Voiko 33-vuotiaasta tulla enää edes keskinkertaista kamppailijaa? Tiedän, että kamppailu-urheilun puolelta on turha enää tässä iässä aloittavana edes miettiä yhtään mitään muuta kuin korkeintaan kuntoilua, jos sitäkään. Tiedän, että tämä on yksilöstä ja taustasta(treenin määrästä, oppimiskyvystä) kiinni, mutta noin niinkuin yleisesti.
Liikuntataustaa on jotain, mutta välissä oli 6 vuoden sohvaperuna ja elostelukausi :( Eli motoriikka ja hahmottamiskyky(oppimiskykykin) on todella huonoa tällä hetkellä.
Eli millaiset ovat realistiset odotukset tässä vaiheessa aloittavalle?
Liikuntataustaa on jotain, mutta välissä oli 6 vuoden sohvaperuna ja elostelukausi :( Eli motoriikka ja hahmottamiskyky(oppimiskykykin) on todella huonoa tällä hetkellä.
Eli millaiset ovat realistiset odotukset tässä vaiheessa aloittavalle?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Keskinkertaiseksi voi varmasti kehittyä, miksei hyväksikin (harrastajamittapuulla) jos motivaatio riittää. Toki se on lajistakin kiinni; millaisia asioita lajiin sisältyy, kuinka kilpailupainotteista toiminta yleensä on ja minkä ikäisenä laji on tapana aloittaa.
Moni laji on tapana aloittaa jo lapsena, ja yli kolmekymppisenä aloittava on varmaan pääsääntöisesti auttamatta jäljessä heistä jotka niin tekivät. Toisaalta monissa itsepuolustuslajeissa on ikäraja, että esim. paljon alle 18-vuotiaana ei pääse aloittamaan. Näissäkin voi aiemmasta kamppailutaustasta olla etua mutta ero ei ole aivan yhtä selvä.
Sohvaperunana vietetyt vuodet vaikeuttavat asioita aluksi, mutta ei ole välttämättä niin hankala juttu kuin jos olisi ollut koko ikänsä liikunnallisesti passiivinen (mikä ei sekään estäisi kehittymästä, silloin vain tarvittaisiin enemmän työtä). Kamppailullista lahjakkuuttaan taas ei voi tietää etukäteen jos aiempaa kokemusta ei ole.
Eli tiivistettynä sanoisin, että varmasti monessa lajissa on vielä hyvät kehittymisen mahdollisuudet jos vain on sitkeyttä. Kannattaa tutustua lähemmin niihin lajeihin jotka kiinnostavat, että löytää sellaisen jossa ikä ei ole mahdottoman suuri ongelma.
tuon tiedon ja oman järjen äänen perusteella varmaan meitsin on siirryttävä vähin äänin jooga-osastolle..
Tarkoittaako tämä, että jokin hitaasti käynnistyvä, perinteisempi laji voisi olla vielä "mahdollinen" tai sitten nykyaikaisempi suoraviivainen itsepuolustuslaji? Ja lajit, joissa kilpaillaan, kuten thainyrkkeily, bjj tai jopa mma ovat poissa laskuista, eikä niissä voi kehittyä hyväksi?
No haluatko kilpailumenestystä, tappelutaitoa, kuntoa, kunnon sparria, pokkurointia uudemmilta harrastajilta, naisia vai jotain muuta eli mitä?
Kilpailumenestyksen haluaminen on suhteellista. Mutta miksei jonkinlainen salikisayritys voisi ehkä olla tavoitteena, jos pystyisin pääsemään sille tasolle. Kunto ja taito ovat ykkössijalla. Hyvä sparrikaan ei olisi haitaksi, sillähän sitä oppisi testaamaan kykytasoaan muihin saman lajin harrastajiin.
Pokkuroinnin(tai pokkurointi yleensä) tai naisten saaminen lajin kautta ei sen sijaan eivät ole listalla.
Eli kehittyä lajissa, tietynlaiset suoraviivaisemmat kamppailu-urheilulajit lähinnä kiinnostavat, koska perusteet lienevät näissä helpompia oppia.
Nyrkkeily, potkunyrkkeily, muay thai, BJJ. Valitse noista se joka miellyttää eniten. Noissa mennään suoraan asiaan ilman mitään keijukaiskuvioita ja sopivat paremmin ikäisellesi ja kuntoisellesi kuin muutama muu vaihtoehto.
Joo, joku noista varmaan. Eikö Bjj ole aika teknisen monimutkaista treenata ja kestää kauan oppia? Tai ainakin mitä olen kuullut ja vaikutuksen saanut nähnyt joskus. Entä muuten toi MMA? Eikö se niputa vähän kaikkea noita vai onko liian hankalaa aloittaa siitä mun ikäisenä? Siitäkin näyttää olevan peruskursseja nykyään.
