Paljon on mielipiteitä VHF/GSM, paperi/plotteri ja
lokikirja asioissa. Pidättekö radiopäiväkirjaa ja
testaatteko VHF:ää. Aika hiljaista siellä kuuluu olevan.
lokikirja asioissa. Pidättekö radiopäiväkirjaa ja
testaatteko VHF:ää. Aika hiljaista siellä kuuluu olevan.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Miten se puhelin testataan?
radiopäiväkirjaa,mutta se oli silloin kun soitimme paljon rannikkoradion kautta.Sitten tuli GSM ja puhelut soitettiin pääasiassa sillä.
Toinen asia,VHF on syytä testata silloin tällöin, varsinkin keväällä,helpoin tapa on kutsua Turku Radio ja kysyä kuuluuko hyvin,ne vastaa kyllä ja kertoo.
Paras tapa on mittauttaa laitteet keväällä, väitän että suuri osa veneilijöistä ei tiedä että niitten laitteet on epäkunnossa,tällä tarkoitan että kun radiosta kuuluu toisten kutsuja ja Turku Radion liikennettä niin luullaan että kaikki on OK, mutta monesti on vikoja radiossa tai antennikaapeleissa,ja lähetys ei kuulu.Mittaus on helppo ja nopea, todetaan SWR-mittarilla laitteiden kunto ja jos on vikaa niin korjataan.Olen ennen tällä palstalla sanonut ,ja sanon taas, tarkistakaa laitteet keväällä!Täällä meilläpäin tarkistan keväällä ehkä kymmenen tuttavien laitteet ja silloin tällöin on epäkunnossa, eniten pujeveneissä joissa on monta jatkoa ja liitintä,aika usein VHF:n lähetin ei toimi, joissakin laitteissa komponentit jotka määräävät lähetystehon muuttaa arvonsa ja lähetysteho on nollaa.
Se on valitettavaa koska VHF on tärkeä hätäpuhelimena,ja jos kippari ei tiedä että se on epäkunnossa ja sitä tarvitaan hätätilassa niin pitää voida luottaa siihen että lähetys kuuluu.
...konepäiväkirjaa. Lokikirjanpito on itsestään selvä asia.
Juuri tämä ammattimainen ote veneilyyn erottaa meidät Rannikkolaivurit omaksi ammattiylpeäksi yläkastiksemme peukalotuntumalla seilailevista tavisveneilijöistä.
Mikä porukka se Rannikkolaivurit on?
kokonaan, ruoka/juomapäiväkirjan minulla on sellainen kaikkien noiden muiden lisäksi. Niin ja vierakirja meinas unohtua. ;)
no ne on muutaman pykälän meitä avomerenkulun miehiä alempana eikä osaa käyttää sekstanttia,jota varten meillä on tähtikartat ja sekstanttipäiväkirja veneessämme.me lasketaan ne tavisveneilijöiksi.
Mut onkos kellään velkakirjaa
ja ammattiylpeä kasti? Pelle. Ammattilaisilla on ihan eri sortin kurssit ja kirjat eikä mitään ruohikkolaivuritutkintoja.
meni taas tämä keskustelu väärään suuntaan, mollataan toisia.
Kyllä huumori on hyvä asia mutta pysytäänpäs pojat asiassa.
Onko rannikkolaivuritutkinnon suorittaneilla joku yhdistys vai. Olen ihan hämmästynyt. Miksi meillä Avomerilaivureilla ei ole omaa yhdistystä tai olenko jäänyt jostakin tiedosta paitsi. Jos joku on yhdistyksen perustanut, olisi voinut nimet katsoa Navigaatioliiton arkistosta ja käydä pyytämässä jokaista erikseen jäseneksi. Meitähän on tosi vähän verrattuna noihin rannikkolaivureihin.
Aivan niin. Sekstanttipäiväkirjaa olen pitänyt jo vuosikaudet.
