Heikki Saaren kanssa Haagarista ja Saarasta?
H.S:
>>>>>Aabraham ja Saara olivat myös vain ihmisiä. Heitäkin eksytti ihmisyyden luonto. Entisten pyhien vaellusta katsellessamme huomaamme myös heidän elämänsä peittyvän virheisiin, joiden läpi ihmisjärki ei heissä näe oikeita uskovaisia. Usein kuulee epäuskoisten puhuvan Vanhan Testamentin pyhistä sanoen: Hänkin oli uskovainen ja sellaista kuitenkin teki. Tulemmekin Aabrahamin elämässä sellaisten asioiden kohdalle, joita on hyvin vaikea ymmärtää - on kysymys eriseuran syntymisestä Aabrahamin ja Saaran kotiin. Se syntyi kolmetoista vuotta ennen Iisakin syntymää---
Jumala oli usein puhunut Aabrahamille, että hän tekee hänestä suuren kansan, jopa niin lukemattoman kuin taivaan tähdet. Jumalan lupausten yhteydessä ei ole mainittu Saaran nimeä ennenkuin hänen luonnollinen synnyttämisen aikansa oli mennyt ohi. Saara puhui Aabrahamille: "Herra on minun sulkenut synnyttämästä, mene siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Aabram otti Saarain sanan". Saara antoi egyptiläisen palvelijansa Aabrahamin emännäksi ja tämä tuli raskaaksi Aabrahamille. Mutta heti kun Saaran ja Aabrahamin lupauksen sanasta eksyminen kantoi hedelmän, tulivat myös seuraukset näkösälle. Saara tuli halvaksi Haagarin silmissä. Näiden kahden naisen hengellisen merkityksen on Paavali selittänyt Pyhän Hengen kautta. Jos se tässä kirjassa ensimmäisen kerran selitettäisiin, tuskin kukaan pitäisi selitystä oikeana, eikä kirjoittajallakaan olisi ymmärrystä eikä rohkeutta tehdä Aabrahamin palkkavaimosta Haagarista lain testamenttia, kun Mooseksen lakia ei oltu vielä annettukaan. Se, mitä ei oltu kirjoitettu, oli lain henkenä Aabrahamin ja Saaran lihassa, sillä "kuolema vallitsi Adamista Moosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam". Se henki vaati tekoja samoin kuin kirjain. Siihen eksyivät Aabraham ja Saara hedelmättömyydessään. Saara katseli itseään ja näki, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta synnyttää lupauksen poikaa. Aikakin oli jo ohi. Tuntui ehkä siltä, että oli väärinkin näin kykenemättömänä odottaa Iisakin syntymistä. Sitä paitsi Jumala ei ollut hänestä, Saarasta, lupauksensanan yhteydessä erityisemmin puhunutkaan. Jumalan lupaukset pojasta näyttivät koskevan vain Aabrahamia.
_________________
Aabrahamilla oli vieläkin mahdollisuudet. Niinpä Saara sanoikin: Herra on minun sulkenut synnyttämästä". Tämä saarna sitoi myös Aabrahamin omaan lihaan ja lain vaatimuksiin. Siitä seurasi eksyminen tekoihin lupauksen sanan vapaasta uskomisesta. Ne teot olivat lihan eivätkä hengen hedelmiä. On kirjoitettu: "Aabrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. Nämä jotakin merkitsevät. sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar. Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme". ( Gal. 4:22-26)
Aabrahamin ja Saaran epäilyksien seuraus oli toinen testamentti, nimittäin Haagar, joka synnyttää orjuuteen. Saaran toive toteutui, Haagar synnytti Ismaelin. Haagar oli egyptiläinen, hän ei kuulunut Jumalan kansaan. Hän synnytti lain hengestä. Siksi häntä nimitetään palkkavaimoksi. Laki vaatii tekoja. Evankeliumi vaatii uskoa. Haagarissa vallitsi lain henki ja niin Ismael syntyi lain henkeen lihan mukaan. Mutta silloin niin kuin nytkin se, joka on syntynyt lihasta vainoaa sitä, joka on syntynyt hengestä ( Gal 4:29). Nytkin lain henki synnyttää vain ne, jotka eksyvät lain henkeen ja syntyvät vieraasta äidistä - orjattaresta, jota hallitsee laki. He saavat vaativan, vihaisen lain hengen, sillä laki kehottaa vihaan ( Room. 4:15). Tämä näkyy uuden liiton aamusta asti. Laissa riippuvat juutalaiset olivat Kristuksen pahimmat viholliset, hänen ja hänen opetuslastensa murhaajia. Kun Haagar tunsi itsensä raskaaksi, hän piti itseään Saaraa parempana. Saara ei ollut hedelmällinen ja nyt hän oli jo tullut niin vanhaksi, että Haagar uskoi, ettei Saara voi enää synnyttää. Näin käy aina niille, jotka eksyvät armon hengestä lain henkeen: Saara - Jumalan valtakunta - on vanha ja hedelmätön. Oma hedelmällisyys alkaa näkyä ja silloin tuntuu oikeutetulta halveksia Jumalan valtakuntaa. Haagarillakin oli mielessään syy halveksia Saaraa, tämä oli ollut vuosikymmeniä Aabrahamin vaimona eikä hänellä ollut ainoatakaan lasta. Aabrahamissa ei kylläkään ole vikaa. Näin on myös kaikkien Haagarin henkeen eksyneiden mielestä. Jumalassa ei ole vikaa, vaan Jumalan valtakunnassa, jonka esikuva on hedelmätön Saara. Huomattuaan joutuneensa ylenkatsotuksi Saara näki, että henki, johon oltiin menty, ei ollut oikea. Haagar ihaili hedelmällisyyttään ja katsoi Saaran ylen. Lain henki, jossa armon valo pimenee, johtaa Jumalan valtakunnan ylöskatsomiseen. Kun armoauringon valo ei loista, ei nähdä oman syntipuvun mustuuttakaan. Eksyttäessä oikealle tai vasemmalle puolelle mennään lainalaiseen sieluntilaan, jonka hedelmät näkyvät samanlaisina kuin Aabrahamin ja Saaran kodissa. Huomattuaan, mitä oli tapahtunut, Saara valitti, jopa syyttikin Aabrahamia: "Niin sanoi Sarai Aabrahamille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles, minä annoin minun piikani sinun sivuus, ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs". ( 1. Moos. 16:5) Tuntuisi kai oikealta, että Aabraham ottaisi hänelle kuuluvan isäntävallan, menisi Haagarin luokse ja sanoisi: sinäkö halveksit minun kunniallista emäntääni, tällainen ei sovi. Sinun pitää sopia Saaran kanssa ja pyytää anteeksi ylenkatseesi.- Miksi Aabraham ei menetellyt näin? Siksi, että oli kysymyksessä opillinen asia, johon Saara vetosi: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs. Ja Herra tuomitsee opista eksymisen Saaran, se on seurakunnan, kautta. Tässä näemme, miten Saara sai oikeuden hoitaa asioita. Aabraham oli niin pieni, että Saara sai häntäkin hoitaa. Tämä onkin oikea pienuuden merkki. Aabraham sanoi Saaralle: "Katso, sinun piikas on sinun käsissäs, tee hänen kanssansa mitäs tahdot". Kaikki oikeudet Haagariin olivat siirtyneet Saaralle. Saara kuritti Haagaria.
