Palstalla on ollut keskustelua erilaisista tavoista tuottaa tekstiä, mm.raakamateriaalista, ajatusvirran kirjoittamisesta, suunnitelman hahmottelusta paperille kuvina yms. Onko ihan tavatonta tai suorastaan väärin, jos ei käytä kyseisiä keinoja ollenkaan? Olen käynyt vuosien mittaan joillakin kirjoittamisen liittyvillä kursseilla, joten metodit ovat tuttuja. Olen myös tutkinut erilaisia kirjoitusoppaita,
mutta mutta...
..itse kuulun ryhmään, joka hahmottelee ja keittelee ajatusta päässään ja kun se on kypsä, niin tulee ulos paperille. Alkuperäiseen ideaan tulee jotain uutta ja joku alkuperäinen ajatus jää pois. Työstän myös tekstin ns. valmiiksi samantien, ts. muokkaan sanamuotoja, poistan toistoja ja korjaan, jos/ja kun virheitä on. En vain yksinkertaisesti voi kirjoittaa mitä vaan, esim. tuota tajunnanvirtaa, itsekontrolli on liian kova.
Eräässä kirjoituspiirissä opettaja kommentoi annetun aiheen ja tyylilajin mukaan kerralla kirjoittamaani tekstiä: "Tämän tekstin työstämiseen on käytetty paljon aikaa..." enkä viitsinyt korjata, että kirjoitin sen yhdeltä istumalta (olisi vaikuttanut pullistelulta?)edellisenä päivänä, vaikka olisi ollut viikko aikaa...sen sijaan hauduttelin aihetta päässäni ja päästin sen ulos.
Olen jostain (opaskirjasta) lukenut, että tällä tavoin tekstiä kirjoittavia on vähän, onko täällä muita?
Entä pitäisikö kyseisiä pohjatyötapoja harjoitella, tuntuvat työläiltä??
Asiallisia vastauksia, kiitos.
Tämä ei sitten ollut provo.
mutta mutta...
..itse kuulun ryhmään, joka hahmottelee ja keittelee ajatusta päässään ja kun se on kypsä, niin tulee ulos paperille. Alkuperäiseen ideaan tulee jotain uutta ja joku alkuperäinen ajatus jää pois. Työstän myös tekstin ns. valmiiksi samantien, ts. muokkaan sanamuotoja, poistan toistoja ja korjaan, jos/ja kun virheitä on. En vain yksinkertaisesti voi kirjoittaa mitä vaan, esim. tuota tajunnanvirtaa, itsekontrolli on liian kova.
Eräässä kirjoituspiirissä opettaja kommentoi annetun aiheen ja tyylilajin mukaan kerralla kirjoittamaani tekstiä: "Tämän tekstin työstämiseen on käytetty paljon aikaa..." enkä viitsinyt korjata, että kirjoitin sen yhdeltä istumalta (olisi vaikuttanut pullistelulta?)edellisenä päivänä, vaikka olisi ollut viikko aikaa...sen sijaan hauduttelin aihetta päässäni ja päästin sen ulos.
Olen jostain (opaskirjasta) lukenut, että tällä tavoin tekstiä kirjoittavia on vähän, onko täällä muita?
Entä pitäisikö kyseisiä pohjatyötapoja harjoitella, tuntuvat työläiltä??
Asiallisia vastauksia, kiitos.
Tämä ei sitten ollut provo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai se väärin ole. Tavallaan tekstisi kommentoija oli oikeassa: sinä OLIT käyttänyt työstämiseen aikaa. Ainoa vaan, että onnistut tekemään sen työstämisen päässässi. Yhtä hyvin kirjoitusprosessi voi tapahtua siellä pään sisällä, ilman mitään kymmentä eri vaihetta kynän ja paperin kanssa.
Mut sitä vaan mietin, että kuinkahan pitkistä ja laajoista teksteistä mahtaa olla kyse..? :) Kyllä nyt vähän eri asia on kirjoittaa joku novelli "suoraan päästä" kuin esim. 5-osainen kirjasarja. Eiköhän romaanikirjailijat yleensä kuitenkin suunnittele juonen jotenkin, luulisin. Esim. laajaan historialliseen romaaniin, mutkikkaan juonen dekkariin tai fantasiaromaaniin pitää tehdä jo sen verran taustatyötä, että hyvä muisti pitää olla jos ei mitään siitä kirjoita muistiin :D
Itelläni on A4-mappi, johon kasaan suunnitelmia, henkilötietoja, pätkiä tarinasta ym ym. On niitä suunnittelupapereita siis jonkinmoinen pino, ja juonen pääpiirteet ovat selvillä. Tavoitteena n. 180-200 liuskaa, joten ei sitä nyt viitsi ihan tuurilla vetää alusta loppuun vaan haluan nähdä ensin juonen - onko se juoni edes niin hyvä että kannattaa kirjoittaa..:)
Kyllä ne kirjoittamisoppaat, jotka minä olen lukenut, viimeisin Stephen Kingin, neuvovat jättämään tarinan hautumaan, kunnes se on lähes unohtunut ja sitten uuteen käsittelyyn.
Itse kirjoitan, siitä vaan, sitten päivän, parin päästä korjailen ja jätän hautumaan. Sitten taas (aika äkkiä unohdan tarpeeksi) murjomaan sitä.
En toimi noin oppaiden käskystä, vaan koska olen huomannut, että muuten ne ovat absolutely raakileita.
Tekstin kuten minkä tahansa taiteen teossa ei ole oikeita tai vääriä työtapoja. Kuten maalaustaiteessa tekstin teossakin on silti hyvä kokeilla erilaisia tapoja ja tyylejä jotta löytää sen mikä itselle parhaiten sopii.
