Kun valitsit uutta nimeäsi otitko tavallisen vai erikoisemman nimen? Minä päädyin tavalliseen, jota ei tarvitse erikseen tavata tai luetella kirjain kirjaimelta.
Minulla on ainakin yksi nimikaima, muttei kylläkään samaa etunimirimpsua kokonaisuudessaan.
Mietitkö ikäluokkaasi nimiasiassa?
Minulla on ainakin yksi nimikaima, muttei kylläkään samaa etunimirimpsua kokonaisuudessaan.
Mietitkö ikäluokkaasi nimiasiassa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etunimeni on erittäin tavallinen suomalainen naisen nimi sillä kaimoja löytyy todella paljon. Miehiäkin melkein parikymmentä, joista useita syntymävuosien perusteella ilmeisesti välivaiheessa olevia transnaisia. Toinen etunimeni on jo harvinaismpi, vaikka kaimoja löytyykin kymmenissä tuhansissa, eikä sitä löydy yhdeltäkään mieheltä.
En ajatellut ikäluokkaa.
valitsin uudet nimet seuraavin perustein:
helppo kirjoittaa
lyhyitä
kansainvälisiä
helppo lausua (suomenkielisillekin)
Joo, säälittää nää Cindyt ja Cheryllit. Ilman omaa syytään joutuneet tähän rumbaan. Sekä Ridget ja Milhouset.
Mutta mikäs siinä kun oma nimi tuntuu omalta, vaikka vierasmaalainen onkin. Se on juuri tasan minun nimeni.
todella harvinainen ja sitä sai aina olla toistamassa. Samana vuonna syntyneistä vaan yhdellä oli Suomessa sama nimi. Toisaalta siinä oli se hyvä puoli, että nimi tuntui "omalta" eikä sukupuoleen sidotulta, koska sitä ei ollut muilla. Kun kerroin äidilleni olevani trans, pyysin häntä keksimään mulle uuden nimen. Se luetteli n.50 nimeä, kunnes kelpuutin yhden. Lopulta hylkäsin senkin. Myöhemmin vaan tajusin, että xxxx on mun nimeni. Se tuntui heti omalta. Toisen nimen otin yhdeltä laulajalta jota kuuntelen.
Nimipäiväkortteja tulee vaan harvoilta, mutta luulen sen johtuvan siitä, että koska mulla ei ennen ollut nimipäivää, niin ihmiset ei oikeasti muista sitä, koska ne kuitenkin lähettää synttärikortit uudella nimellä.
Rupesin jälkeenpäin miettimään äitini mulle miettimää nimeä, koska mutsi oli varma et oon tyttö. Niinkuin sitten olinkin.....
No, se ei kelvannut mulle....ehkä siinä oli jotain protestiakin. Kun äiti ei kuitenkaan tajunnut et olin tyttö.
että saa vammasen pojan, vaikka toivoi tyttöä. Niinhän siinä tavallaan kävikin (olen ftm).
Ikäluokasta sen verran, että uusi nimeni on suht' nuorekas, muttei liikaa. Multahan kysytään paperit vieläkin, vaikka olen melkein 30. Ainoa huono puoli on, että mulla on nykyään samat nimikirjaimet kuin parilla inhoamallani henkilöllä.
Mun äiti kielsi jälkeenpäin, kun tää mun asiani tuli ilmi, ikinä kuvitelleensa saavansa tytärtä ja jopa kielsi nimiehdotuksensa: "En minä sellaista muista". Sitä se syyllisyydentunto teettää. Monta vuotta vakuutteli vielä mulle ettei tää ole hänen syytään. Niinkuin ei olekaan.
Ja sellaisia, joita suku traditionaalisesti käyttää. Valitsin Heli-nimen siksi että sitä käytetään suomalaisena ja virolaisena nimenä. Tietty rakkaus suvussani on ollut aina suomen kieltä kohtaan. Siksi kaikki etunimeni ovat suomalaisia, tuo toinen toki myös käytössä mm. Ruotsissa hieman eri kirjoitusasussa ja kolmas sellaisenaan myös Saksassa. Aika luterilaiset nimet siis :).