_________________
Saaran menettelystä voitaisiin sanoa, että siitä puuttui rakkaus, koska hän raskaana olevaa Haagaria kuritti. Mutta emme ymmärrä niin, että Saara otti ruoskan tai vitsan, jolla hän kuritti Haagaria, vaan hän löi tätä Jumalan sanalla. Siinä olikin oikea rakkaus Haagaria kohtaan, - ei rakastamattomuus. Kun Jumalan sanalla kuritetaan, luullaan usein, että kurittaminen on vihan ja rakastamattomuuden henkeä. Kuitenkin, "jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee, mutta jokaista poikaa hän pieksää, jota hän korjaa." ( Hebr. 12:6) Vaikka Haagar olikin palkkavaimo, Saara toivoi, että hänkin tulisi korjatuksi hengen viasta, joka oli hänet korottanut Saaran ylenkatsojaksi. Saaran kuritus ei tuottanut toivottua tulosta. Saara sai kokea surua tuottavan pettymyken. Näin usein koetaan opillisissa taisteluissa. Eksynyt näkee itsensä Saaraa viisaammaksi. Viisauden ja hedelmällisyyden pitäisi Jumalan riisuvan ja kurittavan sanan alla näkyä kauheimmaksi synniksi, mihin voi joutua. Profeetta sanoo:" Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate, me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskovat meitä niinkuin tuuli" ( Jes. 64:6) Haagar ehkä ajatteli, että Saaran tulisi iloita, kun hän näkee hänen hedelmällisyytensä. Mutta Saara aikoikin kurittaa Haagaria, tätä hedelmällistä "uskovaista", joka ei epäuskossaan tiennyt tätä Herran sanaa: " Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä: iloitse riemulla ja ihastu sinä, joka et raskas ole, sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on". (Jes. 54:1 ja Gal. 4:27)
Haagar näki lain hengen sokaisemin silmin asiat päinvastaisina. Hän ei voinut nöyrtyä siihen, mihin Saara häntä vaati -parannukseen siitä vääryydestä eli synnistä, josta Saara häntä nuhteli, siitä, että hän katsoi ylen Saaran. Haagar pakeni sydämensä ylpeydessä korpeen, jätti emäntänsä ja kotinsa. Jumala etsii kaikia eksyneitä ja niin hän etsi Haagariakin. Herran enkeli löysi hänet lähteen luota Surrin tiellä. Enkeli sanoi hänelle: " Haagar, Sarain piika, kustas tulet?" Haagar vastasi: "Minä pakenin emäntääni Saaraita". Jumalan enkeli neuvoi Haagaria ja sanoi: "Palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle". ( !. Moos. 16:8-9)
_________________
Vaikein nöyryytys ihmisluonnolle onkin olla kuuliainen Saaralle, Jumalan valtakunnalle. Saara näytti vanhalta ja hedelmättömältä. Samalla tavalla nykyisin Jumalan valtakuntaa pidetään vanhanaikaisena ja edistystä vastustavana. Se ei tosin hyväksykään sellaisia nykyisen ajan tuomia uudistuksia, jotka johtavat syntielämään tai ovat jo itsessään syntiä, kuten televisio ja lapsisäännöstely. Se ei hyväksy myöskään ekumeniaa, kaikki uskonnot yhdistävää suurta uudistusta, jossa maailman hengelliset näkevät Jumalan valtakunnan oikean toteutumisen. Jumalan huone ei voi yhtyä sellaisiin Jumalan sanan vastaisiin käsityksiin, missä mikään oppi ei ole väärää, eikä mikään ole syntiä, ja missä ei tarvitse saarnata Kristuksen käskyn mukaan parannusta synnistä. Ulkopuolella Jumalan valtakunnan puheet keskittyvät useimmiten vain sosiaalisen rakkauden ja toistensa suvaitsemisen ja tämän ajan saastaisen edistyksellisyyden opettamiseen. Monelle raamatulla ei ole muuta kuin itämaisten tarujen arvo. Kaikenlaiset väärän opin ja valheen saarnaajat hyväksytään. "Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, joka sanois: minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman, senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias" ( Miika 2:11). Jumalan valtakunnan opetus on "vanhanaikaista, sivistyksen ja kehityksen jarrutusta" - se ei sovi nykyiseen aikaan. Jumalan evankeliumi ei ole kehityksen eikä oikean sivistyksen jarruna, vaan sivistyksen ja kehityksen nimellä kulkevan synnin. Saastaisen ja turmelevan elämän Jumalan sana tuomitsee ajalliseen ja iankaikkiseen onnettomuuteen vievänä laveana tienä.
Siellä missä on sama henki kuin Haagarilla, ovat myös samat hedelmät, sillä pimeyden vallatkin tunnetaan hedelmistään. Olkoon henki täysin jumalaton ja jumalankielteinen tai harras farisealainen, niin yhteen rintamaan sovitaan taistelemaan Jumalan valtakuntaa vastaan. Saara oli Haagarin mielestä paha ja suvaitsematon -kuritti hedelmällistä "uskovaista" niin, ettei hänen kanssaan voinut asua samassa talossa. Jumalan neuvo Haagarille ja kaikille Jumalan valtakunnasta lähteneille on: " Palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle". Olisi riisuvaa ja nöyryyttävää palata takaisin samaan taloon, jossa oli noin ankara emäntä, että kurittikin. Ylpeä ihmisluonto ei mielellään hyväksy sitä, että yksi Saara on niin suuriarvoinen, että häntä pitäisi kumartaa sen, joka on omasta mielestään Saaraa parempi.
