En olisi arvannut, mihin menin sormeni pistämään kun reilut kolme vuotta sitten rupesin vaatimaan työpaikkani sisäilman tutkimista. Pontimenani toimivat jatkuvat poskiontelotulehdukseni, käsittämätön väsymys ja huono olo ja yksityislääkärin epäily sairasteluni syystä.
Kolme vuotta yritin saada asiaa eteenpäin montaa eri tietä: Työterveyshuollon, esimiesketjun ja työsuojeluorganisaation kautta. Joka taho vain vältteli ja vähätteli asiaa eikä kukaan tarttunut siihen tosissaan. Vuosien varrella minua kiellettiin puhumasta asiasta sekä syytettiin häiriköksi, valehtelijaksi, luulosairaaksi jne. Työkavereiden suhtautuminen oli samanlaista paria poikkeusta lukuun ottamatta, eikä heiltäkään ollut mitään tukea saatavissa.
Asia alkoi edetä kun saimme uuden työterveyslääkärin. Hän otti asiani tosissaan ja teetti Örebro-kyselyn, joka paljasti työntekijöistä liki puolen oireilevan. Asia eteni vihdoin viimein sisäilma- ja rakennetutkimuksiin. Tulos: Lattiat ovat kauttaaltaan märät ja ilmassa on runsaasti muovimattojen hajoamisyhdisteitä. Kosteusvaurioiden vuoksi ilmassa on mikrobeja ja osassa tiloja esiintyy mineraalivillakuituja, jotka ovat ilmeisesti ilmanvaihtolaitteista peräisin.
Tänä päivänä ollaan tilanteessa, jossa talossa on menossa laajat korjaukset ja osa ihmisistä ei voi enää työskennellä talossa. Astma-tapauksia on useita ja ammattitautitutkimuksia on menossa. Mitä tutkimisen viivyttelyllä kolmen vuoden ajan on voitettu?
Siitä olen iloinen, että asia on saatu ”työn alle” ja lisää sairastuneita ei toivottavasti enää tule. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut, miten raskas tällainen prosessi voi olla. Tänä päivänä olen tilanteessa, jossa osa talomme johdosta ei edes kunnolla tervehdi minua. Osa työntekijöistä suhtautuu minuun henkilönä, joka on rikkonut heidän hienon työpaikkansa ja saanut aikaan kaikki remontista ja väistämisestä aiheutuvat hankaluudet. Näyttää vahvasti siltä, ettei minulla ole tässä firmassa enää tulevaisuutta.
Jos olisin tiennyt kolme vuotta sitten millainen prosessi tällainen voi olla ja miten leimatuksi sen myötä joutuu, olisin todennäköisesti harkinnut työpaikan vaihtamista vähin äänin. Miten nämä asiat voivatkin olla näin vaikeita!
Kolme vuotta yritin saada asiaa eteenpäin montaa eri tietä: Työterveyshuollon, esimiesketjun ja työsuojeluorganisaation kautta. Joka taho vain vältteli ja vähätteli asiaa eikä kukaan tarttunut siihen tosissaan. Vuosien varrella minua kiellettiin puhumasta asiasta sekä syytettiin häiriköksi, valehtelijaksi, luulosairaaksi jne. Työkavereiden suhtautuminen oli samanlaista paria poikkeusta lukuun ottamatta, eikä heiltäkään ollut mitään tukea saatavissa.
Asia alkoi edetä kun saimme uuden työterveyslääkärin. Hän otti asiani tosissaan ja teetti Örebro-kyselyn, joka paljasti työntekijöistä liki puolen oireilevan. Asia eteni vihdoin viimein sisäilma- ja rakennetutkimuksiin. Tulos: Lattiat ovat kauttaaltaan märät ja ilmassa on runsaasti muovimattojen hajoamisyhdisteitä. Kosteusvaurioiden vuoksi ilmassa on mikrobeja ja osassa tiloja esiintyy mineraalivillakuituja, jotka ovat ilmeisesti ilmanvaihtolaitteista peräisin.
