Elikkä, meille on tulossa pian suomenlapinkoiran narttupentu ja kyselisin vain miten teidän muiden ko. rodun edustajat ovat käyttäytyneet pentuina? Onko ollut suurempia ongelmia? Jotain erityistä mitä pitäisi ottaa huomioon? Miten ovat pärjänneet yksin ollessaan? etc...
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi!
Mulla on noin puolitoistavuotias suomenlapinkoira uros. Kyselit et miten ne käyttäytyy pentuina? Ne on pentuina kilttejä ja oppivaisia, mut uhmaiän aikana ne kantsii pitää kurissa! Meidän hauva pääs vähän löysäilee ja se ei aina ihan tottele...
Koiralle kannattaa näyttää heti alussa kuka määrää. Se yrittää alussa päästä niskanpäälle.
Koiralle kannattaa antaa paljon huomiota! Ne on onnettomia kun ne on yksin, mutta kyllä ne pärjää hyvin vaik ne on yksin. Meidän koira on ulkona yksin aika paljon. (esim, kouluajat...) Ja se on pärjänny hyvin. Jos tulee vielä jotain jota haluisit kysellä, mulle voi mailailla ossaan:
[email protected] .
-Dogmad-
Joo... mulla on myös lappari uros pentu (6kk), ja nyt tuntuu aina välillä että usko alkaa jo loppua tuon riiviön kanssa. Pienenmpänä oli kyllä hirmu kiltti ja oppivainen.. mutta nyt. Tuo koira on hirviö. Se ei kuuntele ko komentaa, se puree vieraita jotka eksyy meille kylään, haukkuu toisille koirille ja tietenki repii kaiken minkä hampaisiinsa saa. Mutta toisaalta meille sanottiin sillon hankkimis vaiheessa että nartut on vähän nöyrempiä ko urokset ja näin siis helpompia kouluttaa.
Kun olen yrittäny kysyä neuvoa ystäviltä joilla on paljon kokemusta koirista. Niin vastaus on aina sama komenna koiraa ja ota vaikka niskasta kiinni ja kato vihasesti slmiin, ja voin sanoa että kaikkea on yritetty. Ja mikään ei auta. Kun koira on riehu päällä sitä ei rauhota mikään. Jos komennat se rupee haukkuu, ja jos otat niskasta kiinni, se riehaantuu kahtakauheemmin.
Ehkä se on vaan minussa vika, että koira on hirviö. Mutta niinko sanoin, niin usko alkaa jo loppua tän meijän kauhu kakaran suhteen, siitä ei taida enää tulla yhteiskunta kelposta.
Mutta kun si pidät tessulle tiukat rajat (näin meille aina jauhetaan, eikä koiralla muuta ookaan ko rajoja. Eikä olla kyllä lepsuiltu) ja torut ko tekee tuhmasti ja kehut paljon ko tekee hyvin ni ehkä siitä tulee mitä parhain koira. Ja paljon rakkautta ja ymmärrystä. Ja niinko sanoin ni tyttö koirat on kuulemma helpompia ko pojat.
Joten onnea vaan ja tarkotus ei ollut pelotella mitenkään. Kerroin vaan miten asiat meillä on. Mutta jokainen koirahan on kyllä erilainen.
Sinulla on 6kk vanha koira ja olet jo heittänyt toivosi siitä, että siitä tulisi joskus yhteiskuntakelpoinen? Koirasi ei tottele täydellisesti? Ja koira on peräti hirviö?
Muistuttaisin että sinulla on PENTU. 6kk ikäinen on todellakin vielä niin nuori ettei voi olettaakaan että se vielä käyttäytyisi aina mallikkaasti. Etenkin alkukantaisilla roduilla ja vielä uroksella kehitys voi olla hitaanlaista. Vuoden ikäinenkin on mieleltään vielä pentu. Kaksivuotiaaltakaan ei voi vielä vaatia aivan kaikkea yhdellä käskyllä.
Niin, olikohan tuo kirjoituksesi ihan tottakaan... kai itsekin ymmärrät että koirasi on vielä pikkulapsi. :)
Hei vaan!
