Tässä lähellä asuu tyttö, joka tykkää koirastani aivan älyttömän paljon. Nyt alkanut "roikkua" mukana, lähtee peräämme kävelemään vaikka ei jaksa sitä tahtia eikä taida olla lupaa lähteä niin kauas edes.
Haluaa tulla meille käymään,haluaa taluttaa koiraa jne. Nyt seurasi väkisin kotiovelleni,jotta näkee missä asutaan. koen kiusalliseksi tuon käytöksen, enkä halua loukata lapsen tunteita.
Mutta mutta, minä en halua lasta lenkillemme mukaan kun ei jaksa kuitenkaan kävellä ja ei anna koiran pissata ym rauhassa, vaikka olen sanonut että anna sen koiran olla rauhassa kun tekee tarpeitaan/nuuhkii. Koira on välillä mukana,kun käyn kaupassa pikaisesti, ja on seinässä olevassa lenksussa kiinni. Jos tyttö näkee koirani siinä, hän menee silittelemään sanoen muille että kyllä hän saa koskea, koska tuntee koiran.
Olen yleensä lopettanut tilanteen tulemalla kaupasta ulos "pelastamaan" koirani. Koiruus kyllä rakastaa ihmisiä,antaa lasten silittää jne mutta huomaan ettei niin pidä siitä kun lapsi hyppii vierellä kun itse ei pääse pois. Tyttö ei meinaa lopetta silittelyä edes silloin kun koirani lähtee selvästi kävelemään pois (enää en kyllä jää siihen tilanteeseen vaan lähden heti kävelemään kun koira näyttää merkkejä ettei jaksa sitä).
Olen huomauttanut näistä asioista todella hienovaraisesti, mutta ei tunnu ymmärtävän. Mietin vaan, että mites saisin nätisti tälle lopun? En kauheasti välitä lapsista, enkä halua päästää kylään koska sitten se ei ikinä lopu. Oisko jotain vinkkejä miten sanoisin tämän asian, loukkaamatta lasta? En tosiaan halua pahoittaa lapsen mieltä. Harmittaa,ettei kotona enää opeteta miten käyttäydytään. Minulla oli lapsena ihan selvät säännöt, että kenekään koiria ei kiusata eikä juosta perässä, eikä kenenkään koiraa kinuta talutettavaksi.
Haluaa tulla meille käymään,haluaa taluttaa koiraa jne. Nyt seurasi väkisin kotiovelleni,jotta näkee missä asutaan. koen kiusalliseksi tuon käytöksen, enkä halua loukata lapsen tunteita.
Mutta mutta, minä en halua lasta lenkillemme mukaan kun ei jaksa kuitenkaan kävellä ja ei anna koiran pissata ym rauhassa, vaikka olen sanonut että anna sen koiran olla rauhassa kun tekee tarpeitaan/nuuhkii. Koira on välillä mukana,kun käyn kaupassa pikaisesti, ja on seinässä olevassa lenksussa kiinni. Jos tyttö näkee koirani siinä, hän menee silittelemään sanoen muille että kyllä hän saa koskea, koska tuntee koiran.
Olen yleensä lopettanut tilanteen tulemalla kaupasta ulos "pelastamaan" koirani. Koiruus kyllä rakastaa ihmisiä,antaa lasten silittää jne mutta huomaan ettei niin pidä siitä kun lapsi hyppii vierellä kun itse ei pääse pois. Tyttö ei meinaa lopetta silittelyä edes silloin kun koirani lähtee selvästi kävelemään pois (enää en kyllä jää siihen tilanteeseen vaan lähden heti kävelemään kun koira näyttää merkkejä ettei jaksa sitä).
Olen huomauttanut näistä asioista todella hienovaraisesti, mutta ei tunnu ymmärtävän. Mietin vaan, että mites saisin nätisti tälle lopun? En kauheasti välitä lapsista, enkä halua päästää kylään koska sitten se ei ikinä lopu. Oisko jotain vinkkejä miten sanoisin tämän asian, loukkaamatta lasta? En tosiaan halua pahoittaa lapsen mieltä. Harmittaa,ettei kotona enää opeteta miten käyttäydytään. Minulla oli lapsena ihan selvät säännöt, että kenekään koiria ei kiusata eikä juosta perässä, eikä kenenkään koiraa kinuta talutettavaksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tai silloin kun lapsi pyrkii mukaan lenkillenne vaadi häntä pyytämään lupa vanhemmiltaan.