Tänä päivänä ollaan tilanteessa, jossa talossa on menossa laajat korjaukset ja osa ihmisistä ei voi enää työskennellä talossa. Astma-tapauksia on useita ja ammattitautitutkimuksia on menossa. Mitä tutkimisen viivyttelyllä kolmen vuoden ajan on voitettu?
Siitä olen iloinen, että asia on saatu ”työn alle” ja lisää sairastuneita ei toivottavasti enää tule. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut, miten raskas tällainen prosessi voi olla. Tänä päivänä olen tilanteessa, jossa osa talomme johdosta ei edes kunnolla tervehdi minua. Osa työntekijöistä suhtautuu minuun henkilönä, joka on rikkonut heidän hienon työpaikkansa ja saanut aikaan kaikki remontista ja väistämisestä aiheutuvat hankaluudet. Näyttää vahvasti siltä, ettei minulla ole tässä firmassa enää tulevaisuutta.
Jos olisin tiennyt kolme vuotta sitten millainen prosessi tällainen voi olla ja miten leimatuksi sen myötä joutuu, olisin todennäköisesti harkinnut työpaikan vaihtamista vähin äänin. Miten nämä asiat voivatkin olla näin vaikeita!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikka se rooli ottaakin koville, kun saa helposti kaikki syyt niskaansa.
Todellisuudessa olet ollut työapikkasi pelasta enkeli,mutta sen myöntäminen ei varmasti ole helppoa. Aina on olemassa ihmisiä jotka eivät halua nähdä totuutta vaan on mukavampaa tuudittautua valheellisuuden illuusiossa vaikka siitä seuraisi terveysongelmia. Ei ainakaan niinkauan kuin terveyden menetys ei itseään koske.
Voit taputtaa itseäsi olalle, että uskalsit olla se rohkea joka teki palveluksen myös työkavereilleen.
Voimia sinulle!
olet ollut. Lämpimät onnitteluni siitä. Toivottavasti jaksat taistelun terveytesi vuoksi. Helppoa se ei ole, kuten olet huomannut. Merkillistä on yleisestikin se, miten nurinkurisesti ihmiset suhtautuvat näihin työpaikan ilmeneviin ongelmiin. Aivan kuin typerästi käyttäytyviä ihmisiä kerääntyisi samaan työpaikkaan ja epäloogisen lojaalisti työnantajalle uhraavat oman terveytensä kiistämällä sisäilmaongelmien olemassaolon. Syyllinen kun on niin paljon helpompi löytää siitä 'sairastuneesta'.
Taistelu on pitkäveteisen tappavaa ja kaverit kaikkoavat. Yksin saat hakea tietoa, apua ja konsteja. Näin se vain on. Mutta nyt ainakin tiedät olleesi oikeassa ;)
Siinä vaiheessa kollegoille, esimiehille ja muille sidosryhmille asian vakavuus selviää, kun olet piiiitkällä sairaslomalla ja tapaturmaeläke jo häämöttää. Home ei ole leikin asia. Joko sairastuit vakavasti? Itselläni oli n. 13 antibioottikuuria vuodessa. Fess-leikkauksen ajateltiin auttavan tämän akan nenärakenteita, mutta eihän se nyt suinkaan sisäilmaongelmia poistanut. Astma diagnosoitiin ja se kehittyikin sitten hurjaa vauhtia vaikeaksi astmaksi uuden rakennuksen ftalaattien, akrylaattien ja muiden rakennusmateriaalihötteiden vuoksi. Homettakin on luvassa uuten rakennukseen ilmastoinnin laiminlyöntien ja sisäänsatamisen vuoksi. Olen tämän homehässäkän vuoksi odottanut; sisäilmanmittaustuloksia, keuhko- ja kuutamokuvia, operaatioita, labrakokeita ja niiden tuloksia, terveydenhoitohenkilöstön lomien päättymistä, sairasloman alkamista sairaana tai sairasloman päättymistä (mitä ei sitten tapahtunutkaan), jotakin tapahtuvaksi, mikä taas johtaisi seuraavaan.
