En malta olla kertomatta eilisestä isosta ilostani.
Jouduin kävelemään yhteensä 2-2,5 km, en tosin yhtäjaksoisesti. Teeskentelin reipasta kävelyä ihan onnistuneesti. Kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä lepäämään, ja kotiin tullessani olin aivan luonnollisella tavalla hengästynyt. En puuskuttanut enkä nojaillut huonekaluihin, kuten tavallisesti.
Ulkona ollessani mieleeni livahti ajatus: "Minähän olen terve." No, ei se ajatus kauan pysynyt päässä, mutta on aivan merkillistä, että se tuli yleensä mieleen. Olin eilen paremmassa kunnossa kuin kertaakaan. :)
Yläkertaan kiitosta ja paljon.
Kunpa näin hyviä päiviä tulisi lisääkin. Tässä on saanut tottua siihen, että "päivä kerrallaan". Tulisipa jonain päivänä sellainen aika, ettei tarvitsisi ajatella niin, vaan voisi luottaa siihen, että on hyväkuntoinen vielä viikonkin päästä. Voisi vaikka lähteä matkalle tms.
Jouduin kävelemään yhteensä 2-2,5 km, en tosin yhtäjaksoisesti. Teeskentelin reipasta kävelyä ihan onnistuneesti. Kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä lepäämään, ja kotiin tullessani olin aivan luonnollisella tavalla hengästynyt. En puuskuttanut enkä nojaillut huonekaluihin, kuten tavallisesti.
Ulkona ollessani mieleeni livahti ajatus: "Minähän olen terve." No, ei se ajatus kauan pysynyt päässä, mutta on aivan merkillistä, että se tuli yleensä mieleen. Olin eilen paremmassa kunnossa kuin kertaakaan. :)
Yläkertaan kiitosta ja paljon.
Kunpa näin hyviä päiviä tulisi lisääkin. Tässä on saanut tottua siihen, että "päivä kerrallaan". Tulisipa jonain päivänä sellainen aika, ettei tarvitsisi ajatella niin, vaan voisi luottaa siihen, että on hyväkuntoinen vielä viikonkin päästä. Voisi vaikka lähteä matkalle tms.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikka olen terve(?),niin en paljon pysty ajattelemaan kuin päivä kerrallaan ja vähän tätä viikkoa. Ensi viikosta en ajattele muuta kuin,että tiistaina on verikoe ja mammografia ja alkaa olla perhosia mahassa. Elän kuitenkin täysillä.
Hieno juttu,että sinulla oli eilen hyvä päivä!
onnistuneesta lenkistä. Tähän ei voi lisätä muuta kuin yhden ajatuksen (ei ole omaa käsialaa)
Elämän salaisuus ei ole saada kaikki mitä haluat,
vaan haluta kaikkea mitä sinulla on.
asioista.
Tässä vanha irlantilainen viisaus:
Varaa riittävä aika työnteolle, se on menestyksen palkinto;
Ajattelulle, se on vallan lähde;
Leikkimiselle, se on viisuden perusta;
Kohteliaisuudelle, se on tie onneen;
Unelmoimiselle, se on liittymistä tähtien joukkoon;
Rakkaudelle, se on jumalien etuoikeus;
Matkustamiselle, sillä elämä on liian lyhyt ahdasmielisyydelle;
Nauramiselle, se on sielun oma musiikki.
MUKAVAA LOPPUVIIKKOA.
Siinä olikin oiva rimpsu viisauksia. Ne ovat totta, sen on saanut huomata omassa elämässään. Minun täytyykin kopsata ne ja panna talteen. Kiitoksia vain.
kaikki Hänen kämmenellä.
plastiikkakirurgilla.
Kestihän se varmaan 5 minuuttia se vastaanotto. Nyt sitten ollaan jonossa päiväkirurgiseen paikallispuudutuksessa tapahtuvaan arvenkorjaukseen. Toimenpide 30 min, teippi päälle ja aerobikkaus kielletty.
Korjataan, sanoi lääkäri.