_________________
------Miksi Saaran käsi, jonka alle Haagarin neuvottiin nöyrtymään, sai erikoismaininnan? Saaran käsi on samalla Jumalan käsi, sillä seurakunnalle on annettu elävä Jumalan sana. Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen kautta, mutta kuitenkaan kukaan ei saa uskoa eikä elämää suoraan Raamatusta. Sellaisessa väärässä uskossa elettiin Jeesuksenkin aikana ja siitä Jeesus meitä ojentaa: " Tutkikaat Raamatuita, sillä niissä te luulette teillänne iankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta" (Joh. 5:39). Raamattu opettaa, että on olemassa toinen kirja, jossa on iankaikkinen elämä. "Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin" ( 2 Kor. 3:3). ---
---Saaran kädessä on tarvittaessa Jumalan sanan vitsakin. "Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa" ( 2.Tim. 3:16) Saaran kädessä eivät ole ainoastaan vitsat, vaan suloinen evankeliumi katuvaisena palaavalle syntiselle. Kaikki armosta eksyneet ovat kokeneet miten Jumalan valtakunta on ilolla armahtanut. Saaran kädessä ei enää ole ollutkaan vitsoja vaan siunauksen verinen evankeliumi. ----
---Haagar palasi Jumalan neuvoille kuuliaisena kotiinsa, jossa hän poikansa synnytti. Jumala etsi Haagaria ja löysi hänet vesilähteen tyköä Surrin tiellä, ja puhui hänelle siitäkin, mikä on hänen sukunsa tulevaisuus. Herran enkeli sanoi hänelle: " Minä lisään suuresti sinun siemenes, niin ettei sitä taideta luettaa paljouden tähden" ( 1. Moos. 16:10). Haagaristakin syntyy lukematon joukko, sillä "yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on". Lain synnyttämiä yksinäisiä Haagarin lapsia on paljon enemmän kuin Saaran lapsia. Saara oli Aabrahamin oikea vaimo. Hän oli oikeasta aviorakkaudesta Aabrahamin emäntä. Tämä on esikuva oikeasta Jumalan rakkaudesta ja yhden miehen, Herran Jeesuksen perustamasta Jumalan valtakunnasta. Jumalalla ei ole koskaan ollut kahta valtakuntaa maan päällä.----
Haagar oli egyptiläinen sukunsa puolesta ja oli palkkavaimo, jota ei sitonut Aabrahamiin rakkaus, vaan palkka. Samoin ovat kaikki Haagarin synnyttämät lapset äitinsä lain hengessä, joka vaatii tekoja. Ne eivät synnytä rakkautta. Vaikka lain vaatimus onkin rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, niin laki ei sitä synnytä.-----
Jumala puhui edelleen Haagarin tilasta: "Sinä olet raskas, ja synnytät pojan; ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Ismael, sillä Herra on kuullut sinun vaivas" ( 1.Moos. 16:11). Hän synnyttää pojan, josta tulee tyly mies. Hänen kätensä on jokaista vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä edessä. Haagarissa oli se henki, joka annettiin Siinailla lain kivisissä tauluissa. Ne, jotka siitä hengestä syntyvät, ovat kovia ja tylyjä.----
Kun Jumala osoitti Iisakissa iankaikkisen liiton, hän näytti esikuvan oikeasta Jumalan lupauksen pojasta, Herrasta Jeesuksesta, josta hän lupasi: "Minä teen teidän kanssanne ijänkaikkisen liiton, lujat Daavidin armot" (Jes.55:3). Jumala kuuli Aabrahamin esirukouksen Ismaelinkin edestä: "Minä olen siunannut häntä, ja teen hänet hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi" ( 1. Moos. 17:20).----Ismael sai ajallisen siunauksen ja hedelmällisyyden. Hänestä syntyi hengellisen elämän ruhtinaita, mutta ei Jumalan ja Kristuksen perillisiä. Näin kulkevat nämä kaksi siementä lähellä toisiaan, mutta kuitenkin aina erillään. Moni sanookin: Eihän siinä mitään eroa olekaan, ihmiset vain tekevät raja-aitoja.Mutta me näemme jo Aabrahamin ajalta, miten Jumala panee rajan Iisakin ja Ismaelin siementen välille. Ismael ei perinyt Aabrahamia, vaan hänet peri Iisak, jonka Saara synnytti.
_________________
Kaikella on määrätty aikansa. Niin oli Haagarin ja Ismaelin asumisellakin Aabrahamin ja Saaran perheessä. Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan pilkkaajaksi ja hän sanoi Aabrahamille: "Aja ulos tämä palkkavaimo poikinensa" ( 1. Moos. 21:10) Sitä, minkä ikäinen Ismael oli silloin, kun hänet ajettiin Aabrahamin talosta pois, ei voida tarkalleen määrittää. Mutta silloin, kun hänet ympärileikattiin samana päivänä Aabrahamin kanssa, hän oli kolmentoista. Saara näki, että Ismael oli pilkkaaja, joka ei saanut Saaran hoidossakaan tuntoa tilastaan. Hänen henkensä oli lain hneki, jonka hän oli perinyt äidiltään syntyessään lain mukaan. Tilanne Aabrahamin perheessä oli vaikea. Oli kaksi äitiä ja kummallakin poika. Molemmat äidit uskoivat Jumalaan ja kuitenkin heidän välillään oli riita. Epäuskoinen maailma ei voi käsittää sitä, miksei eri uskovaisten kesken ole sovintoa ja rauhaa, vaikka samaan Jumalaan uskotaan ja päämääränkin pitäisi olla saman. Siinä onkin raja, jota kukaan Jumalan hengestä osaton ei voi nähdä eikä hyväksyä. Kun tätäkin katsoo ihmisenä, järjen valossa, tuntuu että Saara oli kova ja rakkaudeton, kun hän käski ajaa Haagarin poikinensa ulos talosta. Kyllä tällaista Saaraa vihattiin. Niin on monesti myöhemminkin, kun valitettavasti sama tapahtuu yhä uudelleen Jumalan valtakunnassa.--- Se henki, joka Ismaelissa oli, teki hänestä pilkkaajan. Henki, joka ihmisessä on ja häntä hallitsee, määrää hänen suhtautumisensa Saaraan, Jumalan valtakuntaan.
Aabraham asetettiin Saaran kuuliaisuuteen: "Kaikki, mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä" (1. Moos.21:12) Aabraham sai Saaralta käskyn: Aja palkkavaimo pois. Syyksi ilmoitetaan: " Sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Iisakin kanssa" (1. Moos. 21:10) Iisak oli Saarn poika ja samalla hän oli Jumalan poika---Saaran antaman käskyn noudattaminen tuntui Aabrahamista raskaalta hänen poikansa tähden.Olihan Aabraham rukoillut jo aikaisemmin Jumalaa, että Ismael saisi elää. Tämä esirukous ei tarkoittanut vain hänen ajallista elämäänsä, vaan myös sitä, että Ismaelistakin tulisi iankaikkisen elämän perillinen. Jumala vastasi tuolloin Aabrahamille: "Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Iisak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa iankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä" (1. Moos. 17:19), ja "minun liittoni teen minä Iisakin kanssa, jonka Saara on sinulle synnyttävä (1.Moos. 17:21).
Tästäkin me opimme sen, mitä Raamattu kauttaaltaan opettaa, nimittäin, että Jumalalla ei ole kuin yksi Saara, yksi valtakunta maan päällä, joka synnyttää Jumalalle lapsia. Sitä ei voi muuttaa toiseksi, ei rukouksillakaan. Kyllä Aabraham rakasti poikaansa Ismaelia. Rakkaudesta kumpuavat rukoukset Ismaelin puolesta Jumalan sydämelle. Jumala ei kuitenkaan muuta armojärjestystään toieksi kenenkään kohdalla. Haagarin ja Ismaelin usko oli vailla kuuliaisuutta. Siinä, missä Aabrahamilla oli rakkaus ja kuuliaisuus Saaralle, oli Haagarilla ja Ismaelilla ylenkatse ja pilkka. Se oli hengen saasta, josta he eivät saaneet synnin tuntoa. Siksi Jumalan pitkä etsikkoaika Haagarin ja Ismaelin kohdalla päättyi. Jos he olisivat nöyrtyneet parannukseen, heistä olisi tullut Saaran lapsia ja rakkauden tulet olisivat syttyneet heidänkin sydämiinsä.
