Cornwell aina vihainen?

Sanoissasi on kyllä perää. Cornwell kuvaa jotkut henkilöt varsin vihaisesti, peittämättä halveksuntaansa saman tyyppisiä ihmisiä kohtaan todellisuudessakaan.

Scarpetta-sarjan muutama ensimmäinen romaani on kyllä oikein hyvää dekkari-viihdettä, mutta sittemmin hänen teoksensa saippuiotuivat melkolailla. Eikä niitä ensimmäisiä ollut ihan samalla tavalla kirjoitettu vihalla ja ylenkatseella kuin viimeisimmät.

Cornwell on tosiaan huonontunut kirja kirjalta. Pari viimeistä luin aivan väkisin. Teksti on tosi tympeää ja henkilöhahmotkin jotenkin muuttuneet pinnallisiksi.

Jos tuon tyylisistä kirjoista pidät, niin kokeile ihmeessa Kathy Reichsiä. Peittoaa Cornwellin 10-0.

Itse olen lukenut jo parikin Cornwellin kirjaa, ja olen pitänyt niistä kaikista. Raatokärpänen taisi olla minullekkin ensimmäinen hänen teoksistaan, ja pidin siitä todella paljon. En huomannut siinä niinkään mitään agressiivista tai uhkaavaa tai mitään kovinkaan negatiivistä, mielestäni se oli hyvin mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Jännitys oli katossa ja juonenkäänteet olivat hienosti kirjoitettu. Kirjat kannattaa todellakin lukea englanniksi, yhden Cornwellin kirjan olen lukenut suomeksi, ja suomennos oli todella tönkkö ja huono.

Itse olen lukenut Cornwelliltä nyt yksitoista kirjaa ja täytyy sanoa, että se on kirjasarja, joka pitää ehdottomasti lukea sen ilmestymisjärjstyksessä, jotta ymmärtää kaikki juonenkäänteet ja pohjavireet. Se on tosiaan tarkoitettu kehittymään, joten voin hyvin kuvitella, että jos ei kaikkia kirjoja ole lukenut alusta alkaen, saattaa aika monikin asia mennä ohi suun...

Suosittelen siis tarttumaan Post Mortemiin ja aloittamaan siitä. On loistava kirjailija, alansa parhaita!