Tulipa kliininen olo, mutta hyvä että korjataan, saapahan yhden "murheen" vähemmäksi.
paljon hyviä päiviä lisää, iloitkaamme jokaisesta terveestä päivästä, elämä kun ei kumminkaan kysy ,mitä sillä on huomiseksi tarjolla.
unelmilla on siivet!Mitä harttaammin sie jottaa unelmmoos tavottelet,sitä todennäkösemmin se totteettuu!Miekkii toisakesänä lähin Kreikkaan kolomeks viikkoo(lainasin rahat tuttavalta--on jo maksettu takasi) yksinäin mietiskelemmään tätä elämmee-kuvittelin,jotta se on miun viimenen kesä iliman avannetta--bigineissä uimarannalla.Totteutin tuas yhen haavveen-sitä avannetta ei oo vieläkkää ja nyt on uus unelma-matkusttoo Afrikkaan auttammaan niitä,joilla ei oo elämässä kettää--on kuolema AIDSIIN ja muut sairrauvvet--ja näläkä,mut jos mie hippusen ossoisin siellä olla avuks-isttuu kuolevan vierellä,jolla ei oo kettää-pittee sylissä aliravihtemuksesta kärsivvee lasta,jonka kaikki on hylännä--tää on se suuri unelma,johon kohti mie oon mänössä!
Kiva kuulla että joku osaa iloita pienistäkin asioista ja olla kiitollinen.
Tuo on harvinainen ominaisuus.
ossoo nauttii elämän pienistä kokemuksista--oravviin piiloleikistä puunrungolla,perhosten keppeestä liitelystä nurmikon yllä-täysikuusta,joka valassoo syksysen luonnon?Kahvilan ohi kulukkeissa nennääs tuulloo tuoreitten leivosten ja vasta keitetyn kahvin tuoksu.Huommoot uamuruskon-auringon laskun--vai huommootko kaikki nää.Mie vietin rattosan illan lapssuusystävän seurassa--jäi niin hyvä miel siitä huastelusta!
Nautinhan minä kun oravat kiertää runkoa ja irvistelee minulle.
Perhosten holtittomasta siipien läpyttelystä.
Täysikuusta joka sotkee yön kurjalla valollaan.
Kahvilan ohi kulkiessa epäterveellisten leivonnaisten tuoksusta ja sen hermomyrkyn eli kahvin lemusta.
Aaamuruskon joka tietll pahaa ilmaa myös näen ja nautin.
Auringon laskun joka tietää synkän yön alkua.
Kaikki huomaan.
Enkös olekkin todella valoisa luonne Heh-heh-hee.
ja hymmyillööt miulle!Sitruunaperhosten loistava väri takiaisten violetilla kukalla-kaunista!Täysikuun ihhailu unettomilla silmillä-välillä piliviverho peittää kuun ja luo ympärille kummallisen valon!Kahvillaan harppoon sissään-juon just keitetyn kahvin-syön nautiskellen herkullisen leivoksen-nautin!Uamuruskon värit taivvaalla-oon herännä uutteen päivvään-mitteehän tää päivä tuopi tullessaan,aattelen utelijjassa piässäni!Auringon laskun hehkuvat värit taivvaan rannalla-elin tämännii päivän-nyt on eissä yö ja lepo!Mie oon valosa luonne--sillon kun oon-en ainnaa!
Sinä olet niin runollinen ja kaunosielu.
Todellinen taiteilijasielu.
Kyllähän minäkin sen kauneuden näen, mutta täytyy ensin vähän kiusata hyönteissyöjää kun minulla on tuota pikkupoikaa tuolla sisällä vielä jonkinverran.
nyt yrität vain minnuu mielistellä!Eikä pikkupoijjat kiussoo aikuissii naissii-ne kiusovvaa ikkäisijjään!Mie muuten muutin vähä ruokavalijjoo,kun ois se pitkä lentomatka Mombassaan-syön nyt lihavvii toukkii uppopaistettuna,rasvassii siemennii ja talliikkii oon nokkassu vähä,jotta jaksas paremmin nuo matkan rasitukset.Mie kun en kuulu siihen tirppaporukkaan,jotka diettijä harrasttaat1
Et sinä mikään aikuinen nainen ole.
Sinulla on punainen koulureppu ja sininen penaali.
Rusetti vasemmalla puolella päätä ja pisamia nenässä.
Olet vielä äitin pieni nöpykkä ja sellaisia pienet pojat kiusaa, se on selvä.
Arvaapa vain, mikä minun ensimmäinen suuri onneni oli tällä syöpäläisen uralla vuosi sitten. Se oli, kun saatoin ensimmäisen kerran laskea sairaalan sängyn päädyn alas ja nukkua kyljelläni kipulääkityksen ansiosta. Vieläkin muistan, miten hyvältä se tuntui.
