Minusta tuntuu, että eräs kaveri on hieman ihastunut minuun. Hän tuijottaa minua usein erittäin typerä virne naamallaan ja kuikuilee, josko vilkaisisin häntä (mitä iloa en hänelle kuin vahingossa suo). Hän on joskus myöntänytkin asian, mutta kun olen kertonut etten etsi suhdetta, hän on luvannut pysyä kaverina.
Välillä ahdistun niin, etten pidä häneen mitään yhteyttä, jolloin hän tuntuu sekoavan täysin. Hän soittelee jatkuvasti ja lähettää epätoivoisia viestejä, joissa perää kuulumisiani. Koska olen helläluonteinen, tietenkin sorrun vastaamaan näihin viesteihin. Tilanne pysyy hetken aikaa hallinnassa, mutta sitten hän alkaa taas haaveilemaan. Se on niin rasittavaa.
Mitä teen tämän ihmisen kanssa? Tarvitsen seuraa ja sosiaalisia kontakteja, mutta hänen kanssaan kaveraaminen (varsinkin naispuolisena henkilönä) vaatii järjetöntä kärsivällisyyttä ja päättäväistä torjumista.
Välillä ahdistun niin, etten pidä häneen mitään yhteyttä, jolloin hän tuntuu sekoavan täysin. Hän soittelee jatkuvasti ja lähettää epätoivoisia viestejä, joissa perää kuulumisiani. Koska olen helläluonteinen, tietenkin sorrun vastaamaan näihin viesteihin. Tilanne pysyy hetken aikaa hallinnassa, mutta sitten hän alkaa taas haaveilemaan. Se on niin rasittavaa.
Mitä teen tämän ihmisen kanssa? Tarvitsen seuraa ja sosiaalisia kontakteja, mutta hänen kanssaan kaveraaminen (varsinkin naispuolisena henkilönä) vaatii järjetöntä kärsivällisyyttä ja päättäväistä torjumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lähetä sille vaikka tällainen tekstari, vähän sä oot ällö ku sä kokoajan tuijjotatmua voisitko jättää mut rauhaan, en oo kiinostunu susta.
yksinkertainen neuvo: älä kaveeraa enää hänen kanssaan. Ei sinun tarvi olla jonkun kaverina vain miellyttääksesi jotain tai yksinäisyyttäsi. Kyllä niitä uusia kavereita löytyy.. Ala vaikkapa harrastamaan jotain missä näet muita ihmisiä. Tuollaiset ahdistelijat joutaa sanonko minne.. Ei muuta ku tsemppiä sinulle!
ihastuneen kanssa ei voi olla ystäviä.
sinun on laitettava poikki kylmästi.
ystäviä on etsittävä toisaalta.
Mulle tulee kuva, että sä et ymmärrä millasta on olla yksipuolisesti rakastunut. Sä et mitä ilmeisemmin tiedä miltä tuntuu kun itse on ihastunut tai jopa rakastunut ja kokoajan tietää ettei toinen tunne samoin. Se on ihan helvetin vaikeeta, etenkin jos toista näkee jatkuvasti. Se satuttaa ja repii palasiksi. Toisaalta haluaisi olla sen toisen lähellä, toisaalta jo pelkkä näkeminen satuttaa koska se muistuttaa siitä että tunteet on 6yksipuolisia.
Jos sä haluat loukata sitä joka suhun ihastunut, niin takuuvarma keino on mennä sanomaan hänelle että hän on pakkomielteinen. Sillä tavalla takuulla pääset hänestä eroon, mutta samalla myös satutat ja loukkaat pahasti. Varaudu siihen ettei hän enää koskaan pysty olemaan sun kanssasi missään tekemissä vaikka kuinka edelleen olisi rakastunut.
Mulle itselleni kävi noin. Vuosia sitten rakastuin opiskelun aikana aivan täysin yhteen tyttöön samalla luokalla. Siitä ei voinut tulla mitään, koska hän oli jo varattu. Mulle tilanteesta tuli todella vaikea, koska mä tunsin olevani ekan kertaa elämässäni oikeesti rakastunu ja olin jopa uskaltanu sanoa sen sille toisin kuin aikasemopien pienempien ihastusten kohdalla jollon en ollu ujona uskaltanu tehdä mitään. Se tilanne repi mut ihan palasiksi kun itse rakjastunu ja jokaikinen päivä sai muistutuksen siitä et tunteet on ykspuolisia.oltii jatkuvasti samassa luokassa kaiket päivät ja mitää ei voinu ikinä tehdä asialle. Mä en ikinä halunnu mitään sotkua sille ja sanoinkin sen monesti. Toisaalta sen lähellä olo tuntu kivalta toisaalta se repi mua palasiksi.Mä en voinu sille mitään että rakastuin siihen, ei sitä voi kuin kytkimestä kääntää pois päältä.
Sit ihan loppupuolella se sanno kerran et ihan kun mulla ois joku pakkomielle. Musta tuntu, että kaikki romahti niskaan sillon. Mä olin toivonu että edes se ymmärtäs mua jos ei muuta. Mä olin sille kertonu omat tunteeni. Olin myös aina yrittäny olla niin ettei sille tulis vaikee ollA mun takia ja sitten se sano mun tunteita pakkomielteeksi..
Mä loukkaannuin ihan täysin sille, suutuin ja masennuin totaalisesti. Mä aloin olla pois koulultakin kun mä en enää pystyny näkeen sitä alkuunkaan. Se satutti liikaa. Mä en pitkään aikaan pystyny sanoon sanaakaan sille ja sit mulle alko tulla tunne, että mun on päästävä mahdollisimman kaus siitä, parempi kun ei ikinä enää nähtäs. Ei mun tunteet sitä kohtaan mihinkään muuttunu, rakastunut edelleen mut oli vaan pakko vetäytyä. Sanoin sille se3n viimesesellä kerralla kun on puhuttu..
Mä en ole tähän päivään mennessä antanu anteeksi sitä, että se sano niitä tunteita pakkomielteeksi. pakkomiellöe on niin negatiivinen asia ja mun näkökulmasta niinn loukkaava etten voi antaa anteeksi. Musta se osotti ettei se ollu alkuunkaan tajunnu mitä mä olin sanonu, sama ku olis puhunu kivikovalle betoniseinälle... Se sai mut suorastaan toivomaan, etten ois ikinä kertonu sille että rakastuin siihen ja epäilemään olisko siitä voinu tulla mitään vaikka tunteet ei oliskaan ollu yksipuolisia...
Mä en enää ujona uskaltas ottaa yhteyttä, eikä mun oma yleys edes antas siihen mahdollisuutta. mullakin on ylpeyteni. Mä myös pelkään sitä millasen tunnekuohun se mulle tekis..
Parempi kun ei enää ikinä nähdä vaikka kuinka ikävä olis..
Hyvä kirjoitus yllä.
Sitten viesti pakkomielteelleni: Halusin vain katsoa silmiisi, hymyillä ja jutella. Sinä halusit että jätän sinut rauhaan.
Anteeksi.
kirjoitusten perusteella täällä tehdä mitään johtopäätöksiä todellisesta elämästä. Itse olisin ainakin todella surullinen, jos ihastukseni kävisi täällä, lukisi tuon aloittajan kirjoituksen ja luulisi että se on minulta hänelle.