Muay thai tai potkunyrkkeily(tai nyrkkeily) voisi olla lähinnä sitä mitä hakee.
MMA-treenit ovat käytännössä enemmän ketteryyttä vaativia ja fyysisempiä kuin BJJ, joten jos ikää on enemmän ja kokemusta painimisesta ei ole, sitä voi ehkä haluta hankkia ennen noita treenejä (eli treenaa ensin BJJ:tä tai hopaa). Lukkopainin sijoittaisin tähän näiden väliin soveltuvuudeltaan iäkkäämmille.
Mielestäni soveltuvuusjärjestyksessä iäkkäämmille:
Nyrkkeily (Tarkoittaen seuraa, jossa sopivaa sparriseuraa löytyy muistakin aikuisharrastajista kuin vain hyvin kokeneista kilpailijoista. Tällaisen löytäminen ei välttämättä onnistu joka paikkakunnalta. Osassa kuntonyrkkeilyporukoista on myös sparria ja monipuolista tekniikkaharjoittelua, mutta suurimmassa osassa ei.)
Potkunyrkkeily
Muay thai (Enemmän potkuja kuin edellisessä, missä ketteryydestä etua, ja yleensä käytännössä kovemmat treenit, joissa potkitaan mitsejä todella paljon. Sopii silti aika iäkkäillekin harrastukseksi.)
BJJ (juu on tosi tekninen, mutta aika vähäinenkin treenaus vie nopeasti ohi saman kokoisen aloittelijan, ja vähän enempi vielä kauemmas ohi)
Submission wrestling / hopa / lukkopaini (Vähän fyysisempi ja vähän vähemmän tekninen kuin edellinen. Yleensä käytännössä osa BJJ:tä, mutta voi harrastaa myös erikseen.)
MMA
Judo (Tarkoittaen seuroja, joissa sparrataan kilpailijoiden kanssa. Tässä voi aikuisena aloittaneen paikat olla kovilla heitoissa, esim. selkä. Löytyy toki myös kuntojudoa, jossa ei yleensä sparrata.)
Paini (Tarkoittaen muuta kuin kuntopainia. Aikuiset kilpailijat nyt vain ovat niin fyysisiä. Vapaassa ketteryysvaatimus mielestäni vielä suurempi, mutta toisaalta kreko voi heittojensa ja voimavääntönsä takia olla vielä pahempi pala aikuisharrastajalle)
Sitten jos kilpaileminen kiinnostaa, niin senioriluokat ja niissä kilpailumahdollisuudet Suomessa ovat oma juttunsa, mistä en tiedä niin tarkasti.
Tyhmä kysymys, mut mitä on kuntopaini ja mis sellasta on? Jotain pappajumppaa?
Noita nyrkkeilytreenjä ei varmaan ole joka paikassa vanhemmalle ei treenanneelle tai oikein missään, siis ei pelkkää kuntonyrkkeilyä vaan kans sparria?
Ketteryyttä kuin muy thai?
Kuinka niin kickboxing on enemmän notkeutta ja ketteryyttä vaativaa? Ja siinä olis enemmän etua notkeudesta kuin thainyrkkeilyssä?
Ei thainyrkkeilyssäkään kyllä kömpelönä pärjää.
Ainakin meillä kuntopainijat painivat ihan kilpailijoiden ja jo-kilpauransa-päättäneiden seurassa. Treenaavat niinkuin jaksavat. Osaavammat ottavat näiden kanssa sitten kevyemmin, ja treenaavat lähinnä oikeaa tekniikkaa ja nopeutta.
Sitten on erikseen ihan kunto-/pappapainiryhmiä. Täällä otetaan huomattavasti kevyemmin, ja harjoiteltavat liikkeet ovat ihan peruskauraa, tyyliin niskalenkki, käsivarsi, vyörytys jne. Ei mitään erikoisempia. liikkeitä.
Missä päin tuollaista, eli kuntopainijoita kilpailijoiden kanssa treenaamassa? Vapaata vai krekoa, vaiko molempia? Onko näitä urheita useitakin mukana?
Täähän kuulostaa hyvältä? Missä tollasta on?
