Keväällä tein elämänmuutoksen. Olin tehnyt monta vuotta putkeen raskasta työtä ja palanut lähes loppuun. Tajusin, etten voi jatkaa enää sitä työtä, koska se ei enää motivoinut edes ollenkaan. Niinpä jätin sen työn. Mielestäni se oli luonnollinen ratkaisu.
Ympäristö ei vain tuntunut pitävän sitä ihan pikkujuttuna. Vaikka selitin asiallisesti, että haluan elämänmuutosta ja suunnittelen uusia kuvioita sen jälkeen, kun ensin olen ollut lomalla ja levännyt niin sama tiukkaaminen vain jatkui ja jatkuu edelleen: ai, jätit sen työn? no, mitä nyt sitten aiot tehdä? mitä nyt teet? milloin uusi työ alkaa?
Ihmisiä tuntuu kiinnostavan vain se, mitä aion seuraavaksi alkaa TEKEMÄÄN ja SUORITTAMAAN? Ja se mitä tällä hetkellä TEEN?
Jos sanon, että en tee mitään vaan otan pikku paussin ja rauhassa mietin jatkoa niin kyllä on ilmeet kummastuneet. Ilmeisesti suomessa ei saa koskaan levätä vaan kaikenaikaa pitää tehdä jotain ollakseen hyväksyttävä ihminen.
Ja mitä helvettiä se edes kuulu kellekään mitä minä nyt teen tai mitä jatkossa aion tehdä? Eikö se ole aivan minun asia? Miksi joka ikinen ihminen ensimmäisenä kiidättää kysymään vain suoritusteni perään, vaikka sanoisin, että tarvitsen nyt lomaa.
Ympäristö ei vain tuntunut pitävän sitä ihan pikkujuttuna. Vaikka selitin asiallisesti, että haluan elämänmuutosta ja suunnittelen uusia kuvioita sen jälkeen, kun ensin olen ollut lomalla ja levännyt niin sama tiukkaaminen vain jatkui ja jatkuu edelleen: ai, jätit sen työn? no, mitä nyt sitten aiot tehdä? mitä nyt teet? milloin uusi työ alkaa?
Ihmisiä tuntuu kiinnostavan vain se, mitä aion seuraavaksi alkaa TEKEMÄÄN ja SUORITTAMAAN? Ja se mitä tällä hetkellä TEEN?
Jos sanon, että en tee mitään vaan otan pikku paussin ja rauhassa mietin jatkoa niin kyllä on ilmeet kummastuneet. Ilmeisesti suomessa ei saa koskaan levätä vaan kaikenaikaa pitää tehdä jotain ollakseen hyväksyttävä ihminen.
Ja mitä helvettiä se edes kuulu kellekään mitä minä nyt teen tai mitä jatkossa aion tehdä? Eikö se ole aivan minun asia? Miksi joka ikinen ihminen ensimmäisenä kiidättää kysymään vain suoritusteni perään, vaikka sanoisin, että tarvitsen nyt lomaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sitä saa huilata ja tehdä muutoksia elämäänsä. Siinä vaan tulee ne kustannus kysymykset usein esille. Moni minunkin kohdalla ihmettelee miten voin jättäytyä omilleni, enkä hae mistään jatkuvaa tulonlähdettä. Vastaus on säästäväisyys, ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Tosin tarinasi eroaa omastani siinä suhteessa että jätit itse työsi,mut taas irtisanottiin yt-neuvottelujen seurauksena.Olen opiskellut itselleni uuden ammatin ja tehnyt pätkäduunia,ja aina kun olen "vapaalla" jotkut tiukkaavat heti mitä teen tai missä olen töissä..Muakin alkaa ottaa kaaliin kun semmoinen asia kuin TYÖPAIKKA määrittää ihmisarvosi!Hei,on työttömilläkin aivot ja jotkut ihan todella NAUTTIVAT vapaa-ajastaan joka muulloin on aika vähissä..Ihmettelen tätä todella. Onhan se tietenkin ikävää jos töitä ei heti löydykään,mutta nautitaan nyt tästä vapaahetkestämme-kohta sitä ei enää välttämättä olekaan..
