Noniin siis. Ongelmanani on opiskelumotivaation täysi puuttuminen. Opiskelen tekniikkaa ammattikorkeakoulussa, ja koulupäivänäni koostuvat lähinnä siitä, että herään 3 tuntia sen jälkeen kun koulu on alkanut. Käyn koulussa tunnin tai kaksi ja lähden kotiin. Tiedän että koulussa olisi käytävä, jotta joskus valmistuisi. Mutta kaikenlainen kiinnostus kouluun on hävinnyt täysin, eikä koulu aiheuta minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia. Nykyinen opinahjoni on jo toinen korkeakoulu, missä olen ollut eikä tämäkään näytä kiinnostavan millään tavalla. Olenkohan kiinnostunut mistään?
Mistä motivaatio opiskeluun?
Saamaton
5299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on ihan samalaiset fiilikset täällä. lisäten siihen sen, että mä inhoan niitä ihmisiä joiden kanssa opiskelen. liiketalous kun vetää puoleensa kaiken maailman pintaliitäjiä.
Mikään ala ei kiinnosta ja mieluiten olisi kotona, mutta sitten iskee ahdistus toimeentulosta. Ei ei ei, kuulan kun saisi kalloon niin hyvä olis kaikille. Yhteiskunnasta heikot pois rasittamasta.
nyt olen kuukauden verran ollut aikuisopistossa, tai siis lähinnä kirjoilla... ekalla viikolla olin paikalla 4 päivää, sitten 3, sitten 2 ja tällä viikolla olin vain torstain :( vituttaa aivan suunnattomasti. aina on jotain "estettä" useimmiten se ettei vaan mitenkään jaksa. sitten tulee se tunne että "ihan sama tulostan matskut netistä ja menen sit huomenna, todellakin menen"
luokassa on ihan hyvä henki, ja opiskelijat on aika mukavia aikuisia ihmisiä. tässäkin on yks haittapuoli. olen melkeinpä ryhmän nuorin, vähän päälle 20, ja tiedän, että ne muut elämänkokemuksensa ja opiskelua sivuavien harrastusten myötä tietää siitä alasta paljon enemmän kuin minä. tietysti masentaa olla se ryhmän "tietämättömin"
on mulla elämä muutenkin ihan sekaisin. aika lailla peruuttamattomasti.
ei jaksais tehdä mitään. mutta kun on pakko, niin koittaa yrittää edes. mutta kun sekään ei riitä. todennäköisesti tapan itteni vuoden sisään
... yrittää kaikkesi piristyä, tarkoitan, että väystyköön sinusta tuo itsetuhoinen fiilis, sitä toivon. - Mun tuli mieleeni kirjoituksestasi se, että jaksaisitko vaihtaa näkökulmaa: Et sinä ole nuorin, tyhmin, tietämättömin opinahjossasi. Sinullahan on upea tilanne, ympärilläsi sanojesikin mukaan kypsähköjä aikuisia ihmisiä, sanot, että ovat elämää kokeneempia. Otapa tietoisesti semmoinen hiukan nöyrähkö ja utelias asenne ja ala ihan tietoisesti opiskella asioita - heiltä! Eivät he sitä huomaa, kun ihan oikeasti kiinnitä itseäsi heidän joukkoonsa niin, että oikeasti alat tarvita heitä. Kappaa sieltä muutama, jonka kanssa parhaasti synkkaa, semmoinen ystävä-tuttava olisi sinulle tosi hyödyksi nyt. Tarvitset todellakin avaruutta elämääsi ja ystävyytä todella. Kavereita, joden kanssa miettiä, vaikka nyt ensi alkuun niitä opiskeluhommia ja siitä sitten eteenpäin muuten sitä mitä elämällä on tarjottavana. Ala yrittää samaistua heihin sen sijaan, että kokisit kuin jotakin alemmuutta.
Älä ihmeessä pääst irti opinnoistasi ja niistä tovereista. Aikaa myöten siit kehkeytyy jotakin, mikä sinua kantaa elämässäsi pysyvästi, ystenä osana. Tsemppiä kovin pajon sulle. Älä luovuta, please.
http://www.google.com/search?q=HARRASTUS KURSSIT&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
http://www.google.com/search?hl=fi&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&rlz=1I7SUNA&q=kansanopistot&btnG=Hae&lr=
Hakekaa vaikka jotain viikonloppukurssia/ leiriä!
"AISTIT IRTI ARJESTA"
"ASENNE RATKAISEE AINA" ..aika PITKÄLLE?