En voi tälle mitään, anna anteeksi. En osannut odottaa itsekään, että kaipaisin sinua näin paljon. On hyviä päiviä. Kirkkaita, kuulakkaita päiviä, kun taivas on syvä ja pilvetön ja mieleni katoaa sen sineen. En muista silloin sinua ja jos muistan, niin hymyilen. Mutta on myös niitä toisia päiviä. Vastakohtia ja myllynkiviä. Aallon karvaamia harmaita ulapoita ja niin suuri määrä viikkoja, tunteja, sekunteja, kilometreja sekä muita määreitä, etten uskalla katsoa eteeni, enkä taaksenikaan. Kun vain voisin edes kysyä miten sinun päiväsi menevät, kun edes sinä kysyisit miten minun päiväni menevät. Kaksi ennen niin läheistä on nyt toisilleen kuin koskaan tavanneetkaan. Mutta jos emme tunne toisiamme, niin kenen muistoja minä sitten kannan?
Joko lähdit?
Onko päivä jo päätetty?
5566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Josko tää meni naiselta miehelle....
pitkäksi päivä. Olen ollut iloinen, kun olen muistellut hymyäsi ja reipasta olemustasi. Toivon vain, että löydät ihmisen, joka ymmärtää luovuuttasi ja lahjakkuuttasi. Se tuntuu surulliselta, että emme enää tunne toisiamme. Siihen en osannut varautua. Minun ja sinunkin on kestettävä vierauden tunne, koska me emme enää tapaa. Se on hyvä, että pystyt elämään tässä hetkessä. Minulta puuttuu se taito. Elän joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä, mutta harvemmin nykyisyydessä. Iloitse muistoista - en osaa muuta neuvoa antaa. Hyviä päiviä on aina parempi muistella kuin huonoja päiviä.
tässä maailmassa. Mitä en voi voittaa nykyisyydessä, voitan sen omassa maailmassani, omilla säännöilläni, ja se kaikki jää elämään, säilyy juuri sellaisena kuin haluan sen säilyttää, eikä kukaan voi viedä sitä minulta. Mutta se ei ole kaikein helpoin polku. Saavutettavissa vain mitä suurimmalla hinnalla, sillä taiteessa ihminen on yksinäisimmillään.
..hmm... Enhän se vain ollut minä, joka toivotti sinulle kaikkea hyvää elämääsi..?
minut voitte jättää rauhaan. minä en ole mitään. hyvästi vaan.