Uskontoa päivähoidossa?

Uskonnollisia tilaisuuksia voi järjestää, mutta kaikille lapsille, joiden vanhemmat eivät halua lastensa osallistuvan niihin, pitää järjestää siksi aikaa muuta toimintaa. Päiväkodin tulee tukea vanhempia kasvatuksessa, ja vähin tuki on, ettei lapselle tarjuta sellaista "ohjelmaa", mikä on vastoin perheen elämänkatsomusta. Nämä asiat pitää ottaa puheeksi, kun käydään vanhempien ja hoitajien kesken "kehityskeskustelu". Päiväkodeilla on velvollisuus järjestää näitä keskusteluja vähintään kerran (vai onko peräti kahdesti) vuodessa. Tarvittaessa useamminkin.

Hei! Tämä aihe on puhuttanut meitä päiväkodin ammattilaisiakin useasti ja siihen on yritetty miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Päivähoidon lakisääteisiin tavoitteisiin on eräänä tavoitteena asetettu lapsen uskonnollinen kasvatus. Olet oikeassa siinä, että monissa paikoissa tätä tavoitetta toteutetaan luterilaisuuden (valtauskontomme) oppien mukaan.

Työpaikallani tämä toteutuu lähinnä vuoden kirkkopyhien mukaan eli käymme läpi lähinnä joulun ja pääsiäisen tapahtumia, lasten ikä huomioiden. Mutta emme unohda esim. joulupukkia emmäkä pääsiäisnoitia ja -pupujakaan. Ainakaan minun työpaikallani ei esim. rukoilla arjen keskellä (esim. ruokailussa).

Harvoin ammattitaitoinen hoitaja edes puhuu uskontoon liittyvistä "totuuksista". Usein kysymykset lähtevätkin lapsesta itsestään, esim. mummin kuoleman johdosta ja sitten lapset yleensä ottavat puheeksi taivaan ja enkelit. En tiedä, miten tässä tilanteessa tulisi toimia, jos koko lapsiryhmä on paikalla...pitäisikö minun pyytään lapset hajaantumaan uskontokunnan mukaan? Ainakaan en nyt sitä tee. Itse olen kertonut lapsille, että toiset ihmiset uskovat Jumalaan ja enkeleihin mutta eivät kaikki.
Minun päiväkodissani on lapsia 17 eri maasta ja näin ollen uskonnot vaihtelet melkoisesti. Ei voi olettaa, että jokainen lapsi saisi oman uskontonsa mukaisen kasvatuksen. Siihen eivät hoitohenkilöstön aika eivätkä tiedot riitä.

Käytännössä meillä on mahdollisuus järjestää muuta toimintaa toisen uskontokunnan edustajille. Sinun kannattaakin kysyä näitä mahdollisuuksia lapsesi päiväkodista. Ehkäpä löydätte yhteisen sävelen asiaan. Uskon, että järjestelyt onnistuvat.

Tiedän myös perheitä, joiden lapset eivät osallistu joulun aikaan päivähoitoon ollenkaan, mutta tiedän myös perheitä, joiden lapset ovat muslimeja, mutta vanhempien toivomuksesta lapset osallistuvat mm yhteiseen joulukirkkoon ja tutustuvat näin ollen maamme valtauskontoon vaikka eivät sitä itse tunnustakkaan. Toivon, että löydätte perheellenne sopivimman vaihtoehdon keskustelun kanssa. Mene siis rohkeasti juttelemaan ja antamaan vaihtoehtoisia toimintatapoja päivähoidon ammattilaisille!