Varsinaista kuntopainia löytyy ainakin HPM:ltä Eetu Peltolan vetämänä:
http://hpm.pp.fi/
Eli tarkoittanee aikuisia, joilla ei (ainakaan varsinaisia, jos nyt ei sitten jotain mahdollisia tulevaisuuden seniori-) kilpailutavoitteita. Sitä en tiedä, onko mukana entisiä kilpapainijoita, esim. juniorina painineita, vaiko vain pystymetsästä lähteneitä.
liikuntaa vasta yli kolmikymppisenä. Olin "tupakoiva teini" ja liikuntasuoritukset oli tasolla "koululiikunta" eli ei niin herkkua.
Lähdin kokeilemaan kamppailulajeja vasta 40v. täytettyäni enkä ole katunut.
Kuntoni oli tässä vaiheessa - ja on edelleen - kylläkin vertailukelpoinen nuorempien kanssa. Paria lajia harrastaneena olen todennut että oppiminen ei ole ihan niin nopeaa kuin teini-ikäiseen vertaa mutta ei se ole ratkaisevaa.
Suosittelen keski-ikää lähestyville kamppailulajista kiinnostuneille lajia joka on kohtalaisen suoraviivaista eikä sisällä tolkuttomasti "nippelitekniikkaa". Niiden saaminen selkäytimeen saattaa tulla motivaatiota alentavaksi tekijäksi. Tällainen onnistuu nuorilta/lapsilta paremmin kuin yleensäkin kaiken oppiminen.
Motivaatio on tärkein; ensisijaisesti haen itselleni loistavaa kuntoa, toisekseen mm. "mittaan" lajiosaamisessa itseäni muihin, myös nuorempiin harrastajiin pyrkimällä esim. sparrissa pitämään heidät kurissa :):):)
itekin, 29-vuotiaana aloin kunnolla liikkuun. Sitä ennen alle 15-vuotiaana pelasin fudista. Nuoruus meni hukkaan, kuten lyeensä nuoril :) Ja nuorena aikuisena oli muka aina muuta puuhaa kuten biletys.
Mut joo, aikidon alotin sitten. Siitä ei tullut mittään kun en vaan tajunnut mitä siinä meinataan. Niinkun sanoit, motivaatio laski kuin lehmän häntä. Sitten potkista, rupes maistumaan vaikka jalka ei noussu. Nyt thai nyrkkeily ja ainakin tuntuu että oppis samassa tahdissa kun nuoremmat(oon nyt 36v). Notkeus ei oo yhtä hyvä kun parikymmppisillä mut kunto on.
Totta, aikido on hankala laji, se vaatii perehtymistä
Mutta jos jaksaa keskittyä lajiin, niin se sopii kyllä vähän wanhemmallekkin äijälle
Ei tuo ikä nyt vielä mikään mahdoton ole kamppailu-urheiluun. Minä aloitin 27-vuotiaana taustana harrastehojoilua ja nyt 4 vuoden aikana olen kiertänyt salikisojen lisäksi potkunyrkkeilyn SM- ja PM-kisoja ja välillä voittanutkin matseja siellä. Tosin minulla on erinomainen valmentaja, henkilökohtainen valmennussuhde ja treenaan todella paljon. Tiedän kuitenkin jopa 40-vuotiaina aloittaneita, jotka ovat otelleet salikisatasolla.
Jossain kreikkalaisroomalaisessa painissa ei voi aloittaa kisauraa aikuisena, mutta mm. potkunyrkkeilyssä, thainyrkkeilyssä, brasilialaisessa jujutsussa, lukkopainissa, vapaottelussa ja jopa nyrkkeilyssä voi. Kunnonkohotuksen kannalta ko. lajit ovat myös erinomaisia.
Aivan huipputasoa (arvokisaottelijat) et pysty enää savuttamaan, mutta oikeassa valmennuksessa ja riittävällä motivaatiolla pystyt tulemaan vielä keskitason ottelijaksi. Normiharrastajaan verrattuna voit saavuttaa täysin ylivertaisen taitotason.
Eikös andylla ollut musta vyö tietyssä lajissa ennen kíckboxing-uraa? Se vähän helpottanee. Mutta ei se mitään, ei se hänen sanomisensa painoa vähennä, koska vanhempanakin voi aloittaa. Karua se olisi hypätä paino kaulassa mereen ton ikäsenä kun ei enää mitään voi saavuttaa. Kyl päättäväisyydellä voidaan mennä tälläkin urheilun osa-alueella sinne keskitasoon ja alkeiskilpailuihin saakka
Minulla ei ole msutaa vyötä mistään lajista. Karatesta ja jujutsusta oli värivöitä. Potkunyrkkeilyä aloittaessa kuitenkin saman kokoiset vuoden treenanneet kaverit dominoivat minua, joten ei niistä nyt niin valtavasti apua ollut.