Olet tainnut saada erittäin eläinrakkaan lapsen seuraksenne.
Itse kyllä puhuisin tytölle että nyt ei yksinkertaisesti sovi,,,koiran pitää saada olla ulkona rauhassa. Samalla voisit sanoa suoraan kohteliaasti mutta jämptisti, että pitää pyytää myös lupa sinulta,,haluatko lenkkiseuraa.
Lapsi ei pidä muista koirista laisinkaan, haukkuu muut rodut rumiksi =)
Tosi kiva tyttö noin muuten on,mutta tuppautuu ihan liikaa! Sillä näkyy olevan aina paljon kavereita mutta silti koira kiinnostaa enemmän. Tytön ilmeisesti paras kaveri välillä sanoo tälle välillä että elä nyt mee sinne, ja leikitään nyt vaan muuta tulee kuitenkin.
Katsotaan nyt lähipäivinä josko rauhoittuu, täytyy vaan sanoa ettei nyt sovi ja selittää muutenkin että koira ei aina siedä tuollaista käytöstä kuten joku kirjoittikin jo.
Tuntuu senverran herkältä lapselta, että taitaa tulla paha mieli joka tapauksessa kun ei pääse mukaani.
Ja tosiaan haluaisi koiraani taluttaa,voisin omassa valvonnassani antaa taluttaa mutta pelkään että saa siitä vaan lisää kannustinta..
Muutenkin nykyään oudoksun sellaisia ilmoituksia,joita näkee kaupoissa ynnä muualla, että voidaan lenkittää koiria vaikkapa ilmaiseksi. Kuka täysjärkinen antaa koiransa vieraalle ulos vietäväksi, ja eiköhän jokainen itse hoida koiransa ulkoilutuksen. Tietty jos on sairas tai muuten estynyt,mutta siinäkin tapauksessa kääntyisin tuttujen ihmisten tai koirahoitolan puoleen..
arvaamattomia koirat on ja kyllä lapset ymmärtää kun niille osaa selittää ettei se koira oikein kuitenkaan tykkää kun sitä "häiritään", tai jotain tuollaista selität. Olin itse joskus samassa tilanteessa ja kyl ne kersat tajusi mitä tarkoitin.
ollu samanlaisessa tilanteessa. :( Vaikeetahan se on, kun ei lapselle kuitenkaan haluais pahasti sanoa.
Ite ratkaisin tilanteen niin, et selitin lapselle ettei koira oikeen tykkää, jos sen perässä roikutaan. Keksin jutun, että on kerran pissinyt jonkun tossuille, kun ei osannut antaa koiran olla omissa oloissaan vaan änkes aina mukaan. Oisitpa nähny sen kauhistuneen ilmeen. ;)
Kyselin myös, mitä lapsi ite tykkäis jos hänen touhuihinsa menisi mukaan joku, ketä hän ite ei välttämättä haluais siihen. Sitten sovittiin, että kun koira ite hakeutuu tän lapsen seuraan, ni sitte asia on ok. Arvaa, hakeutuiko! =) No, muksu jaksoi muutaman päivän ootella että koira tulis seuraan oma-aloitteisesti, sitten kyllästyi. Antoi kuitenkin meidän olla rauhassa, pelkäs kaiketi tossujensa puolesta. ;)))
Minä puhuisin lapsen vanhemmille, että koirani ei ole tottunut lapsiin ja en voi mennä takuuseen sen käyttäytymisestä lapsen kosketellessa sitä.
Eiköhän tämä riitä.
mutta tyttö jo senverran iso,että toitottais koko kylälle miten tuo hurtta voi purra tms lapset kun tuppaavat ymmärtämään asiat hivenen kärjistäen.
Niin sitten meitä aletaan pihoilla karttelemaan,kun tuo on se hirvee koiraa ja silleen...
Pysyispähän tietty joka ikinen muksu kaukana,mutta..
eräästä tytöstä aikanaan, erilainen lapsi ja erityiskoulussa.