Meillä on vuoden ikäinen lappari ja ihan mukavasti on mennyt. Se on narttu, ehkä siksi vähän rauhallisempi kuin toi aikasemmin esitetty 6 kk urospentu. Kyllä tämä meidänkin koira aika riiviö oli useinkin, mutta ei usko mennyt kuitenkaan. Se sai järsiä mielin määrin oikeita lihaisia luita kun hampaat vaihtuivat. Kyllä silläkin oli tapana pureskella vieraitten käsiä, jos ei varottanut ja kyllä se vieläkin rakastaa esim vetää tapetteja pois seinästä ym. Oikein sympaattinen tapaus, mutta nyt se on keksinyt ettei kannata antaa itseään pihalla kiinni koska joutuu naruun. Asumme omakotitaloalueella ja tonttiamme ei ole vielä aidattu, siksi koira on 7 metriä pitkässä narussa. Irti se on saanut olla jos joku on sen kanssa pihalla. Mutta nytpä se on keksinyt että itseään voi ulkoiluttaa ilman taluttajaa. Se huitelee jo tielläkin ja vain nauraa kun sitä kutsuu. Tosin se ei kauas talostamme kuitenkaan mene. Missään vaiheessa sitä ei olla kuritettu kun se on antanut makupaloilla itsensä kiinni. Tämä on meillä jo neljäs koira, joten tiedetään paljonkin koulutuksesta. Makupalatkaan ei enää tehoa....... olisiko jollain hyvää ideaa tähän ongelmaan? Meneeköhän tämä vaihe pikkuhiljaa ohi? Muut koirat ovat olleet myöskin paimenkoiria, eli corgeja,( nytkin on yksi) ja saku. Ne eivät ikinä ole tehneet moista. Aitaus on suunnitelmissa, mutta ongelma on kuitenkin maastoretkillä ja koirapuistoissa kun se ei sielläkään anna itseään kiinni vaan kävelee 5 metrin päässä..................!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mulla on kaksi lappalaista urosta 1,5 vuotias Koivu ja 0,5 vuotias Eetu, ja ne on aivan lutusia koiria. Urokset on tietty hieman omapäisempiä kun nartut, joita suosittelen mieluummin ekaksi koiraksi. Tietty kuri pitää pysyä porukassa, ja pojat tietää kuka määrää. Pahin aika on murrosikä jollon korvat on jossakin aivan muualla, mutta se menee kyllä ohi. Mä opetan mun koiria paljon irti ollessa, paljon luoksetuloa ja seuraamista yms. Kun koira tekee oikein sitä on kehuttava paljon. Jos pentu rupeaa riehumaan, mä selätän sen ja ootan että se rauhottuu.Samoin sisällä hönttääminen loppuu kun pennun istuttaa välillä jalan juureen odottelemaan, eikä anna sen heti lähteä. Silloin se oppii että paikallaan olokin on ihan jees.
Tämä meidän on paimensukuinen lapinkoira, josta äsken kerroin.
Lapinkoira on helppo. Meille tuli kaksi vuotta sitten. Pennulle on tehtävä heti selväksi kuka on pomo, sillä lapinkoirat ovat kuuluisia, että ne yrittävät aina joskus pomottaa. Meillä pentu pääsi pomoksi ja puoli vuotta oli kidutusta. Jos on kysyttävää niin mailaa minulle autan mieleläni.
Niin mun osoite on: [email protected]
Mutta kun siis sain jälleen koirani alistumaan on loppu ollut ruusuilla tanssimista. Mutta paljon sain töitä tehdä sen eteen. Nyt se on helpompaa. Pidä koiraasi mahdollisimman paljon vapaana ulkona, valvottuna. Lapinkoirat ovat oppivaisia, että opettaminen tavoille on tavallaan helppoa, ja ajattelee joskus, että koira ajattelee: Mitä sä tuota opetat, mä osaan sen jo!
