Se on aina ollut niin
että syksyisin linnut muuttaa
ruoste lankeaa ruohonkorsiin
ja hämärä laskee aikaisin.
Haikeudessa
herää kaikki kauniit muistot lapsuudesta
kukkaseppelet lettipäillä
käpylehmien haat
ja solisevan puron ääni.
Pitäisi osata
kuunnella ja katsoa enkelin silmin
nähdä hyvyys vieläkin lähimmäisessä.
Tietää
että taivas ja maa
tunnistaa tämän kaiken
Sinut, minut
ja jokaisen ihmislapsen.
Antaa unohdukselle sija
viipyillä katseessa
rakastaa niin
että sielussa asti salamoi.
että syksyisin linnut muuttaa
ruoste lankeaa ruohonkorsiin
ja hämärä laskee aikaisin.
Haikeudessa
herää kaikki kauniit muistot lapsuudesta
kukkaseppelet lettipäillä
käpylehmien haat
ja solisevan puron ääni.
Pitäisi osata
kuunnella ja katsoa enkelin silmin
nähdä hyvyys vieläkin lähimmäisessä.
Tietää
että taivas ja maa
tunnistaa tämän kaiken
Sinut, minut
ja jokaisen ihmislapsen.
Antaa unohdukselle sija
viipyillä katseessa
rakastaa niin
että sielussa asti salamoi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta väkisin kirjoittautuvat sanat; tämä on parasta lindaa - yksi parhaimmista.
Tästä ei käy edes nostaa yhtään kohtaa yli muiden *jupisee*
Kertakaikkisen upea lukea tälläistä tekstiä - ihan henkeä salpaa!!!
Huh
Upea runo, kertakaikkiaan!
Mitä muuta voisinkaan sanoa kuin Kiitos lukuelämyksestä!!
et saisi sanoa, jos se siltä kerran tuntuu. En
kyllä mielestäni kirjoittanut mitään poikkevaa
entisiini nähden, mutta ehkä sittenkin.
Eläkkä Sie siellä jupise likka.
Olet sanonut monta monituista sanaa tässä, joista
olen hämmentynyt ja kiitollinen.
Sinä varmaankin osasit lukea näiden
kirjoitettujen rivien välitkin, luulen.
Salpaava on kuule palautteesikin, mut onneks otin
nitropurkin viereen. Tosin ihan muista syistä,
enhän voinut tietää mikä täällä odottaa.
Kiitos Mys !
Sinunkin palautteestasi E.ve.
Luulin/kuvittelin olevani tässä runossani entis-
teni näköinen. Mutta ehkä tässä sittenkin on jo-
tenkin toisenlainen sävel.
Kiitos, se kuuluu ehdottomasti Sinulle.
Jo alku sai minut polvilleen
Enenpää en sano se kaikki oli... ja on
Peres !
Tämä runoni tuntuu nyt jotenkin iskeneen teidän
jokaisen suonistoon, huh !
Kiitän, muuhunhan en kykene vaikka se tuntuu ko-
vin vaatimattomalta Sinunkin sanoistasi.
...ja pitää sanoa että olet tässä
kauneimillaan,herkimmllään ja parhaimillaan.
jokainen kappale sopisi pieneksi runoksi,
ajatukseksi ja mietteeksi
ja hyvin pienin muutoksin rukoukseksi.
olet tuonut kauneuden sanoin silmille
sinä pieni ihminen suurella sydämellä!!!
hyvä linda!!!
alan nieleskelemään, mitä pidemmälle pääsen näi-
den palautteiden lukemisessa.
Tähän runooni sisältyy eräänlainen sanoma,
äänetön sellainen. Ja sen pystyy lukemaan ken
tietää taustat - ymmärtää.
Sinä olet edelleenkin erittäin tarkkasilmäinen,
kun mainitset, että tästä olisi rukoukseksi. Niin
etpä arvaakkaan, että olen sellaisenkin tähän
yrittänyt sisällyttää.
