alle 2v lapsi ja miehen kanssa naimisissa. kesällä jo asumuserossa ja nyt yhdessä mutta mikään ei tunnu miltään tai ei ainakaan hyvältä. Pätkätöitä, ei lomia, ei tietoa töistä kuin päivää-kahta ennen..
asumuseron aikana tapasin toisen ja rakastuin korvia myöten. Mutta sitten kaipuu taloon ja perheeseen tuli ja tulin siis takaisin.
(lapsi siis muutti kyllä mukanani ja isä hoiti myös häntä)
nyt en jaksa herätä aamuisin, itkettää työmatkalla, itken ehkä töissä, nukun sohvalla, emme ole harrastaneet seksiä puolen vuoden aikana kuin ehkä kerran ja sitä ennen varmaan viimeksi puoli vuotta sitten.. ei huvita, mies tuntuu kovin vieraalta.
Onko lapsen parasta jäädä silloin koko perhe yhteen? Olin ennen kovin iloinen ja pirteä ihminen..nyt ihmiset vain sanovat että oln ihan surullinen ja allapäin kaiken aikaa....
onko paikkaa missä voisi halvalla jutella jonkun kanssa ja mikä olisi se oikea paikka?
kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan...
asumuseron aikana tapasin toisen ja rakastuin korvia myöten. Mutta sitten kaipuu taloon ja perheeseen tuli ja tulin siis takaisin.
(lapsi siis muutti kyllä mukanani ja isä hoiti myös häntä)
nyt en jaksa herätä aamuisin, itkettää työmatkalla, itken ehkä töissä, nukun sohvalla, emme ole harrastaneet seksiä puolen vuoden aikana kuin ehkä kerran ja sitä ennen varmaan viimeksi puoli vuotta sitten.. ei huvita, mies tuntuu kovin vieraalta.
Onko lapsen parasta jäädä silloin koko perhe yhteen? Olin ennen kovin iloinen ja pirteä ihminen..nyt ihmiset vain sanovat että oln ihan surullinen ja allapäin kaiken aikaa....
onko paikkaa missä voisi halvalla jutella jonkun kanssa ja mikä olisi se oikea paikka?
kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ainakin yrittää keskustella miehesi kanssa asioista. Tiedätkö hänen tunteistaan? Hänellä saattaa olla ihan samanlaisia tuntemuksia.
Ihan ensiksi neuvoisin, että otatte asiat esille miehesi kanssa. Varatkaa aikaa keskusteluun, miettikää mikä on hyvin, mikä huonosti, mitä toivoisitte toisiltanne ja elämältä yleensä. Tutustukaa toisiinne uudestaan, menkää koko perhe yhdessä jonnekkin ja tehkää muutenkin yhdessä kaikki arkisia asioita. Asumusero ehkä vieraannutti teidät, miettikää asiat tarkkaan läpi. Olisitteko oikeasti onnellisimpia erossa? Miltä sinusta tuntuisi jos eron jälkeen mies löytäisi uuden? Jos se ei tunnu miltään, niin asiahan on melko selvä.
Kaikenkaikkiiaan siis keskustelkaa ensin asiat yhdessä, pohtikaa ratkaisuja, puhaltakaa yhteen hiileen. Mitä lapseen tulee, niin ainoastaan hänen takiaan ei kuitenkaan kannata jäädä yhteen. Lapsi ymmärtää ja huomaa asioita yllättävänkin paljon, ja kokemuksesta sanon ettei eroperheiden lapset muista poikkea. Hyviä vanhempia voitte olla myös erillään.
Tuo voi olla masennusta, miten on, toimiiko työterveyshuolto näissä pätkätöissä? Sieltä kannattaisi aloittaa. Eli soita ja varaa aika ja kerro tilanteesi. Toinen on ihan terveyskeskus (varaudu siihen ettei aikaa saa ihan heti).
Onko sulla ystäviä, sellaisia joille pystyt puhumaan? Kuinka kauan tätä on jatkunut?
Saattaa nimittäin hyvinkin olla kyse vain siitä, että perheessänne on nyt ollut isojakin muutoksia joihin jokainen joutuu sopeutumaan. Tsemppiä teille, vaikka nyt on hankalaa niin ajat muuttuu kyllä.
nim.mie vaan täältä!!
Samaa sanoisin et jutelkaa ja punnitkaa asioita.
Ei erokaan helppo ole,mut joskus ratkaisu.
Voimia sinulle alkuperäinen!!!
jotka oli kaikenlisäksi asiallisia!! :)
onhan tätä jatkunut jo kauan.. vuosi-puolitoista sitten tapeltiin tosi paljon ja rajusti!! alkoi olla tönimistä ja repimistä yms puolin ja toisin..
sellainen on nyt loppunut mutta silti jokin ei vaan ole kohdallaan! olen tosi väsynyt ja lyhyt pinnainen koko ajan! tuntuu että alkaa lapsenkin kanssa välillä pinna palamaan turhan äkkiä.. inhottaa sitten itseä ku heti kaduttaa että tuli huudettua tai tiuskittua lapselle toisaalta turhaankin!
mies haluaa jatkaa mutta ei silti tee asian eteen kauheasti..eli kun sovitaan että nyt illalla vaikka jutellaan niin ilmoittaakin kohta että lähtee illalla käymään jossain ja siihen se taas jää...
Ja kun tuota seksi elämää ei meillä ole.. se tuntuu jotenkin oudolta.. tai oikeastaan se on sllainen asia minkä en usko ehkäpä koskaan korjautuvan.
Täytyy nyt pohtia tarkkaan asia että miten ratkaista tämä kaikki. Pelottaa vaan että tässä mieliala vaihtelun ja alakuloisuuden keskellä että päätös tulee tehtyä väärin perustein..