Sikäli tietenkin oli etua, että ei ollut ihan sohvaperuna ja "osasi treenata" eli kiinnittää huomion oikeisiin asioihin noudattaa paremmin ohjaajien neuvoja.
Mä olen nyt 36 ja pari vuotta treenannu Kickboxinkii ja ny kävin Thaiboxing kurssin ja Treenaan kumpaakin (voi valita treenit jos ei Duunin takia kerkee)Parhaat viikot on 5 laji Treeniä, välil vähemmän, silloin juoksen n 10km:n lenkkejä. Max lenkki n25km ja coopperis N3000m menee. Pituus n176/paino n75. Rasvaprosenttia pitäis saada alemmas et ei Joutuis painon takia liian kovaan sarjaan kun Meen kisaan.
Alkoholin jätin kokonaan pois ja satunnainen Känni tupakointikin siis loppui.
Esim lämmittelyssä pystyn viemään nuorempia Menen tullen nopeus hipassa, refleksit siis Toimii. Ikäni olen liikuntaa harrastanu jossain Muodossa(Judoa nuorempana/karatee peruskurssin Verran, lihas kuntoiluu/juoksua/hiihtoa, joskus Vähemmän mut aina ees vähän.
Mihin on suomessa mahdollisuus tällaisella Taustalla ja tässä iässä hyvässä valmennuksessa?
Lasileuka en oo, sen oon sparrissa huomannu ;) Tekniikan parannuttua tosin vähemmän tulee enää Perille. Kertokaa mielipiteenne, Kiitos.
Heips!
Aloita hyvä ihminen! Et ole vielä vanhakaan ja sopiva laji löytyy ihan varmasti!
Kamppailulajeissa tärkeää on sitkeys ja periksiantamattomuus, varsinkin kun väliin on sellainen tunne, että prkle tästä mitään tule.
Lajeja on monia, mutta luovuttaa ei kannata liian pian. Aluksi älä valitse mitään ihmeellistä akrobatiaa vaativia lajeja. Ja anna itsellesi aikaa oppia omaan tahtiin, vaikka ne teinit menisi ohi.
Pikku vinkkinä sanoisin, että venytellä kannattaa kotonakin aina treenien jälkeen ja mieluusti useamminkin.
Hyvä siitä tulee! Terveisin budomamma 42 v.
En oikeastaan tiedä kuin thaikkupuolelta, mutta siellä on salikisatasojokin suht hyvä. Mutta ehkä vanhempankin saavutettavissa oikealla ja MÄÄRÄTIETOISELLA harjoittelulla. Ehkä vanhemmalta voi löytyy kurinalaisuutta, motivaatiota ja yritystä enemmän kuin usealta "houkutuksiin" lankeavalta nuoremmalta. Jos siis on aikaa treenata, 2 kertaa viikossa ei sitten tuo paljoa tuloksia. Tuo andys voi paremmin kertoa tästä varmaan, kuten tasosta kickboxingin osaltakin.
Olen itse käynyt bjj-peruskurssin muutama vuosi sitten, pidin sitä tekniikaltaan vaikeana lajina. Ehkä en panostanut siihentarpeeksi. Mutta kaiketi silläkin saralla voi salikisatasoon yltää?
Joku voi näissä olla eri mieltä, mutta kannattaa aina yrittää on laji mikä tahansa. Joa ihmisen keskimääräinen elinikä senkun kasvaa, on kait turhaa ruveta 33-vuotiaana itkemään, ettei enää saavuta mitään. Monet ovat alkaneet tekemään monilla elämänaloilla urheilun lisäksi tuossa vaiheessa juttuja, nollasta. Ja onnistuneet niissä.
Tässä näyte meidän reeneistä; kurssin veteraani veti tällaiset pomput. Ihan hyvästä kuntoilusta käy.
http://uk.youtube.com/watch?v=JajvkPWZeDU&feature=related
Eli: mukaan vaan rohkeasti. Muista vakuutus!
Kait sitä voi vielä edes jonkinlaisen tason saavuttaa, kun ottaa huomioon iän tuoman palautusajan pitenemisen ja venyttelee kunnolla. Mutta kisoihin? En tiedä, kait jossain lajissa ollaan sillä tasolla, että voi vielä koittaa jotain salikisoja. Varmaan nyt ainakin perusjamppaharrastajaa paremman.
fdsfds
Varmaan joku pystylaji. Vanhemmalle on noi heitoista alastulot aika hankalia monesti, ainakin jos ei ole tottunut niihin. Varmaan potkis tai joku vastaava.
Ainakin vapari on tosi vaativa laji, en väitä ettei potkunyrkkeily tms olisi, mut just ton ketteryysjutun takia.