Sinun herkkä runosielusi lukee minua erittäin
hyvin, joka lienee syytä ja seurausta jo melko
pitkästä ystävyydestämme. Päivieni piirto on ol-
lut viime päivinä melko harmaa, ei synny
kovinkaan valoisaa tekstiä. Yritin jonkinlaisin
evästyksin kuitenkin löytää tähän pehmennystä.
Ensimmäinen versio oli huomattavasti synkempi,
en ollut siihen tyytyväinen.
Olet käynnilläsi synnyttänyt minussa hyvää miel-
tä. Sydämellinen kiitos.
Niin pikkuisia olivat lapseni, kun he tulivat
ensi henkäyksin isän syliin. Kosteina ja
itkevinä. Isän sylissä, rinnalla, hiljenivät.
Isän Rakkauden ensi kosketuksissa.
Mitä miehen elämässä tapahtuukaan,
oman lapsen ensi sylitys, isyyden
muokkaantuminen sieluun. Se suurempaa
ei elämä kanna eteen, tietoisuuteen.
Mikään hetki ei niin kasvata ja
kypsytä. Yksikään tovi kaana
poikaa miehuuten. Rakenna isyyden
raameja. Kuin se oma pikkuinen.
Nytkin, vieläkin, nuo hetket tuovat
kyyneleet. Oli se niin suurta.
Uskomaton matka pojasta mieheksi
ohikiitävässä hetkessä. Rakkaudessa.
Se on sellaista todellisuutta mitä
elämässä kohtaa vain, kun jotain
niin itseä syntyy toisesta ihmisestä.
Kolmen sydämen rakkaus. Siinä hetkessä.
Ja se täyttää koko elämän.
Kiitos runostasi.
Pitäisi osata kuunnella ja
katoa enkelin silmin...
Ei tarvitse sanoa paljon,
kertoakseen kaiken.
Minulle runosi kertoi vielä
enemmän, mutta sen ymmärtämiseen
tarvitaan vähintään pieni
enkeli.
Runosi kosketti.
kertakaikkiaan liikuttavaa kerrontaa isän rakkau-
desta, lapsien syntymistä ja siitä suuremmoises-
ta riemusta, minkä uusi ihminen synnyttää.
Vaikka lapsi kasvaa, on hän aina vanhemman sil-
missä lapsi - se pikkuinen ihminen vaikka ulkoi-
sesti olisi jo mies tai nainen.
' ei tarvitse sanoa paljon
kertoakseen kaiken '
Ja minä luulen sanoneeni ihan liikaa tässä runos-
sa. Mutta kun pyörittelin sanoja ja lauseita pa-
perilla, nuo säkeet vain halusivat kaikki kuulua
siihen. En yksinkertaisesti osannut ottaa niis-
tä mitään pois.
Olen todella liikuttunut itsekkin, kaikista
näistä kommenteista jotka olen tähän saanut. Tun-
nen onnistumisen riemua, vaikken kirjoittaessani
kokenutkaan mitään ahaa-elämystä.
Sinun osasi ei ole vähäinen sanoillasi, usko
pois. Kiitos tulee sydämestä Sinullekkin.
Rakkauden.
Kiitos.
Kaunista ruskaa Koskelle
Margitta, Sinä tiedät ja tunnet varmaan samoin
kuin minäkin - usein. Tämä syksy on vaan niin
kovin haikeaa aikaa, vaikka muuten sitä rakastan-
kin.
Kiitos, ja kaunista ruska-aikaa sinne jonnekkin
myös.
samaa mieltä
syksyllä pitäisi tehdä jotain repäisevää
saada kypsää ja helmeilevää viiniä
sait ihan veden herahtamaan kielelle :=)
Kiitos Unijukka,
mukavaa nähdä Sinuakin piiiiitkästä aikaa.
Äläkä unohda velvollisuuksiasi illalla * räps *