Miten te jotka olette kokeneet sen että syöpä on uusiutunut niin miten te olette pystyneet ottamaan tiedon vastaan?
Pakkohan se tietenkin on ottaa tuli mitä vain, en sillä mutta tuntuu että koko ajan oksettaa ja tekis mieli nukkua:) ELÄMÄN KOVIMPIA STRESSEJÄ!!En valita kyllä työstressistä jos joskus vielä töihin pääsen:)
Olen käynyt viikonvälein nyt biopsiassa kun se ei tahdo onnistua. Ja tiistaina kävin viimeksi. Tänään kokoontuu lääkärit... Eli jos tulokset ovat tulleet niin varmaan lekuri soittaa.
Tuntuu että pitäs laittaa puhelin kiinni ja mennä maan pakoon ja unohtaa koko pirun syöpä!
Harmittaa vain kun ei ole vuottakaan kun se leikattiin ja sädetettiin taas uus rumba.
SIIS MINÄHÄN EN TIEDÄ ONKO SE UUSIUTUNUT UNODAN SEN...mutta mikäli merkit paikkaansa pitää niinku lääkäri sano....
Ei muuta:)
Pakkohan se tietenkin on ottaa tuli mitä vain, en sillä mutta tuntuu että koko ajan oksettaa ja tekis mieli nukkua:) ELÄMÄN KOVIMPIA STRESSEJÄ!!En valita kyllä työstressistä jos joskus vielä töihin pääsen:)
Olen käynyt viikonvälein nyt biopsiassa kun se ei tahdo onnistua. Ja tiistaina kävin viimeksi. Tänään kokoontuu lääkärit... Eli jos tulokset ovat tulleet niin varmaan lekuri soittaa.
Tuntuu että pitäs laittaa puhelin kiinni ja mennä maan pakoon ja unohtaa koko pirun syöpä!
Harmittaa vain kun ei ole vuottakaan kun se leikattiin ja sädetettiin taas uus rumba.
SIIS MINÄHÄN EN TIEDÄ ONKO SE UUSIUTUNUT UNODAN SEN...mutta mikäli merkit paikkaansa pitää niinku lääkäri sano....
Ei muuta:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Odottaminen on varmasti pahaa aikaa. Toivottavasti et joudu alkamaan rumbaasi alusta, ja toivottavasti biopsiasi eivät ole kivuliaita.
Ajattele, että pääset vielä jonakin päivänä nauttimaan työstressistä. Olen ihan kateellinen. :)
Tsemppiä ja hyvää mieltä!
Olen siinä vaiheessa, että vasta odotan aikaa, jolloin se taas iskee. En osaa ollenkaan sanoa, miten vastaanotan sen tiedon. Ensimmäisellä kerralla en hätääntynyt ollenkaan. Nyt pelkään enemmän niitä hoitoja kuin itse tautia. Kun olen jatkuvassa seurannassa, kuten ilmeisesti sinäkin, niin olo on kuitenkin suhteellisen turvallinen.
Minulla on uusinut jo kaksi kertaa.
Ekan uusimisen kestin ihan hyvin, ajattelin suunnilleen että "kerta kiellon päälle".
Toinen sen sijaan vei aika epätoivoiseksi, aikaa edellisestä oli kulunut jo 11 vuotta, olin oikeasti luullut parantuneeni ja yhtäkkiä löytyy kahdeksansenttinen kasvain. Silloin meinasin jo luovuttaa, tajusin ettei tämä lopu ikinä.
surullista tuo sinun tilanne,ymmärrän kyllä että tulee mieleen se että mihinkähän pääsis pakoon koko tuota syöpää kun se ketale vielä uusintaan tulee,yksikin on liikaa niin meille kaikille muillekkin saatikka uusi kierros kaikkine hoitoineen ja muine huolineen,tulee mieleen että missä ne ihmisen sietämisen rajat lienee kun noin kovasti koetellaan sinuakin ja monia muita,itse olen ekalla kierroksella sytökuuria vedätän tammikuun loppuun asti,ja saas näkee mitä vielä sen jälkeen on edessä.Rukouksissa vien P-höpäkkää Jumalan kämmenelle,muuta en voi tehdä vaikka haluaisinkin.
Työstressi/uupumus voi kyllä olla niin vaikeakin että melkein toivoo että sairastuisi siihen syöpään, eli pääsisi pois työelämästä. Tosin minä mietin myös fillaroidessani töihin, että ei tarvita kuin liian myöhäinen jarrutus tai jos ei jarruta ollenkaan.Siihen se uupumus jäisi.Tämäkin kertoo jotain siitä millaisessa tilassa olen.
Mulla on ollut vain kerran syöpä mutta olin jotenkin jopa onnellinen hoitojen aikaan.Ei tarvinnut yhtään miettiä miten paljon töitä onkaan tekemättä. Vaikka tekisi hulluna koko ajan.
Tosin niitä 4 vuoden takaisia töitä on edelleenkin tekemättä. Sairastaessa oli myös selkeä päämäärä, pysyä hengissä. Ja syöpää sairastava saa myötätuntoa, uupunutta pidetään vain laiskana taikka hulluna. Mutta en minä enää välitä.
Enkä siis tarkoita mitenkään väheksyä sitä kauhua, mikä varmasti jokaisella on jos syöpä uusisi.Yleensä ihmiset haluavat elää, kai minäkin taas kun lääkitys alkaa toimia ja olen hetken saanut olla poissa.
Minulla on ollut noin vuoden ajan diagnosoitu parantumaton mutta hoidettavissa oleva non-Hodkingin lymfoomiin kuuluva immuunijärjestelmän syöpäsairaus, eli lyhyesti Waldenströmin sairaus.
Elän sen kanssa päivän kerrallaan. Nyt on yli puolen vuoden kestänyt intensiivinen hoitoputki tauolla. Pahat solut veressä on saatu aika hyvin alas ja pääsin seurantaan. Sain tähän syyskuuhun saakka sytostaattihoitoja kolmen viikon välein.
Pääsin sairauteni perusteella eläkkeelle, joka alkoi virallisesti tässä kuussa vuoden sairausloman jälkeen. En kaipaa ollenkaan takaisin hektiseen työelämään. Minulla on muuta ohjelmaa ja virikettä, joka täyttää elämäni ja nautin siitä. Yritän pitää myös sairauden pahimpina aikoina yllä positiivista mieltä. Mitä muuta voisinkaan?