_________________
Kun eksytään armosta ja totuudesta, joka on Kristuksessa, joudutaan lainalaiseen sieluntilaan. Jos mennään oikealle puolelle elämän kaidalta tieltä, on siellä Mooseksen laki, joka tekee orjaksi. Samoin käy vasemmallakin puolella, jossa vaanivat lihallisen vapauden vaarat. Näistä tulevat eriseurat. Eriseuroja syntyy jatkuvasti meidän aikanamme niin kuin Aabrahamin ajalla. ----
Aabraham ei lähtenyt Haagarin mukaan, vaan jäi taloon. Vaikka Haagarin ja Ismaelin ajaminen kirveli sydäntä. Muistakaamme, että silloin kun Jumalan valtakunta ajaa eriseuran ulos, emme olisi siihen rakkaudella niin sidottuja, että menisimme sen mukana kuten niin monelle on käynyt ajallammekin, vaan olisimme samanlaisessa uskossa kuin uskon esi-isämme Aabraham. Meidän tulee aina kuunnella Jumalan ääntä, silloinkin kun se kirvelee. Kirvelyyn on lääkkeenä Jumalan sana, sillä "Jumala sanoi Aabrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas, kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Iisakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman" (1. Moos. 21:12)
Edellä on jo selvästi sanottu, miksi Haagar poikineen ajettiin ulos Aabrahamin ja Saaran perheestä. Syy ei ollut Saarassa, vaan Haagarin tottelemattomuudessa. Jeesus opettaa: "Ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa" (Matt. kahdeksantoista :17-kahdeksantoista). Taivaan valtakunnan avaimilla Mooseksen lain alle sidottuina kaikki tottelemattomat ja eriseuraiset ovat lähteneet Jumalan valtakunnasta.----
Kun Aabraham lähetti Haagarin poikansa Ismaelin kanssa kodistaan, hän pani Haagarin selkään leipiä ja vesileilin. Olivatko nuo eväät samoja, joita Aabrahamin perheessä vapaat armolapset söivät? Eivät, sillä koskaan ei Jumalan perheestä panna evääksi, eikä voidakaan panna, armon leipää tai elämän vettä niiden mukaan, jotka ajetaan talosta ulos. Olihan Haagar esikuva Siinain vuoresta eli lain testamentista, joka synnyttää orjuuteen. Aabraham pani Haagarin selkään Mooseksen lain taakan, sillä sehän oli Haagar-äidin ruokaa, jolla hän eli ja ruokki poikansa Ismaelinkin.
H.S:
>>>>>Aabraham ja Saara olivat myös vain ihmisiä. Heitäkin eksytti ihmisyyden luonto. Entisten pyhien vaellusta katsellessamme huomaamme myös heidän elämänsä peittyvän virheisiin, joiden läpi ihmisjärki ei heissä näe oikeita uskovaisia. Usein kuulee epäuskoisten puhuvan Vanhan Testamentin pyhistä sanoen: Hänkin oli uskovainen ja sellaista kuitenkin teki. Tulemmekin Aabrahamin elämässä sellaisten asioiden kohdalle, joita on hyvin vaikea ymmärtää - on kysymys eriseuran syntymisestä Aabrahamin ja Saaran kotiin. Se syntyi kolmetoista vuotta ennen Iisakin syntymää---
Jumala oli usein puhunut Aabrahamille, että hän tekee hänestä suuren kansan, jopa niin lukemattoman kuin taivaan tähdet. Jumalan lupausten yhteydessä ei ole mainittu Saaran nimeä ennenkuin hänen luonnollinen synnyttämisen aikansa oli mennyt ohi. Saara puhui Aabrahamille: "Herra on minun sulkenut synnyttämästä, mene siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Aabram otti Saarain sanan". Saara antoi egyptiläisen palvelijansa Aabrahamin emännäksi ja tämä tuli raskaaksi Aabrahamille. Mutta heti kun Saaran ja Aabrahamin lupauksen sanasta eksyminen kantoi hedelmän, tulivat myös seuraukset näkösälle. Saara tuli halvaksi Haagarin silmissä. Näiden kahden naisen hengellisen merkityksen on Paavali selittänyt Pyhän Hengen kautta. Jos se tässä kirjassa ensimmäisen kerran selitettäisiin, tuskin kukaan pitäisi selitystä oikeana, eikä kirjoittajallakaan olisi ymmärrystä eikä rohkeutta tehdä Aabrahamin palkkavaimosta Haagarista lain testamenttia, kun Mooseksen lakia ei oltu vielä annettukaan. Se, mitä ei oltu kirjoitettu, oli lain henkenä Aabrahamin ja Saaran lihassa, sillä "kuolema vallitsi Adamista Moosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam". Se henki vaati tekoja samoin kuin kirjain. Siihen eksyivät Aabraham ja Saara hedelmättömyydessään. Saara katseli itseään ja näki, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta synnyttää lupauksen poikaa. Aikakin oli jo ohi. Tuntui ehkä siltä, että oli väärinkin näin kykenemättömänä odottaa Iisakin syntymistä. Sitä paitsi Jumala ei ollut hänestä, Saarasta, lupauksensanan yhteydessä erityisemmin puhunutkaan. Jumalan lupaukset pojasta näyttivät koskevan vain Aabrahamia.
_________________
Aabrahamilla oli vieläkin mahdollisuudet. Niinpä Saara sanoikin: Herra on minun sulkenut synnyttämästä". Tämä saarna sitoi myös Aabrahamin omaan lihaan ja lain vaatimuksiin. Siitä seurasi eksyminen tekoihin lupauksen sanan vapaasta uskomisesta. Ne teot olivat lihan eivätkä hengen hedelmiä. On kirjoitettu: "Aabrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. Nämä jotakin merkitsevät. sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar. Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme". ( Gal. 4:22-26)
Aabrahamin ja Saaran epäilyksien seuraus oli toinen testamentti, nimittäin Haagar, joka synnyttää orjuuteen. Saaran toive toteutui, Haagar synnytti Ismaelin. Haagar oli egyptiläinen, hän ei kuulunut Jumalan kansaan. Hän synnytti lain hengestä. Siksi häntä nimitetään palkkavaimoksi. Laki vaatii tekoja. Evankeliumi vaatii uskoa. Haagarissa vallitsi lain henki ja niin Ismael syntyi lain henkeen lihan mukaan. Mutta silloin niin kuin nytkin se, joka on syntynyt lihasta vainoaa sitä, joka on syntynyt hengestä ( Gal 4:29). Nytkin lain henki synnyttää vain ne, jotka eksyvät lain henkeen ja syntyvät vieraasta äidistä - orjattaresta, jota hallitsee laki. He saavat vaativan, vihaisen lain hengen, sillä laki kehottaa vihaan ( Room. 4:15). Tämä näkyy uuden liiton aamusta asti. Laissa riippuvat juutalaiset olivat Kristuksen pahimmat viholliset, hänen ja hänen opetuslastensa murhaajia. Kun Haagar tunsi itsensä raskaaksi, hän piti itseään Saaraa parempana. Saara ei ollut hedelmällinen ja nyt hän oli jo tullut niin vanhaksi, että Haagar uskoi, ettei Saara voi enää synnyttää. Näin käy aina niille, jotka eksyvät armon hengestä lain henkeen: Saara - Jumalan valtakunta - on vanha ja hedelmätön. Oma hedelmällisyys alkaa näkyä ja silloin tuntuu oikeutetulta halveksia Jumalan valtakuntaa. Haagarillakin oli mielessään syy halveksia Saaraa, tämä oli ollut vuosikymmeniä Aabrahamin vaimona eikä hänellä ollut ainoatakaan lasta. Aabrahamissa ei kylläkään ole vikaa. Näin on myös kaikkien Haagarin henkeen eksyneiden mielestä. Jumalassa ei ole vikaa, vaan Jumalan valtakunnassa, jonka esikuva on hedelmätön Saara. Huomattuaan joutuneensa ylenkatsotuksi Saara näki, että henki, johon oltiin menty, ei ollut oikea. Haagar ihaili hedelmällisyyttään ja katsoi Saaran ylen. Lain henki, jossa armon valo pimenee, johtaa Jumalan valtakunnan ylöskatsomiseen. Kun armoauringon valo ei loista, ei nähdä oman syntipuvun mustuuttakaan. Eksyttäessä oikealle tai vasemmalle puolelle mennään lainalaiseen sieluntilaan, jonka hedelmät näkyvät samanlaisina kuin Aabrahamin ja Saaran kodissa. Huomattuaan, mitä oli tapahtunut, Saara valitti, jopa syyttikin Aabrahamia: "Niin sanoi Sarai Aabrahamille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles, minä annoin minun piikani sinun sivuus, ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs". ( 1. Moos. 16:5) Tuntuisi kai oikealta, että Aabraham ottaisi hänelle kuuluvan isäntävallan, menisi Haagarin luokse ja sanoisi: sinäkö halveksit minun kunniallista emäntääni, tällainen ei sovi. Sinun pitää sopia Saaran kanssa ja pyytää anteeksi ylenkatseesi.- Miksi Aabraham ei menetellyt näin? Siksi, että oli kysymyksessä opillinen asia, johon Saara vetosi: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs. Ja Herra tuomitsee opista eksymisen Saaran, se on seurakunnan, kautta. Tässä näemme, miten Saara sai oikeuden hoitaa asioita. Aabraham oli niin pieni, että Saara sai häntäkin hoitaa. Tämä onkin oikea pienuuden merkki. Aabraham sanoi Saaralle: "Katso, sinun piikas on sinun käsissäs, tee hänen kanssansa mitäs tahdot". Kaikki oikeudet Haagariin olivat siirtyneet Saaralle. Saara kuritti Haagaria.
