Ei tämä voi olla aivan normaalia. Ymmärrän, että parikymppiset vielä miettivät, että mikä heistä tulee isona ja mitä haluaisivat opiskella ja miksi tulla..
Mutta minä 31v henkilö en vieläkään tiedä miksi haluaisin isona tulla. Aivan kuin päässä olisi vain tyhjää eikä mikään oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että alkaisin sitä opiskella.
En vain kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Tuntuu kyllä etten enää edes jaksaisi opiskella näin vanhana mitään, kun en kerta tähän mennessä ole opiskellut oikein mitään (peruskoulu vain).
Ehkä minulla puuttuu jokin ruuvi päästä, kun en tiedä mitä ja miksi haluaisin tulla. Mikään ala ei tunnu kiinnostavan. Opiskelu ei kiinnosta. Työttömänä olen, varmaan loppuikäni.
Mutta minä 31v henkilö en vieläkään tiedä miksi haluaisin isona tulla. Aivan kuin päässä olisi vain tyhjää eikä mikään oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että alkaisin sitä opiskella.
En vain kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Tuntuu kyllä etten enää edes jaksaisi opiskella näin vanhana mitään, kun en kerta tähän mennessä ole opiskellut oikein mitään (peruskoulu vain).
Ehkä minulla puuttuu jokin ruuvi päästä, kun en tiedä mitä ja miksi haluaisin tulla. Mikään ala ei tunnu kiinnostavan. Opiskelu ei kiinnosta. Työttömänä olen, varmaan loppuikäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka!Olen vähän sua nuorempi,mutta mulla on sama ongelma...mikään ei tunnu nappaavan,ja vaikka nappais hetken,niin se innostus loppuu yhtä nopeasti kun alkokin!
Olen kans ajatellu et joku ruuvi puuttuu päästä...ei kiinnosta opiskelueikä löydy kiinnostavaa työtä!
Jokaisessa paikassa ahdistaa vaan...
Olen myös työtön ja varmaan myös loppuelämäni!
Ei minuakaan tunnu MIKÄÄN nappaavan. Oikeastaan ainoa juttu, joka jonkinverran kiinnostaa on eräs harrastus, jota tosin olen välillä tehnyt ihan työnäkin, mutta jolla ei elantoa ansaita ja nyt tuntuu, ettei sekään enää jaksa kiinnostaa.
Mulla kans just tuo, että hetken saattaa innostaa ja sitä jo ajattelee, että vihdoinkin keksi jonkun kiinnostavan jutun ja sitten jopa seuraavalla viikolla koko asia tuntuu menettäneen täysin merkityksensä ja sitä vain ihmettelee, että miten nyt siitä niin innostuin? sen jälkeen taas sama tylsyys ja apatia jatkuu, kun ei mikään kiinnosta.
Mua ei oikeastaan edes kiinnosta kokeilla mitään uusia juttuja tai harrastuksia ja ne entisetkin on aikalailla jääneet pois. Usein tunnen syyllisyyttä siitä, ettei edes oikeasti kiinnosta alkaa mitään uutta. Mutta olen valitettavasti myös ihminen, joka ei tee todellakaan mitään mikä ei kiinnosta ja se tulee olemaan seikka, joka estää työelämään menon. Tavallinen ihminen pystyy tekemään työtään vaikka se ei aina olisi niin herkkua. Minä en pysty vaan alkaa ahdistamaan heti jos joku asia ei ole aidosti kiinnostava.
Viimeisin työ missä olin menetti kiinnostavuutensa ja työmotivaatio meni. samalla ahdistuin ja aloin masentua ja sain paniikkioireita ja jouduin jäämään töistä pois. Ei todellaakaan tunne itseään kovin hyväksi ihmiseksi, lähinnä kummajaiseksi.
Minä olen 44 vuotta enkä tiedä, mitä minusta tulee isona... Onhan minusta toki jotakin tullut, mutta sitä oikeaa alaa tai uraa en ole vielä löytänyt. Ja tuskin koskaan löydänkään.