Teen vuosittain pitkiä purjehdusreissuja. VHF on normaali yhteydenpitoväline mm. kysyttäessä lupaa satamaan tuloon "permission ro enter" - Luvan kysyminen on monissa satamissa pakollista/suositeltavaa, esimerkkinä vilkasliikenteinen Dover. Huvivenesatamissa voi olla syytä kysyä kiinnittymispaikka satamakapteenilta. Toisinaan siihen kehotetaan sataman suulla olevalla kyltillä, esim. Terschelling. Kaikki hoituu vhf:llä. Rannikkovartiostokin voi tehdä tsekkauksia vhf:llä kysyen tietoja veneesi miehistön luvusta, kotisatamasta, määräsatamasta jne.
Mistä asioista ja miksi pitäisi pitää kirjaa? Se kaiketi on selvää, että hätäliikenne kirjataan. Sitä kuitenkin on harvoin.
mutta kirjaan gps-koordinaatit avomeripurjehduksissa ihan samalla tavalla kuin sektstantti- tai radiopeilaussijainnit ennen vanhaan eli vähintäin kerran vrk:ssa.
Vhf-päiväkirjan pitämiseen en keksi syitä nykyaikana. Ennen kännykkäaikaa vhf:llä otettiin rannikkoradioiden kautta yhteyksiä puhelinverkkoon. Puheluajat oli syytä kirjata, koska ne olivat maksullisia.
Yleensähän ne turhimmat ja huonoimmat tutkinnot ovat aina niitä joita itsellä ei ole ollut kykyä suorittaa.
Sattuu minulla se ruohikkolaivuripahvi olemaan, kun se on edellytys virallisemman kirjan (joka sekin on aika mitätön, mutta varmuuden vuoksi hankittu) saamiseen. Mutta en todellakaan kuvittele olevani mikään "laivuri", vaikka minulla tuommoinen leikkitutkinto onkin.
Niinhän se meillä kaikilla...ja vaikkei oliskaan niin ollaan perkele menty atlantin yli ja kiinnitytty novascotian laituriin että heilahtaa ilman mitään paprujakin...
Minulla on seuraavat päiväkirjat.
Olenhan suorittanut hyuviveneen kuljettaja tutkinnon, ja vuiokraveneen kuljettajan tutkinnon, kuulun siis todelliseen kermaan, en ruohikkoseiloreihin.
Päiväkirjat ovat seuraavat:
Veneessä:
Lokirja
Vhf-päiväkirja
Konepäiväkirja
Pilssipumppupäiväkirja
Lämmityslaitepäiväkirja
Wc-pumppauspäiväkirja yhdistettynä septintyhjennyspäiväkirjaan, jossa tarkka määrittely määristä, laadusta, väristä....
Ja joitain muita vähäpätöisiä kirjoja.
Autossa on:
Kilometripäiväkirja
Ajopäiväkirja
Tankkauspäiväkirja
Huoltopäiväkirja
Pissapojapäiväkirja
Vetopäiväkirja
Pesupäiväkirja
Sekäö muutama muu päiväkirja.
Kotioloissa ja muussa elämässä on muitakin päiväkirjoja noin 80 kpl.
Mm. kynsienleikkuupäiväkirja ja jääkaapin taustan imurointipäiväkirja.
Sekä tietenkin suomi24 palstapäiväkirja, johon kirjaan tämänkin kirjoituksen tarkasti.
HANKKIKAA ELÄMÄ
Ei uskoisi missä määrin sen tuoma ammattitaito antaa itseluottamusta ja kohottaa itsetuntoa. Mukava katsella amatööriveneilijöitä ja heidän usein kömpelöhköä puuhailuaan hyväntahtoisesti hieman ylhäältä päin, pyydettäessä isällisesti neuvoenkin.