_________________
Saaran menettelystä voitaisiin sanoa, että siitä puuttui rakkaus, koska hän raskaana olevaa Haagaria kuritti. Mutta emme ymmärrä niin, että Saara otti ruoskan tai vitsan, jolla hän kuritti Haagaria, vaan hän löi tätä Jumalan sanalla. Siinä olikin oikea rakkaus Haagaria kohtaan, - ei rakastamattomuus. Kun Jumalan sanalla kuritetaan, luullaan usein, että kurittaminen on vihan ja rakastamattomuuden henkeä. Kuitenkin, "jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee, mutta jokaista poikaa hän pieksää, jota hän korjaa." ( Hebr. 12:6) Vaikka Haagar olikin palkkavaimo, Saara toivoi, että hänkin tulisi korjatuksi hengen viasta, joka oli hänet korottanut Saaran ylenkatsojaksi. Saaran kuritus ei tuottanut toivottua tulosta. Saara sai kokea surua tuottavan pettymyken. Näin usein koetaan opillisissa taisteluissa. Eksynyt näkee itsensä Saaraa viisaammaksi. Viisauden ja hedelmällisyyden pitäisi Jumalan riisuvan ja kurittavan sanan alla näkyä kauheimmaksi synniksi, mihin voi joutua. Profeetta sanoo:" Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate, me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskovat meitä niinkuin tuuli" ( Jes. 64:6) Haagar ehkä ajatteli, että Saaran tulisi iloita, kun hän näkee hänen hedelmällisyytensä. Mutta Saara aikoikin kurittaa Haagaria, tätä hedelmällistä "uskovaista", joka ei epäuskossaan tiennyt tätä Herran sanaa: " Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä: iloitse riemulla ja ihastu sinä, joka et raskas ole, sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on". (Jes. 54:1 ja Gal. 4:27)
Haagar näki lain hengen sokaisemin silmin asiat päinvastaisina. Hän ei voinut nöyrtyä siihen, mihin Saara häntä vaati -parannukseen siitä vääryydestä eli synnistä, josta Saara häntä nuhteli, siitä, että hän katsoi ylen Saaran. Haagar pakeni sydämensä ylpeydessä korpeen, jätti emäntänsä ja kotinsa. Jumala etsii kaikia eksyneitä ja niin hän etsi Haagariakin. Herran enkeli löysi hänet lähteen luota Surrin tiellä. Enkeli sanoi hänelle: " Haagar, Sarain piika, kustas tulet?" Haagar vastasi: "Minä pakenin emäntääni Saaraita". Jumalan enkeli neuvoi Haagaria ja sanoi: "Palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle". ( !. Moos. 16:8-9)
_________________
Vaikein nöyryytys ihmisluonnolle onkin olla kuuliainen Saaralle, Jumalan valtakunnalle. Saara näytti vanhalta ja hedelmättömältä. Samalla tavalla nykyisin Jumalan valtakuntaa pidetään vanhanaikaisena ja edistystä vastustavana. Se ei tosin hyväksykään sellaisia nykyisen ajan tuomia uudistuksia, jotka johtavat syntielämään tai ovat jo itsessään syntiä, kuten televisio ja lapsisäännöstely. Se ei hyväksy myöskään ekumeniaa, kaikki uskonnot yhdistävää suurta uudistusta, jossa maailman hengelliset näkevät Jumalan valtakunnan oikean toteutumisen. Jumalan huone ei voi yhtyä sellaisiin Jumalan sanan vastaisiin käsityksiin, missä mikään oppi ei ole väärää, eikä mikään ole syntiä, ja missä ei tarvitse saarnata Kristuksen käskyn mukaan parannusta synnistä. Ulkopuolella Jumalan valtakunnan puheet keskittyvät useimmiten vain sosiaalisen rakkauden ja toistensa suvaitsemisen ja tämän ajan saastaisen edistyksellisyyden opettamiseen. Monelle raamatulla ei ole muuta kuin itämaisten tarujen arvo. Kaikenlaiset väärän opin ja valheen saarnaajat hyväksytään. "Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, joka sanois: minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman, senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias" ( Miika 2:11). Jumalan valtakunnan opetus on "vanhanaikaista, sivistyksen ja kehityksen jarrutusta" - se ei sovi nykyiseen aikaan. Jumalan evankeliumi ei ole kehityksen eikä oikean sivistyksen jarruna, vaan sivistyksen ja kehityksen nimellä kulkevan synnin. Saastaisen ja turmelevan elämän Jumalan sana tuomitsee ajalliseen ja iankaikkiseen onnettomuuteen vievänä laveana tienä.
Siellä missä on sama henki kuin Haagarilla, ovat myös samat hedelmät, sillä pimeyden vallatkin tunnetaan hedelmistään. Olkoon henki täysin jumalaton ja jumalankielteinen tai harras farisealainen, niin yhteen rintamaan sovitaan taistelemaan Jumalan valtakuntaa vastaan. Saara oli Haagarin mielestä paha ja suvaitsematon -kuritti hedelmällistä "uskovaista" niin, ettei hänen kanssaan voinut asua samassa talossa. Jumalan neuvo Haagarille ja kaikille Jumalan valtakunnasta lähteneille on: " Palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle". Olisi riisuvaa ja nöyryyttävää palata takaisin samaan taloon, jossa oli noin ankara emäntä, että kurittikin. Ylpeä ihmisluonto ei mielellään hyväksy sitä, että yksi Saara on niin suuriarvoinen, että häntä pitäisi kumartaa sen, joka on omasta mielestään Saaraa parempi.