Niin juuri. Eihän sitä tarvitse edes olla mitenkään täysin burn-out tai masentunut jos haluaa vain muuttaa elämäänsä ja kokee jonkun asian tulleen tiensä päähän. Olen hämmästynyt, että eräskin tuttavani kommentoi, kuin "rohkea" olen, kun uskallan tuollaisen muutoksen tehdä. Mitä rohkeaa siinä nyt on? Haluta vähän lomailla ja muuttaa elämän suuntaa? Olen huomannut, että ihmiset pelkäävät muutoksia lähes hysteerisesti ja sitten kun joku tekee sellaisen, vaikka pienenkin niin jos sen muutoksen tekee omasta tahdostaan niin se on jotakin aivan ihmeteltävää ja se pelottaa MUITA IHMISIÄ!
Ärsyttävintä mielestäni, kun ihmiset kyselevät kauhistunut ilme naamalla "no, mitä nyt meinaat sitten tehdä" kuultuaan asiastani. Ja se ilme, haudanvakava, aivan kuin joku olisi kuollut tai kamala katastroofi sattunut, voi jeesus sentään!
Itse teen päätöksiä ja muutoksia ilmeisesti aivan liian kevytmielisesti tai temperamentikkaasti fiilisteni mukaan ja se on epänormaalia. Sitten vielä se huvittava juttu, että minulta on kysytty olenko nyt siis työttömänä ja nostanko työkkärin korvauksia? Kun olen sanonut, että en nosta enkä tule nostamaankaan, enkä mene työkkärin kirjoille (miksi menisin) niin hämmästellään, että millä sitten nyt tulen toimeen (ihmisten uteliaisuus on rajaton..) jos sanon, että ihan omilla rahoillani elelen sen aikaa kun olen "tuumaustauolla" niin sekin herättää kummastusta.
Kaikenkaikkiaan on ollut tosi ärsyttävää huomata, että vain sillä mitä teet työksesi on ihmisille merkitystä. Vaikka olisit mikä paskiainen, mutta jos teet säännöllistä päivävirkaa niin olet kunnollinen ihminen. Kaikki kuulumiset pyörivät ihmisillä vain työnteon ympärillä "mitä töihisi kuuluu"? "onko ollut kiireistä"?
Lomailla tai levätä ei saa koskaan (paitsi kunniallinen vuosiloma). Mutta jos omasta halustasi otat lomaa, se on tuomittavaa. Ja jos et ole ollenkaan töissä, olet täysin "friikki".
Olen oikeasti vitun kyllästynyt tähän työkulttuuriin. Ilmeisesti jos et ole töissä olet uhka "elääkö se nyt verovaroilla" jne.
Elämä on pelkkää suorittamista nykyään, mutta kuinka moni pyshätyy miettimään elämäänsä, kuinka monella riittää rohkeutta tehdä niin kuin sinä teit. Ei kovin monella, kun kerta reaktiokin on tuollainen.
mä oon tehnyt töitä ja välillä opiskellut, kyllä sitä elämässä jotenkin selviää, oli sitä sitten työtön, töissä, opiskelija ja mä oon ollut niitä kaikkia usiampaan kertaan. työ/koulutus ei määritä ihmistä.
Miksi sä piittaat siitä mitä jotkut putkinäköset tampiot susta ajattelee. Tee just niin ku susta ite parhaalle tuntuu.
Minä taas kunnioitan päätöstäsi jättää työt, sillä ihminen joka rakastaa itseään, haluaa tehdä itselleen pelkkää hyvää, pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta.
Itse parhaillaan tuskastun opiskeluitteni kanssa, sillä olen tehnyt vuoden pelkkää yötyötä (ja siinä samalla koittanut opiskella), ja nyt olen niin uupunut, etten jaksa enää edes opiskella. Työt onneksi loppui. Mietin myös, mitä haluan elämältäni, olenko oikeasti omalla alalla, tosin haluan tästä kuitenkin valmistua, kun kouluni olen aloittanut. Niin ja, ihmiset kyselevät jatkuvasti, koska valmistun jne. ja ihmettelevät mikä ihme mulla kestää... Uupunut kun olen ja näen elämässä paljon enemmän kuin pelkän työnteon ja opiskelun.
Tsemppiä sulle, NAUTI ITSESTÄSI JA OMASTA AJASTASI, olet tehnyt oikean päätöksen jos kerta niin tunnet ja koet, ja sitä haluat! Älä mieti mitä toiset ajattelevat... ovat vain kateellisia;)