Hoidossa olleet

olen 24 v nainen ja olin hoidossa psykiatrisella osastolla kolme viikkoa.
pituus 156cm ja paino 36kg.
siinä osastolla oltiin mukamas perehdytty anoreksiapotilaitten hoitoon,mutta mun kokemus oli,että siellä ei todellakaan osattu tehdä muuta,kuin lähettää keittiöön viesti mulle tulevista erikoisruokavalioista,eli 1200ckal start 1 niminen ruokavalio,jossa oli valmiiksi mitattu ruuat,joita mun piti syödä.

ensimmäisen viikon aikana paino nousi kilon ja sain liikkumaoikeudet.anorektikot tietävät,että sellaiset oikeudet olivat pakonomaisen liikunnan kannalta aivan mahtava juttu!

painonnousu tyssäsi siis siihen,mutta luvat säilyivät,tosin kalorimäärälliset mittaruuat nostettiin 1400 ckal päivässä,että paino nousisi.

mua ei kukaan vahtinu siellä,muuten kuin että katsoivat sen verran,että söin ne ruuat,mitä mulle oli tullu,mutta esim ruokailun jälkeen kukaan ei vahtinut,vaikka olisin mennyt samantien vessaan oksentamaan ne ruuat.siinä oli siis yksi iso puute hoitoa ajatellen.
tosin en oksentanut kertaakaan niitä ruokia ja uloskin laskivat vaikka heti ruokailun jälkeen,eli mulla oli siis täydet mahdollisuudet jatkaa pakonomaista laihduttamista ilman mitään seurauksia.

olin osastolla kolme viikkoa ja sen aikana lihoin vain sen yhden kilon.
kun tapasin lääkärin,niin sanoin vaan,että nyt minä lähden kotiin ja pääsinhän minä sieltä pois,vaikka paino ei ollutkaan noussut sen enempää.
siinä oli mielestäni myös puute hoitoa ajatellen.

tällainen kokemus mulla oli siitä sairaalareissusta.opin vain keinoja,joilla huijata hoitajia yms

olin 39/158, paino nousi HITAASTI 100g päivässä, välillä ei ollenkaan ja välillä laski.. paino nostettiin silloin 42.5...

mutta kyllä huomas että vaikka syö sen 2000kcal päivässä ei liho.

Mitoilla 166/40 osastolle. Olin siellä vain viikon kun paino saatiin 44kg:n mutta minunkin hoidossa oli puutteita, kukaan ei edes vahtinut syömistäni ja välillä unohdettiin nestelistaan kirjoittaa mitä olin syönyt, mulla oli täydet mahdollisuudet oksentamiseen (en sitä tehnyt) ja liikuinkin vapaasti. Kerran lähdin pois osastolta pariksi tunniksi eikä kukaan huomannu. Pois pääsin vain kun sanoin etten jää sinne. 44kg saavutin juomalla mielettömät määrät vettä, sitäkään ei huomattu.
Ole iloinen jos pääset ´kunnon hoitoon, sitä minäki olisin tarvinut ja tarvin edelleen. Paino kun on nykyään hurjat 42kg

olin 175 / 38 ja olen vasta 15-vuotias. olin hoidossa puoli vuotta, jonka aikana painoni saatiin nousemaan 1½ kiloa. reilusti alipainoisena minut siis lähetettiin kotiin. hoito oli erittäin huonoa ja selvästi näki ettei hoitajat tienneet mitä tekivät. huijaaminen oli äärettömän helppoa.

Olen nyt 19v tyttö ja ekan kerran jouduin ossalle 17 vuotiaana, pituutta oli 165, painoa 47. Siel en pahemmin päässy lihomaan, ku ne päästi mut 5 päivän päästä pois, ku luuli, että mun mieliala oli noussu huomattavasti, ku sain maanisia sivuoireita mielialalääkkeestä :p Virhe, sanon minä, koska lähdin kotiin takas laihduttamaan.

Seuraavan kerran menin osatolle 18 vuotiaana, paino varmaan jtn 47-48. Osastolla 1,5 kuukaudeksi, en varmaan paria kiloa enempää lihonnu (olin siellä enemmänki itsetuhosuuden takia), jonka jälkeen päiväosastolle ja siellä sitten olin 8 kuukautta. Siellä paino nousi sitten n. 52. Oon tosi tyytväinen tohon päiväosastoon, koska mua ei pakotettu mihinkään vaan mua kannustettiin! Ihmiset tuki mua ja lähinnä sen itsevarmuuden takia, jonka sieltä sain, olen päässyt elämässä oikeaan suuntaan. Ja mä tosiaan tarvitsin sen 8kk, että sain itsetuntoni kohoamaan. Anoreksia on niin pirun vahva ja vaikea sairaus, mutta oon nyt päässyt siitä aika hyvin eroon ja olen huomattavasti vanhempi ihminen, kuin ennen sitä!

Toiset toivoo, että vois mennä taaksepäin ja elää elämän uudelleen ja erilailla. Mä en kadu päivääkään! Mä kannan mielelläni kaikki itsetuhoisuudesta tulleet arvetkin, koska kaiken sen paskan takia oon kasvanut niin paljon ihmisenä.


Toivottavasti ei oo kauheen sekava :D Mut kannattaa oikeesti taistella, jos vaan yhtään on halua! Ja kyl se päivä vielä koittaa, kun haluat parantua, vaikkei se oliskaan just tämä päivä. Hirveesti tsemppiä!

Mä olin 157/32 kun jouduin sisätaudeille kaliumtiputukseen. Sieltä seuraavana päivänä pakkohoitoon Ouluun aikuisten anorektikkojen osastolle.

Alussa hoito oli tiukkaa. Kalorimäärää en tiedä, mutta ruokamäärät olivat aika reiluja. Ruokailujen jälkeen oli tunnin valvonta, etten päässyt oksentamaan. Ulkona sain käydä 5 minuuttia kerran päivässä istumassa.

Kun etenin hoidon toiseen vaiheeseen ja paino nousi aika reipasta tahtia, kilon ja risat viikossa, ulkoiluja pidennettiin. Ensin 10 min., sitten 15, 20 jne jne.
Noin kuukauden osastollaolon jälkeen ruokailujen jälkeinen valvonta poistettiin, jolloin aloin oksentamaan ruoan pois ja ulkoiluilla juoksentelin. Painonnousu tyssäsi, ja toisen kuukauden ajan paino oli 41 kg. Sen verran painoin kun pääsin kahden kuukauden hoitojakson jälkeen pois osastolta, en saavuttanut ihan tavoitepainoani, mutta koska en ollut enää pakkohoitokriteereissä, puhuin itseni ulos ja aloitin laihduttamisen.

Kesällä olin sitten Helsingin syömishäiriökeskuksessa. Olin siellä pari kuukautta, koko kesän. Lihoin normaalipainoon, koska en oksennellut kuin harvoin.

Olen 21-vuotias nainen, ja kärsin hirvittävästä läskiahdistuksesta. Olen normaalipainoinen, mutta
ajatukset ovat anorektisemmat kuin koskaan ja laihdutan jälleen. 14-vuotiaasta olen sairastanut, eikä loppua näy.