Toivon jaksamistasi, vaikka olisitkin työpaikallasi nyt se hylkiö ja syyllinen. Pelasta ainakin itsesi! Et ole yksin ;)
Hei
Meillä entisessä työpaikassa, puhelinmyynnissä, jossa työntekijät vaihtuvat nopeasti,ja johtajat ovat vain kerran viikossa paikalla. Minä olin 1.5 vuotta, itse en oirehtinut, mutta muut. Ilmoitin esimiehelle ja keskisuomen työsuojelupiiriin, siltä tuli mies tutustumaan tilanteeseen, teki myös kyselyn työntekijöille. Vuokra on edullinen, ja samassa talossa oleva ruokakauppa on remontoitu, ja kolmas vuokralainen lähti talosta. Johtoporras ei myönnä ongelmia, ja minuun suhtauduttiin isällisesti. Meidän marianne ajaa työntekijöiden etuja, ihan hyvä.
Kun ei ollut ongelmaa, kukaan ei maksa kalliita tutkimuksia. Kun sateella vettä valui katosta, lisättiin vähän maalia eteisen kattoon.
Lähdin pois, ja muut vanhat työntelijät lähtivät samalla oven avauksella. Johtaja suuttui ja haastoi oikeuteen, jossa käytiin ja voitin jutun. Oli myös muita syitä, kuten palkan maksussa pimitystä.
Oikuskäsittelyä en suosittele kenellekkään, tulee sen verran kalliiksi.
Nyt olen ihanassa työssä, ja talossa EI ole ongelmia.
Tsemppiä sulle!!!!
Minä sairastuin aikoinaan kotona. Asuimme silloin erään (todella varakkaan) säätiön omistamassa asunnossa. Kun menin ensimmäisen kerran arkana säätiön toimistoon keskustelemaan home-epäilyistäni, minulle tehtiin kiukkuisella äänellä kysymys: Millä oikeudella epäilet, että siellä olisi hometta!!
Heh, milläkö oikeudella. Myöhemminhän kävi ilmi, että kämppä oli ihan kertakaikkisen homeessa, ja että hometta oli löytynyt tämän valtavan talon joistain muistakin asunnoista.
Se pieni vaatimaton nelikirjaiminen sana home on melkoinen punainen vaate, minäkin olen saman huomannut ja samalla tavalla ollut omalla työmaallani tienraivaajana. Kokemuksemme ovat samoja, puukkoa tulee selkään, ns.terveet yrittää kampittaa parhaansa mukaan. Aivan järjetön tilanne, joku pahasti sairastunut panee koko elämänsä peliin takaraivossa jyskyttäen, kun tämän teen, niin tämä rakennus ei enää ketään sairastuta. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut nostaa kytkintä, kun tajusi, miksi on sairastunut ja jättää kuin rotta uppoavan laivan. Mutta toisin tekemällä kuvittelin saavani muillekin työkavereille altisteettoman sisäilman.
Luulosairas ja valehtelija olen minäkin. Olen kuollut henkisesti koko organisaatiolle, mutta fyysisesti yskin takavasemmalla. Meillä on sairastelu saatu loppumaan työterveyslääkärin toimesta. Malli on erikoinen, pilleriresepti käteen ja takaisin työmaalle. Tilastot näyttää hyviltä, kun ei ole sairaita, kun sairaslomaa ei kirjoiteta edes kahta päivää.
Lopuksi on se kumma, miten juuri se sairastunut eli uhri on syyllinen siihen, että x joutui väistötiloihin, vaikka kärsi jatkuvista nuhista,mutta oli omasta mielestään terve, että y:n työtila siirtyi uuteen paikkaan, että ö:lle remontoitiin kalusteita myöten kaikki uusiksi jne. Kukaan ei muista sitä, että sen uhrin ansioista jäi muilla ne astmat, nivelkivut, yms. muut kaikkinaiset vaivat puhkeamatta. Ei uhria tarvitse kumarrella, mutta voisi suhtautua asiallisesti, eikä kuin spitaaliseen.