_________________
------Miksi Saaran käsi, jonka alle Haagarin neuvottiin nöyrtymään, sai erikoismaininnan? Saaran käsi on samalla Jumalan käsi, sillä seurakunnalle on annettu elävä Jumalan sana. Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen kautta, mutta kuitenkaan kukaan ei saa uskoa eikä elämää suoraan Raamatusta. Sellaisessa väärässä uskossa elettiin Jeesuksenkin aikana ja siitä Jeesus meitä ojentaa: " Tutkikaat Raamatuita, sillä niissä te luulette teillänne iankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta" (Joh. 5:39). Raamattu opettaa, että on olemassa toinen kirja, jossa on iankaikkinen elämä. "Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin" ( 2 Kor. 3:3). ---
---Saaran kädessä on tarvittaessa Jumalan sanan vitsakin. "Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa" ( 2.Tim. 3:16) Saaran kädessä eivät ole ainoastaan vitsat, vaan suloinen evankeliumi katuvaisena palaavalle syntiselle. Kaikki armosta eksyneet ovat kokeneet miten Jumalan valtakunta on ilolla armahtanut. Saaran kädessä ei enää ole ollutkaan vitsoja vaan siunauksen verinen evankeliumi. ----
---Haagar palasi Jumalan neuvoille kuuliaisena kotiinsa, jossa hän poikansa synnytti. Jumala etsi Haagaria ja löysi hänet vesilähteen tyköä Surrin tiellä, ja puhui hänelle siitäkin, mikä on hänen sukunsa tulevaisuus. Herran enkeli sanoi hänelle: " Minä lisään suuresti sinun siemenes, niin ettei sitä taideta luettaa paljouden tähden" ( 1. Moos. 16:10). Haagaristakin syntyy lukematon joukko, sillä "yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on". Lain synnyttämiä yksinäisiä Haagarin lapsia on paljon enemmän kuin Saaran lapsia. Saara oli Aabrahamin oikea vaimo. Hän oli oikeasta aviorakkaudesta Aabrahamin emäntä. Tämä on esikuva oikeasta Jumalan rakkaudesta ja yhden miehen, Herran Jeesuksen perustamasta Jumalan valtakunnasta. Jumalalla ei ole koskaan ollut kahta valtakuntaa maan päällä.----
Haagar oli egyptiläinen sukunsa puolesta ja oli palkkavaimo, jota ei sitonut Aabrahamiin rakkaus, vaan palkka. Samoin ovat kaikki Haagarin synnyttämät lapset äitinsä lain hengessä, joka vaatii tekoja. Ne eivät synnytä rakkautta. Vaikka lain vaatimus onkin rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, niin laki ei sitä synnytä.-----
Jumala puhui edelleen Haagarin tilasta: "Sinä olet raskas, ja synnytät pojan; ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Ismael, sillä Herra on kuullut sinun vaivas" ( 1.Moos. 16:11). Hän synnyttää pojan, josta tulee tyly mies. Hänen kätensä on jokaista vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä edessä. Haagarissa oli se henki, joka annettiin Siinailla lain kivisissä tauluissa. Ne, jotka siitä hengestä syntyvät, ovat kovia ja tylyjä.----
Kun Jumala osoitti Iisakissa iankaikkisen liiton, hän näytti esikuvan oikeasta Jumalan lupauksen pojasta, Herrasta Jeesuksesta, josta hän lupasi: "Minä teen teidän kanssanne ijänkaikkisen liiton, lujat Daavidin armot" (Jes.55:3). Jumala kuuli Aabrahamin esirukouksen Ismaelinkin edestä: "Minä olen siunannut häntä, ja teen hänet hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi" ( 1. Moos. 17:20).----Ismael sai ajallisen siunauksen ja hedelmällisyyden. Hänestä syntyi hengellisen elämän ruhtinaita, mutta ei Jumalan ja Kristuksen perillisiä. Näin kulkevat nämä kaksi siementä lähellä toisiaan, mutta kuitenkin aina erillään. Moni sanookin: Eihän siinä mitään eroa olekaan, ihmiset vain tekevät raja-aitoja.Mutta me näemme jo Aabrahamin ajalta, miten Jumala panee rajan Iisakin ja Ismaelin siementen välille. Ismael ei perinyt Aabrahamia, vaan hänet peri Iisak, jonka Saara synnytti.
_________________
Kaikella on määrätty aikansa. Niin oli Haagarin ja Ismaelin asumisellakin Aabrahamin ja Saaran perheessä. Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan pilkkaajaksi ja hän sanoi Aabrahamille: "Aja ulos tämä palkkavaimo poikinensa" ( 1. Moos. 21:10) Sitä, minkä ikäinen Ismael oli silloin, kun hänet ajettiin Aabrahamin talosta pois, ei voida tarkalleen määrittää. Mutta silloin, kun hänet ympärileikattiin samana päivänä Aabrahamin kanssa, hän oli kolmentoista. Saara näki, että Ismael oli pilkkaaja, joka ei saanut Saaran hoidossakaan tuntoa tilastaan. Hänen henkensä oli lain hneki, jonka hän oli perinyt äidiltään syntyessään lain mukaan. Tilanne Aabrahamin perheessä oli vaikea. Oli kaksi äitiä ja kummallakin poika. Molemmat äidit uskoivat Jumalaan ja kuitenkin heidän välillään oli riita. Epäuskoinen maailma ei voi käsittää sitä, miksei eri uskovaisten kesken ole sovintoa ja rauhaa, vaikka samaan Jumalaan uskotaan ja päämääränkin pitäisi olla saman. Siinä onkin raja, jota kukaan Jumalan hengestä osaton ei voi nähdä eikä hyväksyä. Kun tätäkin katsoo ihmisenä, järjen valossa, tuntuu että Saara oli kova ja rakkaudeton, kun hän käski ajaa Haagarin poikinensa ulos talosta. Kyllä tällaista Saaraa vihattiin. Niin on monesti myöhemminkin, kun valitettavasti sama tapahtuu yhä uudelleen Jumalan valtakunnassa.--- Se henki, joka Ismaelissa oli, teki hänestä pilkkaajan. Henki, joka ihmisessä on ja häntä hallitsee, määrää hänen suhtautumisensa Saaraan, Jumalan valtakuntaan.
Aabraham asetettiin Saaran kuuliaisuuteen: "Kaikki, mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä" (1. Moos.21:12) Aabraham sai Saaralta käskyn: Aja palkkavaimo pois. Syyksi ilmoitetaan: " Sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Iisakin kanssa" (1. Moos. 21:10) Iisak oli Saarn poika ja samalla hän oli Jumalan poika---Saaran antaman käskyn noudattaminen tuntui Aabrahamista raskaalta hänen poikansa tähden.Olihan Aabraham rukoillut jo aikaisemmin Jumalaa, että Ismael saisi elää. Tämä esirukous ei tarkoittanut vain hänen ajallista elämäänsä, vaan myös sitä, että Ismaelistakin tulisi iankaikkisen elämän perillinen. Jumala vastasi tuolloin Aabrahamille: "Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Iisak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa iankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä" (1. Moos. 17:19), ja "minun liittoni teen minä Iisakin kanssa, jonka Saara on sinulle synnyttävä (1.Moos. 17:21).
