Tuntematon sotilas

Maikkako sinulle tämän avainasian kertoi? Ja ajattelit, että joku muu kertoisi loput.

Otapa kirja käteesi ja revi siitä huumoria.

Tuntemattoman sotilaan ironiaa voisi kutsua suoraan mustaksi huumoriksi, mutta mielestäni sen avulla ei kovinkaan usein päästä vaikeiden paikkojen yli. Päinvastoin kyseisen tyylilajin pläjäyshän heitetään tavallisesti ilmoille juuri ennen kuolemaa, kuoleman tuskissa tai parantumattomasti haavoittuneena.

On Tuntemattomassa sotilaassa toki muitakin huumorin lajeja, itse asiassa lähes kaikkia: sarkasmia, satiiria, parodiaa, pelleilyä ja tietenkin alapäähuumoria.

Sen sijaan varsinaisia vitsejä teoksessa kerrotaan on tuskin lainkaan - hitaana hämäläisenä Linna ei halunnut niitä edes kirjallisessa muodossa esitellä. Myös sanoilla leikittely on vähäistä, mutta näinhän asianlaita on suomen kielessä yleensäkin. Pieruhuumoria ei kirjassa esiinny, mikä on tosi outoa, kun porukka sentään koostuu pääasiassa nuorista miehistä, jotka syövät melkein joka päivä hernekeittoa.

Suomalaisten heimojen luonteenpiirteet Linna esittelee sinänsä klassisen osuvasti, mutta huomattavasti liioitellen. Monia juuri se naurattaa Tuntemattomassa eniten.

Edellä esitetty katsaus ei välttämättä ole oikeaan osuva, mutta omasta puolestani saat tarpeen tullen käyttää sitä vapaasti vaikkapa kouluesitelmässäsi. Kehotan kuitenkin, että etsit ennen sitä kirjasta esimerkkejä kyseisistä toteamuksista.

Siinä kritisoidaan huumorin avulla paatoksellista isänmaallisuutta ja sotapropagandaa.

Laineen elokuvassa sitten jonkinverran sisäpiirin juttuja ja toimintatapoja joita kotirintamalla paljon keskusteltu.

"Mie sahhaan siult puol päätä pois!" - alikersantti Antero Rokka

Aku Hirviniemen hahmohan on kuin Putoushahmo. Ei kyllä sille pappihahmolle vedä vertoja. Niin, siis, joo kyllä sieltä sitä huumoria löytyy.

Ei naurata yhtään.