Minä työstän tekstin tiiviissä aikataulussa, itkun kanssa ja antaudun aivan täysin kirjoittamiselle muutamaksi päiväksi jotta saan valmista aikaan. Vaikka aikaa olisi puoli vuotta, kirjoitan tekstin yleensä alle viikossa. Kaikki ennen tuota on enemmän listausta, piirroksia, pään sisäistä toimintaa.
Vei kauan aikaa ymmärtää että työtapani on oikea, minulle. Se voi olla kummallinen jollekulle toiselle, mutta juuri minulla työ sujuu näin.
Vaikka tässä laittelen ohjeita, en tarkoita että nämäkään ohjeet olisivat kiveen kirjoitettuja, yritän vain antaa vinkkejä siitä, miten eritavalla voi kokeilla kirjoittaa.
Itse olen lukenut kaiken mitä kirjoittamisesta on suomeksi kirjoitettu ja valtavan paljon englanninkielellä sanottu, mutta mitään ohjeita en noudata kirjaimellisesti, sen sijaan liki jokaisesta oppaasta tai ohjeesta on jäänyt joku säie jota käytän työskennellessäni.
Monet kirjailijat työstävät tekstiä kirjoittaessaan, tai päässä ennen koneen äärelle tuloa. Ns. raakateksi on tuolloin aika valmista. Korkeintaan se luetaan kertaalleen läpi ja korjataan kirjoitusvirheet. Toiset taas hiertävät tekstin vähä vähältä hyvin raa´asta, valmiiksi tuotteeksi pitkän ajan kuluessa.
Työtapoja ei ole "pakko" harjoitella, mutta niillä on kiva leikkiä silloin kun ei huvita kirjoittaa.
sanoa, että minulla on kaksi erilaista työstämistapaa: toinen kirjoittaessani suomeksi ja toinen englanninkielistä tekstiä tuottaessani. Sain hiljattain 'valmiiksi' englanninkielisen, kirjanmittaisen jutun ja olin siihen jotenkuten tyytyväinen. Muutaman viikon kuluttua se kuitenkin alkoi vaikuttaa alkeelliselta ja virheelliseltä ja sisällöltäänkin kömpelöltä. Nyt yritän sitä korjailla syntyperäisten senkielisten ohjeiden mukaan.
Kielentajuni on huomattavasti parempi suomeksi kirjoittaessani; eloisia lauserakenteita, kekseliäitä sanoja, vaihtelevia virkkeiden pituuksia suoltuu ihan itsestään ja jälkityöstö voi jäädä vähemmäksi. Suomeksi kirjoittaminen on minulle helppoa ja yksi elämän suuria pikku nautintoja. Englanti sujuu, mutta en ymmärrä sitä perusteellisesti. Kielioppi ja sanasto ja sananparret saattavat sattua jotakuinkin paikalleen, jos olen onnekas. En tunne olevani tekstini herra. Suomenkieli tottelee minua mielellään.
Kiitokset vastauksistanne. Jokusen korjauksen haluaisin tehdä, ettei tule väärinkäsityksiä:
- kirjoittajaporukan kirjoitukset ovat suht. lyhyitä tekstejä, muutamia sivuja.
- teen toki muistiinpanoja laajempaa tekstiä kirjoittaessa, kuten
-aihe, mielleyhtymiä asioista,persoonakuvauksia (etten kompastuisi myöhemmin ristiriitaisuuksiin henkilökuvissa)
- olen jaotellut muistivihkon aihepiireittäin
Mutta tämä vain siksi, ettei muisti ole kaikkein paras mahdollinen. Joku jo ihmettelikin, voisiko kaiken laittaa muistista esim.roomaniin, no ei voi. Paitsi...
..Satutteko muistamaan dokumentin rakkaus-hömppä-pokkarikirjailijasta (iäkäs nainen)joka saneli sohvalla kirjan suoraan ? On sitten tehnyt kymmeniä vastaavanlaisia pokkareita.
Lähinnä tarkoitin kaavojen yms.piirtämisiä, jotenkin en malttaisi paneutua oheistoimintoihin, vaan saada asia suoraan paperille. Muotoutuuhan se kirjoittaessa kumminkin omanlaisekseen?
Tunnistin itseni Jaanan kuvauksista, vaikka aikaa olisi vuosi, varsinainen toiminta tapahtuu viimehetkillä.
No enpä minäkään kirjoittele ensin paperille mitään suunnitelmia etukäteen. Sitä kyllä saatan tehdä, että ns. kesken kirjoittamisen laitan toiselle paprulle ylös jotain, mitä voisi myöhemmin tapahtua, jotain reploja tai juonenkäänteitä. Etukäteen kirjoitan ylös ainoastaan siinä tapauksessa, että hyvä idea iskee, enkä ehdi siinä silmänräpäyksessä siihen tarttumaan. Sitten kun katsoo siitä lappuselta ne pääpointit niin johan muistuu koko siihen astinen kehitys mieleen.
Pari melkein satasivuista tekstiä kirjoittaneena lisään kyllä senkin, että saatan tollain kesken kaiken piirtää itselleni aikajanan, johon sitten laitan oleellisimmat kohdat. En kuitenkaan pysty lyhyellä aikavälillä tuottamaan pitkiä tekstejä muiden kiireiden takia, pysyy sitten ohjat käsissä kun tietää, mitä on tapahtunut ja milloin tarinan aikataulussa.
Eli siis, pääpointti oli...? Niin, jokainen kirjoittaa niin kuin lystää. Ja jos päässäsi muokkaat kauankin ideoita ennen kuin tartut kynään, niin onhan sitä silloin työstetty pitkään ja hartaasti. Jotkut vaan tarvitsevat sen miellekartan siinä paperilla.