Tästäkin me opimme sen, mitä Raamattu kauttaaltaan opettaa, nimittäin, että Jumalalla ei ole kuin yksi Saara, yksi valtakunta maan päällä, joka synnyttää Jumalalle lapsia. Sitä ei voi muuttaa toiseksi, ei rukouksillakaan. Kyllä Aabraham rakasti poikaansa Ismaelia. Rakkaudesta kumpuavat rukoukset Ismaelin puolesta Jumalan sydämelle. Jumala ei kuitenkaan muuta armojärjestystään toieksi kenenkään kohdalla. Haagarin ja Ismaelin usko oli vailla kuuliaisuutta. Siinä, missä Aabrahamilla oli rakkaus ja kuuliaisuus Saaralle, oli Haagarilla ja Ismaelilla ylenkatse ja pilkka. Se oli hengen saasta, josta he eivät saaneet synnin tuntoa. Siksi Jumalan pitkä etsikkoaika Haagarin ja Ismaelin kohdalla päättyi. Jos he olisivat nöyrtyneet parannukseen, heistä olisi tullut Saaran lapsia ja rakkauden tulet olisivat syttyneet heidänkin sydämiinsä.
_________________
Kun eksytään armosta ja totuudesta, joka on Kristuksessa, joudutaan lainalaiseen sieluntilaan. Jos mennään oikealle puolelle elämän kaidalta tieltä, on siellä Mooseksen laki, joka tekee orjaksi. Samoin käy vasemmallakin puolella, jossa vaanivat lihallisen vapauden vaarat. Näistä tulevat eriseurat. Eriseuroja syntyy jatkuvasti meidän aikanamme niin kuin Aabrahamin ajalla. ----
Aabraham ei lähtenyt Haagarin mukaan, vaan jäi taloon. Vaikka Haagarin ja Ismaelin ajaminen kirveli sydäntä. Muistakaamme, että silloin kun Jumalan valtakunta ajaa eriseuran ulos, emme olisi siihen rakkaudella niin sidottuja, että menisimme sen mukana kuten niin monelle on käynyt ajallammekin, vaan olisimme samanlaisessa uskossa kuin uskon esi-isämme Aabraham. Meidän tulee aina kuunnella Jumalan ääntä, silloinkin kun se kirvelee. Kirvelyyn on lääkkeenä Jumalan sana, sillä "Jumala sanoi Aabrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas, kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Iisakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman" (1. Moos. 21:12)
Edellä on jo selvästi sanottu, miksi Haagar poikineen ajettiin ulos Aabrahamin ja Saaran perheestä. Syy ei ollut Saarassa, vaan Haagarin tottelemattomuudessa. Jeesus opettaa: "Ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa" (Matt. kahdeksantoista :17-kahdeksantoista). Taivaan valtakunnan avaimilla Mooseksen lain alle sidottuina kaikki tottelemattomat ja eriseuraiset ovat lähteneet Jumalan valtakunnasta.----
Kun Aabraham lähetti Haagarin poikansa Ismaelin kanssa kodistaan, hän pani Haagarin selkään leipiä ja vesileilin. Olivatko nuo eväät samoja, joita Aabrahamin perheessä vapaat armolapset söivät? Eivät, sillä koskaan ei Jumalan perheestä panna evääksi, eikä voidakaan panna, armon leipää tai elämän vettä niiden mukaan, jotka ajetaan talosta ulos. Olihan Haagar esikuva Siinain vuoresta eli lain testamentista, joka synnyttää orjuuteen. Aabraham pani Haagarin selkään Mooseksen lain taakan, sillä sehän oli Haagar-äidin ruokaa, jolla hän eli ja ruokki poikansa Ismaelinkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
saarnasta, mutta mielestäni siinä oli väärä lähtökohta vallan.
Tuo Isak, joka on Jumalan lupauksen mukaan syntynyt, on se uusi ihminen joka on syntynyt uudesti syntymisen yhteydessä. Se saa kaiken ylöspitonsa lahjana eikä ansiona ja lopulta perii iankaikkisen taivaan kunnian.
Hagar on orjuudessa syntynyt ja hänen täytyy elää lain orjuudessa ja täyttää teoillaan olemassaolonsa oikeutta. Ollakseen uskova hänen täytyy koko aika suorittaa. Se on se vanha-aatami, joka asuu meissä.
Toki Hagar kiusaa Isakia yhden uskovan sydämessä, ihmisten välisissä suhteissa ja seurakunnallisissakin asioissa, mutta uskottavammaksi tuo esitys tulisi, jos asia olisi kirjoitettu omakohtaisesta uskosta lähtevänä eikä toisia tuomitsevana.
Tuo on ihana kohta Raamatusta. Lukekaa Lutherin saarna kokonaan siitä se avaa aivan eri näköaloja.
Eikö tuota voisi esittää lyhyemmin? Ja mieluusti ilman suomen kielen raiskausta.
Mitenpä tuota tiivistät? Se on otteita HS:n kirjasta. Moppareilla on siitä ketju.
Moppareilla on paaaljon muutakin lukemise arvosta.
Suurin moka koko asiassa on se, ettei ole käytetty lähteenä Raamattua, vaan iänikuista käännösvirhe kauhistus bibliaa, joka ottaa monessa kohden aivan vastakkaisen käsityksen. Ei ole ollenkaan ihme, jos VL kansa ei tiedä teologiasta juuri mitään, koska heillä ei ole asianmukista kirjallisuutta.
Kokonaisuuteen voisi vastata yhdellä A4 kolmanneksella, mutta vatsaan jokaiseen jaokkeeseen erikseen, ja sitten kokoan kokonaisuuden.
Ensinnäkin, Heikki Saari oli Suomen suurimpia antikristuksia, vie helvettiin ainakin puolet koko VL kansasta opeillaan.
Abraham oli Abram, vielä ennen Iisakin ”vuorireissua, että tämä on ensin huomioitava.
Kirjoituksessa kerrotaan, että heitä eksytti ihmisyyden luonto. Missähän kohti se tuli Raamatussa esille, sillä Abramia siunasivat myös muut tahot, myös Melkisedek siunaa Abramia , Hän eli esiesimerkillisesti.
Abram oli Seemiläistä ja Jumala kutsui juuri Abramia Urissa Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille 1 Moos 12;1,2,3. Ja tämä on se Abrahamin siunaus, joka tulee meille itsellemme takasin kun siunaamme Israelia. En ole kuullut koko ikäni aikana kun kerran, kun VL piireissä on tämä siunaus luettu, vaikka sitä usein Raamatussa kerrotaan tärkeäksi ja se palaa itseensä.
””joiden läpi ihmisjärki ei heissä näe oikeita uskovaisia.*** Mitähän tällä tarkoitetaan, jollei siihen anneta syytä, tämä on vain VL lässytystä.
Tulemmekin Aabrahamin elämässä sellaisten asioiden kohdalle, joita on hyvin vaikea ymmärtää - on kysymys eriseuran syntymisestä Aabrahamin ja Saaran kotiin. Se syntyi kolmetoista vuotta ennen Iisakin syntymää---** Mitä eriseuraa siellä oli, siellä Eli vain Abram ja Saara, sekä heidän orjansa.
Jumala oli usein puhunut Aabrahamille, että hän tekee hänestä suuren kansan, jopa niin lukemattoman kuin taivaan tähdet. ** Eikö se sitten ole toteutunut, meitähän on paljon juutalaisia koko maailmassa.