Hyvää syksyä perheellesi:o)

Lapseni oli päivähoidossa jossa uskontoa (ei luterilainen joita itse olemme) harrastettiin paljon ja salaa meiltä. Lapselle oli kerrottu että jos kertoo meille vanhemmille tulee saatanan enkeli ja kostaa meille. Ei siis lapselle vaan meille vanhemmille. Lopseni alkoi oirehtia ja minä tietenkin ihmeissäni mistä oireilu johtuu. Painajaiset, kieltäytyminen hoitoon minosta jne. Kaiken kaikkiaan kaikki pakkosyötöt paljastui vasta puoli vuotta sen jälkeen kun olin ottanut lapsen pois hoidosta.
Opetin tuolloin lapseni tuntemaan erilaisia uskontoja ja tapoja. Myös sen että jos joku kieltää että tätä et saa kertoa vanhemmillesi, ajattele olisiko silloin asia valetta vai totta. Onko totuus salattava vai valhe. Lapseni oppi vaikka ikävän kokemuksen kautta että elämässä on paljon myös sellaisia asioita joita on itse ajateltava ja päätettävä haluaako uskoa niihin vai ei.
Silloin kun asia oli juuri tapahtunut, olin aivan kauhuissani. Ei siitä että uskonnosta ylipäätään puhuttiin, vaan että uhkailtiin ja salattiin. Olen sitä mieltä että lasten on hyvä kuulla uskonnoista, sillä aikuisena he vasta valitsevat ja mitä enemmän tietoa eri uskonnoista sitä helpompi valita.

Suomen luterilaisella kirkolla on ollut Suomen historiassa merkittävä rooli. Kansa on oppinut lukemaan kirkon toimesta.

Kristilliset tavat ja juhlat ovat kuuluneet kautta aikojen koulujen ja päivähoidon arkipäivään.

Uusi uskonnonvapauslaki tänä vuonna eduskunnan toimesta uusittiin. Eduskunta katsoi ettei joulukirkot tai Jo joutui armas ajat ole uskonnonharjoitusta koulussa tai päivähoidossa. Vaan ne on osa meidän perinnettä.

Tuskin kenenkään vanhemman tarvitsee pelätä että lapsi käännytetään väkisin luterilaiseen uskoon. Se ei ole kirkon toimintatapa.

Jos edelleen pelottaa niin uusi uskonnonvapauslaki mahdollistaa, että jos vanhemmat eivät halua lapsensa osallistuvan aamunavauksiin tai vastaaviin he voivat pyytää että lapsille järjestetään jotain muuta ohjelmaa.
Näinhän toimitaan jos hoitopaikassa tai koulussa on esim. useita muslimeja. He saavat osallstua enenmmmistön ohjelmaan jos niin haluavat, ei ole pakko osallistua.

MUTTA kannattaa miettiä miltä lapsesta se tuntuu. Ei lauleta joulukirkon lauluja. Entä Jo joutui armas aika. Ne soi ikuisesti lapsen mielessä aina hautaan saakka. Haluatko olla kieltämässä ne lapseltasi. Mitä vahinkoa niistä on? Kyselen?

Ainakin kouluissa (ainakin tässä kaupungissa) asian kanssa tehdään niin, että jos vanhemmat eivät halua lapsen kuulevan sanaakaan uskonnosta, niin näillä on mahdollisuus jättää kirkot ja seurakunnan päivänavaukset väliin, jos heillä on kirjallinen lupa tms.
Eli jää käytävään seurakunnan päivänavauksen ajaksi, jos ei mitenkään kestä kuunnella sitä ja esim. laittaa kuulosuojaimet päähän, niin ei varmasti kuule sanaakaan.

Uskonto kuuluu mielestäni jokaisen yleissivistykseen, niikuin lukutaito, eikä tee kenellekään pahaa. Mutta jos vanhemmat eivät halua tunnustuksellista uskontoa lapsilleen, se pitää myös sallia.

Minä olen luterilainen ja mieheni muslimi. Silti haluan, että tarhoissa vietetään joulua. Se kuuluu suomeen sekä uskontoon. Olisi kiva tietää miten sinun lapset reagoivat jouluun? Sehän on iloinen juhla josta en luopuisi ikinä. Ja se kuuluu suomalaiseen tarhaan ja kouluun.