Uusin albumi

Elän itselleni

Kuutamohullu

Lentolupakirja

Allright

Huhhahhei

Rio de Janeiro

Aino


Muutenkin erinomaisen hyvä levy...

Odotin muutaman etukäteen kuullun kappaleen perusteella että levy ois enempi sellainen synkähkö&raskassoundinen tyyliin Kaasua, Pohjantäden alla, Harasoo...

Uusin on enemmän linjoilla 500CC, Häkää, Just! ja Kans`an Popeda eli semmoista melodista poprockia heavymausteilla....Jotkut biisit muistuttaa jopa hieman ekan levyn Popeda:Popeda maailmaa/Mustat enkelit levyn hauskimpia ralleja, esim Kai ja Juntti.

Manio toki on tuo uutukainen.

Tykkään kakista biiseistä.

JK:N Blues helvetin heino slovari, kuten myös Allright

Elän itselleni kappaleen odotan saavan radio soittoa kuten myös huhhahhei ja lentolupakirja biisien. Aino on tuhat kertaa parempiu kuin kokoelmalla, selkeästi huomaa että on soitettu uudestaan uudella kokoonpanolla ja Karmila miksannut. On kyllä hieno & hauska levy.

että sanat siinä biisissä kertoisi jossei alkoholismista niin ainakin viinan kiroista ja krapulan kovasta tuskasta ja siitä kuinka alkoholistin nainen joutuu kärsimään sivullisena ja kuinka nainen joutuu pitämään huolta juovasta miehestä kuin pienestä lapsesta. Tosiaan muutamassa kohtaa lauletaan laulamisesta, yökerhoista, Mökille sulkeutumisesta ja nuoteista eli rockmmusikon raskasta ja kosteaa elämää tuo biisi käsittelee mutta vaikea sanoa laulaako Pate siinä itsestään... Jos laulaa niin ei suoranaisesti vaan tuon laulussa esiintyvän nimettömän ja salaperäisen meishahmon kautta.

Todella hienosti sopii sanat siihen biisiin ja sen melodiaan. Vaati muutaman kerrran kuuntelua ennenkuin opin pitämmän tosta biisitä ja ennenkuin se avautui.

Viittaisko J.K. Popedan keikkamyyjä J. Karppaseen? :)
http://www.karppanen.fi

Mutta juu eiköhän Pate tuossa viime vuotta kelaile!

Karita-Pio kirjoitti:

Viittaisko J.K. Popedan keikkamyyjä J. Karppaseen? :)
http://www.karppanen.fi

Mutta juu eiköhän Pate tuossa viime vuotta kelaile!

Lue lisää

Jyrki "K" Melartin joten uskoisin että JK tulee siitä. Se on JK:n blues kun säveltäjä on Mellu.

Rummut ja basso soi levyllä paremmin kuin aikoihin ja basso&rummut on miksattu enemmän esiin kuin mitä aiemmilla levyillä ja se on hyvä se. Ne ei kuitenkaan pietä liikaa rouheita ja särmikkäitä kitaraosuuksia eli kitarakin kuuluu hyvin ja se ei kuulosta liian popilta.

Syntikat ja piano soi myös komeesti ja ne on miksattu suht pintaan ja välillä keyboard-äänimatat tuo mieleen metal-bändit...Johtunee varmaan siitä että tuottajana&miksaajana on Mikko Karmila joka on tuottanut mm. Nightwishiä ja muita metal&heavy bändejä.

Ännitäjinä mm. ex-Yö Jani Viitanen ja Costello ja apuna muutama asistentti...

Paten ääni kuulostaa matalalta, syvältä, selkeältä. voimakkaalta,raaalta mutta myös pehmeältä&sielukkaalta ja eka levy pitkään aikaan jolla saa kunnolla sanoista selvää.

Taustalaulut stemmaa hyvin ja ne hoitaa Pate, Mellu, Costello, Lacu ja Jonne Aaron.

Segnoritas&Margaritas on säv./san./sov Costello H

JK:n blues on Mellun sävellys

ja Kai:n sovitus Costello&Pate

Allright sanat Pauli Hanhiniemi

Elän itselleni säv/sov/san Jonne Aaron

Huhhahhei säv/san/sov Markku Petander

Lentolupakirja sanat: Costello&Pate

Onhan päivä vielä huomennakin sanat edesmennyt Juha Vainio ja sävellys alunperin Italaisen tekijän.

Muut biisit sävellys Costello, sanat Mustajärvi

Biisit suht tasaisen hyviä, montaa hutia tai keskitason biisiä ei oo ja vaikka materiaali on suht monipuolista niin kokonaisuus on ehyempi ja selkeempi kuin parilla edellisellä levyllä.