Mistä tutkinnosta nyt jankutat. Minulla on avomerilaivurin tutkinto ja sitä ennen vaadittu rannikkolaivurin tutkinto ja sitä edeltävä saaristolaivurin tutkinto. Kaikki suoritettiin sisätiloissa talvella eli veneen käsittely oli virtuaalista.
niille, jotka eivät rannikkolaivuritutkintoa tunne tai saivartelevat joutavia:
http://personal.eunet.fi/pp/navis/arkisto/2007AB.html
Muuhun kuin täällä palstalla pullisteluun?
Kyseistä tutkintoa siis.
Epäpätevä tutkinto.
Kun kysymys on muotoa: "Havaitset kello 13.10 majakan HELSINKI suoraan sivulla oikealla ja kello 13.25 keulasuuntimassa 135°."
Eihän kunnon veneilijä tiedä missä on vasen ja oikea.
Eikö ne tuolla navigaatioliitossa tiedä että asialliseen ja kunnioittavaan merenkulkuun kuuluvat termit styyrpuri ja paapuri.
Ammattitaidotonta sakkia sanon minä.
En osallistu.
Kyllä siellä kurssilla käydään läpi lainsäädäntöä, esim. väistämissäännöt, ja sitten tuota navigointia. Jokainen sitten itse päättää haluaako osata lukea karttaa ja haluaako tietää miksi joku lamppu vilkkuu yöllä pimeässä tietyllä tavalla.
Tietenkään kylpyammeessa navigoidessa ei taitoja tarvitse.
Pullistelu on ihan oma juttunsa. Pullistella voi vaikkei ole venettäkään.
Niin ja avomerilaivurikurssin opettaja sanoi heti ensimmäisen tunnin aluksi, että näitä taitoja ei missään tarvita mutta ne on mukava tietää.
tollasta roskaa. Riittää, kun ostaa kunnon veneen ja elektroniikan. Jos tulee ongelmia, soitetaan meripelastus apuun. Sitä varten ne on olemassa. Niin yksinkertaista se on!
Toisille veneily on veren perintö, yhtä normaalia kuin kävely.
Ei kävelemiseenkään tarvitse kuin liikennesäännöt opetella, ei tarvitse mennä kursseille sun muuta.
Nykyään on ihan hyvä kun on noita kursseja näille nousukkaille, mutta todellinen merenkävijä saa opit perintönä isältään ja isoisältään.
On vaan harvoja sukuja joissa merenkulku on ollut osa elämää.
Toki voisi itsekin selvittää asiat, mutta helpompaa mennä jollekin kurssille, ja sillä sitten pullistella kun on niin merimies, niin merimies.
niin aika äkkiä huomaat mihin tarvitaan. Etenkin jos ajat kiville ja pyytelet vakuutusyhtiötä osallistumaan pohjanpaikkausjuhliin. Niin, siis tarkoitan että vuokraat venettä, ei delfiinin muotoista puhalluslelua Playa del Inglesin rantakioskista.
Vaikka nyt vissiin vähän kieli poskessa täällä on keskusteltu niin pohjimmiltaan kyse tosiaan on sangen painokkaasta paperista.
Ainoastaan se auttaa että vaari osas panna. Muuten ei täällä oltais.
ni eihän sitä tiärä kumpi sillon on styyrpuuri. Ja miten niin ei tiedä mikä on vasen ja oikea? Eihän se kippari mikään Sven Tuuva oo. Tietysti piirtää sijoittajan sillä tosisuuntimalla missä se oikea häneen nähden havaintohetkellä oli.
Nämä "laivuri" tyypit tunnistaa parhaiten merellä jos jonkinlaisesta lipusta ja viiristä ympäri venettä ja päähän marinoituneesta kipparin lakista.
Maissa heidät tunnistaa parhaiten samaisesta lakista. Avomerilaivuri köröttelee Avensiksella, kun rannikkolaivuri joutuu tyytymään Corollaan. Niillä ne sitten kurvaile ympäri venesatamia ja arvostelee muiden veneitä.