Kerroin siitä aamulla hoitajillekin. Kumma kyllä, he eivät oikein osanneet yhtyä ilooni. ;)
sininen pennaali-semmonen,joka magneetilla napsahttaa kiinni.On rusetti ja pisammii-muuallakkii,ku nenässä,mut pikkuseks minnuu ei oo sanona isän jäläkkeen kukkaa-on itästä levveyttä ja läntistä pittuutta!
Kun kaikki viedään niin pienestäkin osaa iloita.
ei henkilökunta sitä ymmärrä.
Poikkeuksiakin on esim. jos on itse sairastanut pahoin tai lähiomainen.
"ei henkilökunta sitä ymmärrä."
Hoitajiakin on erilaisia, toiset ymmärtää paremmin, toiset huonommin."Henkilökuntaankin" kuuluu monentasoista empatisoijaa.
Luitko vain akan lauseen.
Katso miten jatkoin.
Henkilökunnalla tarkoitan myös lääkäreitä enkä vain hoitajia. Taso on todella kirjavaa.
Eikä noita asioita ymmärrä kunnolla kukaan muukaan vaikka kuinka olisi empatisoiva ellei ole itse kokenut.
KB puhui siitä, jotta nimenomaan hoitajat eivät ymmärtäneet hänen iloaan. Luulin että jatkoit siihen. Sitä paitsi lääkäreille on monesti yksi ja hailee miltä potilaasta tuntuu sängyn päädyn nosto.
Minun mielestäni potilaan iloon voi yhtyä, vaikka ei täysin käsitäkkään miltä tuntuu.
oo "tunnevajavaissii"potillaihesa suhtteen!Sillon,ku miut eka kerran leikattiin Ortonissa,niin leikannu liäkäri tulj jo seurraavana uamuna kahtommaan minnuu ja ku mie ilosesti hälle selitin,jotta kato,miten hyvin tällä käillä voipi ilimmoo jo humpsuttoo,niin joka kerta sen jäläkkeen,kun hiän tulj minnuu kahtommaan,niin sano;"humpsutappas taas sitä kättäsi!"
No niin taisi olla että puhuikin vain hoitajista.
Näin se joskus käy kun ajattelee eikä huomaa laittaa sitä niin selvästi niin tulee väärinkäsityksiä.
Nyt oli minun vajaa ilmaisu syynä väärinkäsitykseen.
Tottakai iloon voi yhtyä ja moni lääkäri tekeekin niin, vaikka on ikävä kyllä toisenlaisiakin.
Kun minut kotiutettiin leikkauksen jälkeen -07 tapaninpäivänä 9 sairaalassaolopäivän jälkeen, niin seuraavana arkipäivänä ajoin autoa! Se ajo oli jotenkin nautinnollista. Vaikka minulla oli tuore 25 cm pitkä leikkaushaava vatsassani.
Hoitajat olivat todella erilaisia... Samoin lääkärit. Mutta kuitenkin syövänhoito on mielestäni hyvää tasoa!
En tiedä, mihin viestini katosi, mutta se oli seuraava
JATKOA:
Maininta hoitajista oli lähinnä vitsi. Enhän minä tosissani odottanut riemunkiljahduksia siitä, että olin nukkunut kyljelläni. :)
Jokainen henkilökuntaan kuuluva Jorvin osastolla oli mukava, ystävällinen ja empaattinen.
Hiukan enemmän empatiaa olisin tosin odottanut siltä päivystyksen lääkäriltä, joka ensin räyhäsi ja haukkui kaikki paikalla olevat hoitajat sekä minut ja töksäytti sitten: "Sinulla on selvä leukemia" ja lähti tiehensä tekemään jotakin muuta. Olin henkitoreissani, joten en muistele häntä kovin lämmöllä.
... sitä vitsinä vaan ihan todesta. Silloin kun on todella sairas ja kipeä, pienet etenemisaskeleetkin tuntuvat tosi suurilta ja ilahduttavilta.Siellä arjen työssä eivät kaikki työntekijät aina jaksa huomata sitä,potilaalle sairaalareissu ja sairastaminen on aina ainutlaatuinen kokemus, työntekijät ovat töissä, kuka mistäkin motiivista.
"joten en muistele häntä kovin lämmöllä."
No ei ihme. Vaikka on kiire ja työt stressaa ja sattuu vielä huono päivä, ei ole oikeutta kohdella huonosti, ei potilaita eikä työkavereita.