Mä vaan kirjoitti:

Jyrki "K" Melartin joten uskoisin että JK tulee siitä. Se on JK:n blues kun säveltäjä on Mellu.

Rummut ja basso soi levyllä paremmin kuin aikoihin ja basso&rummut on miksattu enemmän esiin kuin mitä aiemmilla levyillä ja se on hyvä se. Ne ei kuitenkaan pietä liikaa rouheita ja särmikkäitä kitaraosuuksia eli kitarakin kuuluu hyvin ja se ei kuulosta liian popilta.

Syntikat ja piano soi myös komeesti ja ne on miksattu suht pintaan ja välillä keyboard-äänimatat tuo mieleen metal-bändit...Johtunee varmaan siitä että tuottajana&miksaajana on Mikko Karmila joka on tuottanut mm. Nightwishiä ja muita metal&heavy bändejä.

Ännitäjinä mm. ex-Yö Jani Viitanen ja Costello ja apuna muutama asistentti...

Paten ääni kuulostaa matalalta, syvältä, selkeältä. voimakkaalta,raaalta mutta myös pehmeältä&sielukkaalta ja eka levy pitkään aikaan jolla saa kunnolla sanoista selvää.

Taustalaulut stemmaa hyvin ja ne hoitaa Pate, Mellu, Costello, Lacu ja Jonne Aaron.

Segnoritas&Margaritas on säv./san./sov Costello H

JK:n blues on Mellun sävellys

ja Kai:n sovitus Costello&Pate

Allright sanat Pauli Hanhiniemi

Elän itselleni säv/sov/san Jonne Aaron

Huhhahhei säv/san/sov Markku Petander

Lentolupakirja sanat: Costello&Pate

Onhan päivä vielä huomennakin sanat edesmennyt Juha Vainio ja sävellys alunperin Italaisen tekijän.

Muut biisit sävellys Costello, sanat Mustajärvi

Biisit suht tasaisen hyviä, montaa hutia tai keskitason biisiä ei oo ja vaikka materiaali on suht monipuolista niin kokonaisuus on ehyempi ja selkeempi kuin parilla edellisellä levyllä.

Lue lisää

Ai se onkin Melartinin biisi! Sieltähän se JK tietty tulee :) Ajattelin jo et komppaakohan ne Karppasen murheita viime vuodelta, kun keikkoja myydessä ei voinu tietää kuka laulaa, tai laulaako kukaan. Tuli muuten mieleen anekdootti Leviltä vuodelta 2002, Pate katos kesken keikan lavalta ja bändi soitteli Pepposen introa varmaan useamman minuutin kunnes Pate rynni takaisin lauteille ja totes että "Vittu, mä melkein kuolin tonne takahuoneeseen... mut hei, ei se oo näitten jätkien vika!" Ja hoiti keikan loppuun.

Tosin, mitäs näitä vanhojan kelaileen. Popeda on hirmu iskussa nyt! Mun diggailu vaan pahenee täällä, tänään pistin jo koko letun puhelimeen ja kuuntelin tuntikaupalla duunissakin. Täähän on pakko olla hirmu hittilevy - jossei tällä lähe, ni ei millään!

ja vuoden 1997 500CC on kaikki musiikillisesti ja biisillisesti&sanoitukselliesti suht vakavasti otettavaa hyvin soitettua musaa joilla ei monta turhaa biisiä oo eikä montaa noloa tai yhdentekevää biisiäkään oo päästetty levylle ja kokoajan tuo taso on parantunut ja tällä uudella levyllä ei sellaisia noloja, hölmöhköjä tai yhdentekeviä biisejä oo oikeestaan kuin Kai, Juntti ja Ikurilainen uimapatjan tervauslaulu joissa kahdessa viimeisimmässä on aika hölmö nimi. Toki noi kolme on ihan hauskoja biisejä, niissä on kivat riimit ja muutama hyvä vitsi&oivallus mukana. Juntissa on hävän liikaa se soitin jolla matkitaan pierua ja ne shailalai/duidudui huudot on aika junttia. Biisissä toki nauretaan vakavuudelle, tehdään pilkkaa ja nauretaan junttiudelle ja ei junttiudelle mutta onhan se vähän sellianen täyte kipale. Noissa kolmessa biisissä nauretaan itselle, Popedalle, tiukkapipoille ja liialliselle vakvuudelle musiikkimaailmassa ja elämässä.

Kai on sellainen nokkelasti&hauskasti riimitelty biisi joka pohjautuu Popedamaiseen aiheeseen eli panemiseen. Kertsi on hyvä ja melodia ihan mukiinmenevä. Hieman sellainen rillumarei tyylinen kappale pikkutuhmilla ja vihjailevilla sanoilla.

JK:n blues on taas upea slovari, hyvät alhoholismista kertovat sanat ja upea melodia, urkusoundi ja hieno tunnelma.