...vaikka ehkä omanikin enemmän Avensista vastaa. Tosijuttu vain, että viirit ja lippikset ovat hyvin harvinaisia suoritetuijen tutkintojen määrään nähden. Tunnistamisessa on siis vaikeusastetta.
Suoritettujen tutkintojen määrällä ei ole mitään tekemistä "laivureiden" kanssa.
Tuhannet veneilijät ovat suorittaneet saaristo-, rannikko- tai avomerilaivurintutkinnon eivätkä pidä itseään muita parempana veneilijänä.
Nämä "laivurit" ovatkin ihan oma lajinsa ja siksi heidät on varsin helppo tunnistaa.
Myös varteenotettavia automerkkejä "laivureille" seuraavasti: Rannikkolaivurit - Nissan Sunny, Nissan/Datsun Bluebird, Ford Escort, Ford Orion
Avomerilaivurit - Nissan Almera, vanhempi koriset Primerat, Toyota Crown, Toyota Camry, Renault 21
Pursiseurassamme luovutettiin vuoden aikana 135 saaristolaivurin, 44 rannikkolaivurin, 15 avomerilaivurin ja 12 venepäällikkön diplomia. Kaikkiaan vuosien saatossa on tosiaan syntynyt tuhansia laivureita. Tämä on hyvä osoitus ihmisten pyrkimyksestä syventää veneilytietojaan ja osin myös taitojaan. Kaikillahan ei ole vuosien kokemusta, vaan usealle kurssi on ensimmäisiä askeleita hienon harrastuksen aloittamisessa.
On varmasti teille kipparilakkispedeille käteenvetopäiväkirja.
Kun on isän ja vaarin kanssa pikkupojasta asti purjehtinut, myöhemmin vain isän kanssa, ja sitten oman perheen ja oman pojan kanssa.
Sieltä sen oppii, eikä mistään pirun kursseilta.
Välimereltä on muutamaan kertaan vuokrattu venekin, ilman "laivurin" titteliä.
Siinä oli varmasti annettu jotain muutakin.
mutta kaikilla on mahdollisuus suorittaa
laivuritutkinnot, sinullakin.
Minä olen vuokrannut neljä kertaa venettä ja joka kerta on vaadittu kansainvälinen kirja ja tuo radiotodistus /vhf kelpasi kerran) mutta nyttemmin on vaadittu tuo rannikkolaivurin radiotodistus. Vene on ollut joka kerta 40-jalkainen purjevene. Ai niin mitään "laivurititteliä" ei ole kysytty. Eikä koppalakkia vaadittu.
Kyllä kai maailmalle mahtuu sellaistakin yrittäjää jotka ei pätevyyksien perään kysele, ainoat tarvittavat pätevyyskirjat kaivetaan lompsasta.
Saahan Suomessakin ajaa max.24 metristä alusta vaikka minkäkokoisilla koneilla ilman mitään pätevyyksiä, vaikka ekakerran elämässäs suoraan sellaisen puikkoihin hyppäisit. Paitsi jos yrität vuokrata etkä ostaa. Sitten taas kysellään pappereita.
Tekiskö mieli lippua, kotsaa ja Avensista?
Ei se tentti ihan niin simppeli ole. Vähän pitää osata laskeakin. Paljon simppelimpää jättää suorittamatta ja kiukutella että perseestä koko tutkinto.
...sekä saaristo- että rannikkotutkinnon pelkällä tentillä hankkineena uskallan sanoa, etteivät ne paljon mitään vaadi. Peruskoulutason matematiikka riittää. Tentistä selviää kyllä jokainen, jonka ÄO ylittää ruumiinlämmön.
"Tutkinnoksi" nimittäminen on kyllä oikeastaan koomista, on se niin simppeli ja toisaalta merkityksetön (minkään ammattitaidon kanssa niillä ei ole mitään tekemistä).