Todellinen herhiläinen, tolkuton peli ja tolkuttoman ihastunut koiriini.
Tyttö tuli ja tuli aina vaan. Vihdoin koitti aika jolloin hänen lähi naapuriinsa muutti yksin asuva nainen koiransa kanssa jolloin tyttö ikäänkuin pikkuhiljaa liukeni pois.
Tytön vanhemmat olivat hyvillään niistä vuosista, kun tyttö kävi meillä. Oli kuulemma kehittynyt henkisesti, vaikkakin luulen, että totuus on siinä, että saivat itse sen ajan hengähtää tytöstä..... "Mene ja tiedä jos vaikka koirani opettivat tytölle elämäntaitoa". Heh.
Minulle tämä neiti oli kyllä uskomaton vempula, kohtauksineen ja kaikkineen.
Niin ja eihän se siihen jäänyt, että tyttö olisi tullut vain päivällä. Iltalenkkikin piti tehdä yhdessä ja useimmiten käsikynkkää kävellen, tyttö tarrasi käteen, kun rapu.
Sano nyt sellaiselle, että et saa tulla. Sanominen olisi valunut, kun vesi hanhen selästä.
Tämä tytteli on kyllä aivan "normaali". Mulla ei vaan ole kärivällisyyttä kovinkaan paljoa tällaisessa asiassa. ja kun omiakaan lapsia ei ole,enkä muutenkaan kauheesti noita muksujen haahuiluja jaksa...
Tuli taas hassu juttu mieleen, miksi toiset puhuu NINDENDOSTA vaikka se on NINTENDO??? Muistan ite muksuna korjailleeni useasti kavereita. Tuli vaan tuo mieleen kun teki mieli tyttöselle korjata,että se on per..le NIN_TEN_DO =D
varmaan hankala tilanne..
Varmasti tuo tyttö pitää koirista mutta varmaan myös sie olet hälle ihailun kohde kun oot koirallinen aikuinen,mahdollisesti oot tietämättäs esikuvana :)
Entäs jos yrittäisit lähteä lenkille tytön huomaamatta,lapset kyllästyvät hyvin pian?
Ajattelinkin jonkun aikaa koittaa kiertää tuon pihan, jossa asustelee. Jos tosiaan kyllästyisi. Niin, mullakin tuli mieleen että "ihailee" minua, niin paljon höpöttää asioistaan kuin hakien hyväksyntää. Ei siinä mitään, ihailla saa ja koiraakin silloin tällöin rapsutella mutta tuppaaminen väkisin on loputtava. Jatkossa aion sanoa esim lenkille lähtiessä että nyt ei sovi kun koira tahtoo olla rauhassa jne. Kaipa tässä pärjätään, voin myös tehdä niin että kun kinuaa lenkille mukaan, mennään pyytämään lupa vanhemmilta. Ja jos saa luvan, niin sitten saa tulla, mutta meidän lenkit mennään sen verran ripeää tahtia ja pitkiä matkoja ettei varmasti toiste halua tulla =)
Kun lapsi seuraavan kerran tulee luoksenne, kerrot hänelle että on ihan mukavaa kun joskus tulee teidän luo kun olette ulkona. Siis jos se sinulle sopii.
Sanot myös lapselle, ettei koiran luo saa mennä ilman lupaa, sillä koira ei pidä siitä, voi vaikkapa pelätä.
Mukaan lenkille ei voi lähteä sillä te juoksette, eikä hän saa lähteä mukaan ilman äidin lupaa.
Lapselle kun selittää nämä asiat niin että ne muka ovat (ja ovathan ne ainakin osin) koiran mielipeitä.
"Koirani sanoi että se pelkää kun tulet sitä silittämään, kun minä en ole paikalla, ethän tahdo että koirani pelkää?"
Tämä on ainakin tepsinyt minulla..
Tätä käytän myös omaan lapseeni joka on 3v ja hän ainakin tahtoo tehdä niin, että koiralla on kivaa myös.
Ja se paras keino on keskustella lapsen äidin tai isän kanssa. Pyydät lasta vaikka hakemaan äiskän tai iskän paikalle ja selität heille.
Sanot vaikka että koiraan koskeminen ilman lupaa on myös turvallisuusriski lapselle, sillä koira kuin koira on yhtä varma kuin vauvan pylly..