Onnea!
onnea hyvälle hankinnalle!
meillä asustaa 12 vuotias maailman suloisin lapparikoira (tietenkin, kun oma on), uroskin vielä. Kyllä huvitti lukea että on vaikea kouluttaa - ottakaapas joku dobermanni ja kouluttakaa se, ja tulkaa sen jälkeen kertomaan miten vaikea lappari on... :-)
Onhan jokainen koira pentu kerran elämässään, mutta ei pentuajan hurvituksista kannata välittää. Kun pitää jonkun asteen rajat, niin kyllä ne iskostuu vaikkei siltä tunnukaan, ja rupeavat tottelemaan pentuajan jälkeen hirmu hyvin!
Itse sain lapparin ollessani itse sellainen 13v "iik, ihana pentu, tule syliin"... Eli hemmottelin ja leikin sen kanssa ja vanhemmathan sitä hieman yritti kouluttaa. Mun hyvistä estelyistä huolimatta :-) Kyllä se pentuna keksi vaikka mitä, söi kengät, ei totellut, ja me jo luultiin kanssa että ihan vinoon mennyt koko koira. Mutta kyllä se kaiken oli sisäänsä imenyt, ja maailman kiltein koira siitä tuli kun aikuiseksi kasvoi.
Loppujen lopuksi lapinkoira on pehmyt koulutettava, pitää vain uskoa itseensä. Ja ah, siitä tulee loistava vanhus, ajallaan... mukautuvainen, ihana, leppoisa, sopeutuva. ja söpö!
Onnea kaikille omistajille, ollaan ylpeitä hienoista koiristamme!
moips!
meillä on 11 vuotias lapinkoira uros ja tosi hyvin on sen kans pärjätty. =) Pentunaki oli tosi kiltti ja oli helposti koulutettavissa. Ei oo koskaan tehny mitään ilkeyksiä, ainut vika on ku se haukkuu tosi paljon kaikille mitä se pihalla näkee... Mut tottelee muuten tosi hyvin, on kiintyny meijän perheeseen ehkä vähän liikaakin.. ku jos ollaan porukalla lähössä jonnekki se pitää ottaa mukaan tai jonku jäädä kotiin sitä hoitamaan..
On vieläki tosi reipas ja ilonen koira, toivottavasti onki vielä monta vuotta! =)
Niinpä.Kaksi ja puoli vuotta sitten hain uroslapparin enkä ole koskaan katunut no joo okei muutaman kerran kun oli syönyt cd-levyjä etc. ja maha oli löysällä pentuna muuten ihan ok tapaus.Omani on soopeli ja Hiidenlahden kennelistä Tampereen kupeesta Kyröskoskelta....
Kyseiselle koiruudelle ei tarvi paljoa selitellä jos sille jotain opettaa ja opetus aloitettiin vasta vuosikkaana toki ulos ei menty ennen kuin eteisessä istuttiin nätisti...
Moi!
Hauska oli lukea muiden kommentteja lappalaisista. Meillä on nyt 2-vuotias lapinkoiranarttu ja se on ollut tosi helppo! Se on meidän eka koira, eikä sille ole suututtu oikeastaan koskaan, kun se muutenkin loukkaantuu niin helposti :) Kyllä silläkin "murrosiässä" oli aika jolloin ei antanut kunnolla kiinni, mutta tällä hetkellä se on vapaana pihalla ja lenkillä lähes aina, eikä edes hauku juuri koskaan. Toisia koiria kohtaan Taika on sosiaalinen, eikä tervitse pelätä vaikka lapsetkin peuhaisivat sen kanssa, vaikka omassa perheessä ei pieniä lapsia olekaan. Pienenä se taisi pureskella parit sandaalit ja joskus on levittänyt roskiksen pihalle, mutta muuten ollaa säästytty kaikilta tuhotöiltä.
Kiitos kaikille vastauksista! Kiva lukea miten on teillä mennyt...
Meillä ollut neiti nyt kohta kaksi kuukautta ja hyvin on mennyt! On oikein suloinen ja hyvin käyttäytyvä. Tuppaa kanssa hieman haukkumaan, mutta ei se täällä päin haittaa...
Hyvää joulua kaikille lappalaisille ja omistajille!