Uskon että vakuutusyhtiöt ovat alkaneet vaatimaan edes jotain todistusta taidoista kun vene vuokrtaan, mutta niinhän se on autollakin. Kun vuokraat auton niin ajokortti on esitettävä, omallasi saat ajella vuosikausia enenkuin joudut sen ehkä esittämään jossain tarkastuksessa.
Mutta miksi se sitten aiheuttaa niin paljon "närää". Minä harrastan veneilyä ja siihen kuuluu myös oleellisesti navigointi ja on ihan mukava harrastaa myös talvella vaikkakin koulun penkillä. Tanssiharrastajat käy jatkuvasti kursseja. Metsästysharrastus vaatii kirjallisen tutkinnon. Sukeltajat käyvät myös teoriatunneilla aloituskurssinsa jälkeen. Samoin laskuvarjohyppääjät. Niin miksi sitten veneharrastajat olisivat poikkeus.
Eihän nämä laivuritutkinnot mitään ammattitutkintoja ole. Huviveneily on vain harraste - tai joillekin lähellä elemäntapaa.
Hauska tapa harrastaa asiaa nuo kurssit ovat talvellakin. Kurssien käynti osoittaa osaltaan myös kiinostusta veneilyä koskevaa säännöstöä ja menetelmiä kohtaan. Tähtitieteellisen navigoinnin kurssi vaatii jo huomattavasti istumalihaksia ja edellyttää lisäksi, ainakin meikäläiseltä, tuntikausia omaa aikaa tehtävien ratkomisessa.
et taida ihan penaalin terävin kynä olla.
Sen on Sven Tuuva eikä kunnon veneilijä joka ei tiedä mikä on vasen ja mikä oikea.
Puhelinluettelo ja mobira riittää
Jokainen tietää mikä maissa ja maan läheisyydessä riittää!
GSM puhelimeen puhuisi, nykyään trenditietoisella on satelliittikännykkä.
Sillä saa yhteyden niin maalla kuin merellä.
satelliittipuhelimen kalliita kuukausimaksuja ja puheaikaa. Sillä ei myöskään voi kommunikoida muiden alusten eikä satamaviranomaisten kanssa kuten vhf:llä.
Se voi tuntua siltä, jos on köyhä.
Satamaviranomaisilla on kyllä ihan puhelimetkin, kuten muillakin nykyajan aluksilla.
Kehitys kehittyy.
Puheluhinnat satelliittikännykällä nyt eivät mitenkään päätä huimaa.
vaikkapa lähestyt Den Helderiä ja haluat kysyä satamaantulo-ohjeita? VHF:llä kaikki on yksinkertaisempaa ja halvempaa (ilmaiset puhelut).
Mistä saat sen laivan puhelinnumeron, jonka nimen ja kulkusuunnan nopeuden näet AIS:sta (tai kiikaroit nimen) ja haluaisit äkkiä ilmoittaa olemassaolosi ja väistöaikeesi?
Toinen asia on viranomaisten/muiden alusten yhteydenotto sinuun. Jos VHF ei ole kuuntelulla, yhteyttä ei käytännössä ole. Ei kukaan rupea etsimään sun satelliittikännykkäsi numeroa.
Kerro silti meille tietämättömille satelliittikännyköiden nykyhinnoista. Laitteen ostohinta? Kuukausimaksu? Puhelumaksu (ns. air time)? Sähköpostiliittymän hinta ja maksut?
65 centtiä minuutilta.
Vastaanotto riippuu ihan itsestään, minä maksan koko vastaanoton hinnan, soittaja siis maksaa vain ppm.
Tekstarit ovat 18 centtiä kappale.
Ja kun soitan muihin saman verkon puhelimiin ystävilleni, maksan 33 centtiä minuutti.
Ja tässähän oli puhe siitä että kun kännykkä ei kuulu, minä vastasin vain siihen, että normaali känny ei kuulu, mutta satelliittipuhelin kuuluu.
Ja kuukausimaksu on 79 euroa kuukaudessa.