Jumalan lupausten yhteydessä ei ole mainittu Saaran nimeä ennenkuin hänen luonnollinen synnyttämisen aikansa oli mennyt ohi.** Sinus koski vain Abramia, ja Saara oli hänen vaimo ja aika ei tullut Hänelle vielä, vaikka Saarai oli samalla lailla Jumalaa pelkäävä kun Abram. Nimet on muuten Abram ja Saarai.
Saara puhui Aabrahamille: "Herra on minun sulkenut synnyttämästä, mene siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä.** Melko suurta paskaa.. suoraan sanoen. Raamattu sanoo sen. >> Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.> minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä Herra ratkaiskoon meidän riitamme."> Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan. >> Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan. >Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa. jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta…> Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin
---Saaran kädessä on tarvittaessa Jumalan sanan vitsakin. "Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa" ( 2.Tim. 3:16 *** Oikeesti >>Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. ) Saaran kädessä eivät ole ainoastaan vitsat, vaan suloinen evankeliumi katuvaisena palaavalle syntiselle. Kaikki armosta eksyneet ovat kokeneet miten Jumalan valtakunta on ilolla armahtanut. Saaran kädessä ei enää ole ollutkaan vitsoja vaan siunauksen verinen evankeliumi. ---** Mitä sinä vitsoista puhut, piiskakatko lapsiasi, vai vaimoasi,, aika paksua saatanaa kirjoitusesi-
---Haagar palasi Jumalan neuvoille kuuliaisena kotiinsa, jossa hän poikansa synnytti. Jumala etsi Haagaria ja löysi hänet vesilähteen tyköä Surrin tiellä, ja puhui hänelle siitäkin, mikä on hänen sukunsa tulevaisuus. Herran enkeli sanoi hänelle:** Miten kehtaat, Jumala sanoi, se oli enkeli >> Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa.">Herran enkeli sanoi hänelle vielä: "Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea,,, Siemenestä suuren,,, se on jälkeläistä… ajattele nyt vähän, Abraham ne siemenet häneen pani.
Haagaristakin syntyy lukematon joukko, sillä "yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on". Lain synnyttämiä yksinäisiä Haagarin lapsia on paljon enemmän kuin Saaran lapsia.** Onko, mistä sinä niin luet, älä pelleile.
Saara oli Aabrahamin oikea vaimo. Hän oli oikeasta aviorakkaudesta Aabrahamin emäntä. Tämä on esikuva oikeasta Jumalan rakkaudesta ja yhden miehen, Herran Jeesuksen perustamasta Jumalan valtakunnasta. Jumalalla ei ole koskaan ollut kahta valtakuntaa maan päällä.---- ** Jumalalla ei ole ollut yhtään valtakuntaa VIELÄ maan päällä.
Haagar oli egyptiläinen sukunsa puolesta ja oli palkkavaimo*** orja > Samoin ovat kaikki Haagarin synnyttämät lapset äitinsä lain hengessä, joka vaatii tekoja.** Kuten VL Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa.>> Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille > Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.
Olen aikoinani tutkinut Saaren kirjaa ja todennut sen, että hän kirjoittaa monessa kohti oikeinkin. Mutta sitten hän monin paikoin näkee hengelliseksi nekin kohdat, jotka eivät hengellisiä ole.
Otan esimerkin kirjoituksen lopusta: ”Kun Aabraham lähetti Haagarin poikansa Ismaelin kanssa kodistaan, hän pani Haagarin selkään leipiä ja vesileilin. Olivatko nuo eväät samoja, joita Aabrahamin perheessä vapaat armolapset söivät? Eivät, sillä koskaan ei Jumalan perheestä panna evääksi, eikä voidakaan panna, armon leipää tai elämän vettä niiden mukaan, jotka ajetaan talosta ulos. Olihan Haagar esikuva Siinain vuoresta eli lain testamentista, joka synnyttää orjuuteen. Aabraham pani Haagarin selkään Mooseksen lain taakan, sillä sehän oli Haagar-äidin ruokaa, jolla hän eli ja ruokki poikansa Ismaelinkin.”
Abrahamin ja Saaran perheessä (lue Jumalanvaltakunnassa) Saaren mukaan on kahdenlaista ruokaa, ja Abraham itse sitten päättää, jakaako hän oikeaa vai väärää ravintoa kuulijoilleen! Eikös vain tökkääkin melko pahasti. Kaikille ihmisille, myös eriseuraiselle tarjotaan aina kokonainen Jumalan Sana! Olisi se kamalaa, jos eksyneelle ei kerrottaisikaan sovintotyöstä! Mikä se semmoinen Jumalanvaltakunta on, jossa armo jaettaisiin oman ymmärryksen mukaan.
Eli eriseuraiselle, jotka tulee ajaa pois ja näyttää kenelle tulee olla kuuliainen, ei Abrahamille, ei Saaralle, niin kuin Saari kirjoittaa, vaan Jumalalle. Tämä kohta tulee lukea oikein: "Jumala sanoi Aabrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas, kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Iisakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman"
Saari väittää: ”Aabraham asetettiin Saaran kuuliaisuuteen: "Kaikki, mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä" (1. Moos.21:12) Aabraham sai Saaralta käskyn: Aja palkkavaimo pois. Syyksi ilmoitetaan: " Sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Iisakin kanssa"
Nytkin sivuutettiin täysin Jumala joka neuvoi Abrahamia tottelemaan Saaraa! Tämä sen takia, että saataisiin näyttämään, että Saaralla (seurakunnalla) olisi valta tehdä päätöksiä, kuulematta Jumalan ääntä. Vaikka Abrahami totteli Saaraa, niin ensin hänellä oli varmuus siitä, että näin oli Jumalan tahto ja näin hän oli kuuliainen yksin Jumalalle, ei Saaralle.
Raamatussa on meille selvästi sanottu, että Abraham totteli siksi Saaran neuvoa, koska Jumala neuvoi ja Saaran neuvo oli Jumalan tahto: 1 Moos. 21: 8 ”Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. 9 Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti10 ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa." 11 Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. 12 Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sano- taan sinun lapsiksesi.”
Mitä tästä Saaren kirjasta sanoisi! Ensiksi hän lukee vanhaa Bibliaa jossa kieli on puutteellista Suomea. Esim. hän luulee, että Haagar saa palkkaa: ”Haagar oli egyptiläinen sukunsa puolesta ja oli palkkavaimo, jota ei sitonut Aabrahamiin rakkaus, vaan palkka.” Tosiasiassa Haagar oli orja, joka palveli orjana Aabrahamin perhettä, ei palkollisena.
Kun vanhaa testamenttia lukee ja tutkii, pitää muistaa, että kaikki teot mitä he tekivät, ne eivät ole hengellisiä vertauskuvia. Jos me näin luulemme, me eksymme! Ei Jumalan tahtoa ole vanhanliiton ihmisille niin selkeästi ilmoitettu, kuin meille.
Tästä Paavali kirjoittaa: Kol. 1:25 ”Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, 26 salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. 27 Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne*, kirkkauden toivo.”
Voisin ottaa montakin kohtaa Saaren kirjasta ja kritisoida niitä Jumalansanaa vasten, eivät hänen kirjoitukset kestä Jumalansanan edessä. Mutta kirjoituksesta tulisi liian pitkä, tuskin kukaan jaksaa tätäkään lukea loppuun asti. Sanoisin tästä kirjasta Saari Heikiltä oppimani vertauksen ”Se on solokkuastiasta otettu ja sinne se kanssa kuuluu”.