusti jokaisena vuotena. Osasyynä tähän onnelliseen tilanteeseen on hyvä ja luotettava asiakaskunta, joka käy jokaisena päivänä kilahduttamassa Einarin kassakonetta. Maksukykyiset uskolliset asiakkaat (juntitkin) ovat kapakoitsijalle erittäin tärkeitä.
Einarin ja Kalu-Kallen kanssa keskustelimmekin Wanhan Maestron ostamisesta, mutta eteen tuli yksi tekninen ongelma. Helsingin kaupunki ei anna Einarille lupaa laittaa bensapumppua Fredrikinkadun varteen, ja homma kaatui sitten siihen. Einari on koko ikänsä ollut huoltoasemamies, joten ei hän Helsingissäkään osaisi muuta työtä tehdä.
Siellä sitä seisottiin Fredalla vähän ennen klo 16 ja odotettiin, että ovet aukea.