Iridium-satelliittipuhelin, esim. Motorola 9505, maksaa n. 2000 e. Aikaisemmin puheajasta sai maksaa 2 e/min. E-maileissa maksettiin myös ajan perusteella eli 2 e/min (viestien lähetys ja vastaanotto) eikä yhteys ollut kovin nopea (eikä sovi nettisurffailuun). Koskiko kuukausi- ja puhelumaksut nimenomaan Iridium-liittymää?
Ehkä palvelut ovat halventuneet vai olivatko hintatietosi Iridiumia halvemmasta Thyraya:sta? Jälkimmäisellä on aika rajallinen käyttöalue eikä se sen takia sovi pitkille purjehduksille.
Sen puhelinnumeron saa tavallisimmin satamakapteenilta sen toimistosta. Sataman suulla taulussa sen sijaan on hyvinkin usein kerrottu vhf-kanava, jota toimistossa kuunnellaan.
ja jolla pärjää! Et varmaankaan tarkoittanut, että merellä otat kohtaavaan alukseen yhteyttä kännykällä jonkun satamatoimiston kautta?
Satamakapteeni tai "port control" kuuntelee yleensä VHF kanava 16. Huvivenesatamissa voi tosiaan olla kylttejä, jotka ilmoittavat ko satamassa käytetyn kutsu/työkanavan.
W-Terschellingissä muuten satamakapt käyttää kanavaa, joka ei ole kansainvälinen VHF-kanava ja sen takia puuttuu useimmilta ulkolaisilta veneiltä.
Satelliittipuhelin on varmasti hyvä valinta bisnesten hoitoon veneillessä Suomen alueella, mutta ei sillä ole merenkulun kanssa mitään tekemistä.
Jos haluat satelliitin kautta hoitaa vaikka merenkulkuun liittyviä asioita, niin ei muuta kuin Inmarsat-terminaalia hankkimaan ja ilmoittaudu GOC kurssille. Maksaahan se, mutta rahalla selviää. Norjan kautta sitten hoitelet asioitasi.
Suomen vesillä pärjää VHF radiolla pientä selkämeren kaistaletta lukuunottamatta. Radion toimivuutta voi testata kutsumalla toista alusta tai jotain rannikkoradioasemaa.
Thuraya.
Jos lähdetään kauemmaksi, niin vaihdetaan sitten.
Pelaa hyvin euroopan alueella, ja siellä päin missä liikun.
viimeksi kai reilut 6 vuotta sitten, heinäkuussa 2002.
Tulin silloin Tallinnasta ja hyvän tavan mukaan ilmoitin Suokkiin passintarkastajille tulostani vähän etukäteen.
Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Nythän ei edes passeja tarvitse tarkastuttaa.
kulkualueesi on Suomenlahden yli!
Todellakin onhan navigointia harrastettu useamman vuosisadan useammin ilman radiota kuin sen kera.Vastahan radio on ollut laivoissa noin sata vuotta .Olkoon näin jos haluaa harrastaa täydellistä extremeä.Eihän sitä kannata etukäteen ajatella,että minulle sattuisi mitään.Ajatteluhan voisi panna pelottamaan.
Muistaa sitten joskus voi jos sattuu jotain ja se kännykkä ei toimi,että kyllä sen valtion pitäisi vaatia,että kännyverkon pitää toimia niin avomerellä kuin jokaisessa saariston mutkassakin.
Usko tai älä niin on niitä katveita sisävesilläkin.
VTS-alueella kyseistä kanavaa. Saa hyvin ennakkovaroituksen kun laiva lähestyy ko. aluetta. Ja on aikaa reagoida mikäli on tarpeen. Otan ysein myös uhteyksiä kavereihin ja kyselen kuulumisia (ilmainen puhelu), voi myös kysellä onko satamassa tilaa. (kutsuu satamaa nimellä niin usein joku vene vastaa). Joten en ihan tyhjän panttina laitetta pidä.