kun elämä ei kulje

jossain on vikaa, kun mikään ei suju.
muksuissa, puolisossa, raha-asioissa...
niinpä niin..

oletkos koskaan katsonut itseäsi peiliin sen sijasta että huomauttaisit toiselle että kannattais alkaa liikkumaan?
loukkaako hänkin aina suutuksissaan sinua henkilökohtaisilla kommenteillaan, vai teetkö sinä vain sitä yksin?
toimitko itse niin kuin odotat hänen toimivan?
oletko itse aina hänelle ja lapsille ja naapureille yhtä hyväntuulinen kuin mitä hänen "kuuluu" olla?
toimitko itse aina hallitusti ja yritätkö ymmärtää häntä, silloinkin on sinulla itselläsi todella kaoottinen päivä takana?
voisitko ehkä jotain joskus tehdä tai sanoa toisin?
ehkä kohdella häntä, kuten haluat itseäsi kohdeltavan?

kenties ajan kanssa loukkaukset unohtuu ja osaisit rakentaa jotain vankkaa ja pysyvää, sitä suurta elämää josta alkutaipaleella haaveilit?

vai luovutatko?
-jatkat samaa rataa ja toteat että "kun elämä ei kulje, se vaan ei kulje"
-etkä edes yritä tehdä siitä toimivaa..
..koska et voi muuttaa häntä, etkä voi muuttaa sitä etkä tätä..

kannattaisko kuitenkin katsoa vielä sinne peiliin?