Nojoo.. KOitas jotain keksiä.
noh, yritän nyt sitten lapsen kanssa keskustella.
Mä olen ihan tietämätön ja taitamaton noiden lasten kanssa, omia kun ei ole, eikä lähisuvussakaan kuin yksi lapsi! En tosiaan osaa/kehtaa lapselle sanoa, mutta parempi se niin on tehdä, kun lapsi ei siitä ymmärrä että kävelen vaan eteenpäin puhumatta, niin kuin aikuiset ymmärtäis...
juoksee koiraamme kohti, huutaa kutsuhuutoja sille, hyppää kaulaan yms, päivystivät ulko-oven edessä kesällä. Aion muuttaa, en jaksa enää. Mikään ei auta näihin tenaviin.
Eräs tuttavani joutui aikalailla samanlaiseen tilanteeseen, hänellä oli iso vanha koira, jolla oli erilaisia ongelmia terveyden kanssa.
Ystäväni sanoi lapsille, että koira on tullut vihaiseksi koska on niin vanha.. Ei saa tulla lähelle tai se puree.
Ihan hyvä kun lapset jättivät rauhaan, mutta minusta meillä koiran omistajilla on velvollisuus kertoa lapsille, miksi koiraan ei saa koskea ilman omistajan lupaa ja neuvoa lapsia olemaan koiran kanssa..
Kun kaikkien lasten vanhemmat eivät sitä tee, vaikka se onkin heidän tehtävänsä.
Lapset kun eivät osaa olla eläimen kanssa, jollei heitä siihen opeteta.
Ymmärrän silti ystävääni, hänen koiransa oli vanha ja ansaitsi jo oman rauhan kulkiessaan.
Kannattaa varmaan puhua lasten vanhempien kanssa ja lapsien itsensä kanssa. Pakkohan koirillakin ja koirien omistajilla on jonkinlainen rauha edes olla!
että kerrot että sinun päiviesi ilo on mennä oman koirasi kanssa kävelylle ja juttelet koiran kanssa niitä ja näitä. se on teidän omaa laatuaikaa.
et kirjoittanut lapsen ikää. mutta voisi verrata vaikka siihen kun lapsi tulee koulusta ja tahtoo äitinsä huomiota.
taikka jos lapsi on yksin ja äiti/isä tulee myöhemmin kotiin.
vielä voisi hienovaraiseti vihjata lapselle että hän varmaan itsekkin tahtoo käydä vessassa asioilla ilman että joku katsoo vieressä.
kivasti ajateltu sinulta kun et tahdo lapsen mieltä pahoittaa. aikuisen pitääkin olla esimerkkinä lapsille.
olen myös joutunut useastikkin selittelemään ja keksimään. monet kun tahtovat pikkukoiriani silitellä ja haluisivat hakea uloskin.
muistan yhden tytön ilmeen kun sanoin etten anna kenenkään viedä koiriani ulos. oli ihan itkua vääntämässä. mutta silitellä hän saa aina kun on niin varovainen ja muutenkin mukava tyttö.
Tosiaan olen itsekkin nähnyt miten lapset pyytelevät muiden koiria ulos vietäväksi (onneksi ei oo meille kukaan tullut) ja ovat kyllä hirveen pettyneitä jos eivät saa taluttaa. Tällaset asiathan olis vanhempien selitettävä ja opetettava...
Jotenkin hellyyttävää että lapset voi näinkin kovasti ihastua toisen ihmisen koiraan, parempi että tykkäävät kuin heittelevät kivillä! Tuo laatuaika juttu on muuten ihan tosi. Aloin itse miettimään juuri, että miksi lapsen mukana olo häiritse, niin tajusin että se on sellaista aikaa kun itsekkin "puhdistautuu" kaikesta maallisesta ja keskittyy ainoastaan koiran kanssa olemaan.
haluaisi ketään naapureitten lapsia mukaan metsään kun menen koirieni kanssa. nautin koirieni seurasta ja muutenkin metsästä.
istuskelen kivillä ja juttelen koirille. heittelen käpyjä ja tehdään kaikkea muuta mukavaa. minusta se on just sitä laatuaikaa.