Kuutamohullussa on hyvä sanat, hyvä riffi ja mieleenpainuva&hyvä kertsi. Hieno heavypop biisi.

Rio de Janeirossa on kiva haitariääni ja melodia, Costellon sanoitus ontuu paikkapaikon mutta kyllä se monet pimeimmät Popedabiisit hakkaa 10-0.

Kaikki biisit on tuotettu, soitettu, laulettu ja miksattu hyvin.

Minusta paras, fiksuin, ehyin, järkevin ja tasapainoisin Popeda levy. Ainoastaan kolme huonoa/keskinkertaista vähemmän tärkeää biisiä.

Tuo MySpace kuuntelu on tätäpäivää... Melkein kaikki levy-yhtiöt ja bändit&artistit sinne tulevia albumeitaan laittaa oli ne levyt/esiintyjät sitten hyviä tai huonoja...

Kannet on parhaimmat kuin aikoihin ja niihin on muutenkin panostettu: on paljon kuvia ja sanat yms.

Mä vaan kirjoitti:

ja vuoden 1997 500CC on kaikki musiikillisesti ja biisillisesti&sanoitukselliesti suht vakavasti otettavaa hyvin soitettua musaa joilla ei monta turhaa biisiä oo eikä montaa noloa tai yhdentekevää biisiäkään oo päästetty levylle ja kokoajan tuo taso on parantunut ja tällä uudella levyllä ei sellaisia noloja, hölmöhköjä tai yhdentekeviä biisejä oo oikeestaan kuin Kai, Juntti ja Ikurilainen uimapatjan tervauslaulu joissa kahdessa viimeisimmässä on aika hölmö nimi. Toki noi kolme on ihan hauskoja biisejä, niissä on kivat riimit ja muutama hyvä vitsi&oivallus mukana. Juntissa on hävän liikaa se soitin jolla matkitaan pierua ja ne shailalai/duidudui huudot on aika junttia. Biisissä toki nauretaan vakavuudelle, tehdään pilkkaa ja nauretaan junttiudelle ja ei junttiudelle mutta onhan se vähän sellianen täyte kipale. Noissa kolmessa biisissä nauretaan itselle, Popedalle, tiukkapipoille ja liialliselle vakvuudelle musiikkimaailmassa ja elämässä.

Kai on sellainen nokkelasti&hauskasti riimitelty biisi joka pohjautuu Popedamaiseen aiheeseen eli panemiseen. Kertsi on hyvä ja melodia ihan mukiinmenevä. Hieman sellainen rillumarei tyylinen kappale pikkutuhmilla ja vihjailevilla sanoilla.

JK:n blues on taas upea slovari, hyvät alhoholismista kertovat sanat ja upea melodia, urkusoundi ja hieno tunnelma.

Kuutamohullussa on hyvä sanat, hyvä riffi ja mieleenpainuva&hyvä kertsi. Hieno heavypop biisi.

Rio de Janeirossa on kiva haitariääni ja melodia, Costellon sanoitus ontuu paikkapaikon mutta kyllä se monet pimeimmät Popedabiisit hakkaa 10-0.

Kaikki biisit on tuotettu, soitettu, laulettu ja miksattu hyvin.

Minusta paras, fiksuin, ehyin, järkevin ja tasapainoisin Popeda levy. Ainoastaan kolme huonoa/keskinkertaista vähemmän tärkeää biisiä.

Tuo MySpace kuuntelu on tätäpäivää... Melkein kaikki levy-yhtiöt ja bändit&artistit sinne tulevia albumeitaan laittaa oli ne levyt/esiintyjät sitten hyviä tai huonoja...

Kannet on parhaimmat kuin aikoihin ja niihin on muutenkin panostettu: on paljon kuvia ja sanat yms.

Lue lisää

paremmin äänitetty, tuotettu, soitettu ja laulettu kuin aikoihin.

Popeda ei tee enää levyjä vuoden välein ja se näkyy levyjen tasossa sanoituksellisesti, sävellyksellisesti, biisien, laulun&soitin suhteen...

Biisejä myös treenataan treenikämpällä ja keikoilla ennakkoon ja hiotaan kasaan ennekuin ne päätetään levyttää. Levyjen musiikki ei oo enää äänitetty yhdellä otolla ja levyillä on päällekkäisiä kitaroita, taustakuoroa, ns. syntikka- ja pianomattoja ja erilaisia koukkuja, jippoja ja nyansseja jne jne. Popeda on tuotetumpaa ja muusikkillisesti monipuolisempaa kuin 70-&80-luvuilla ja 90-luvun alussa ja kaikkein hölmöimmät biisit ei ees pääse leyille enää niin helposti kuin ennen. Erotomanian (jos pillua saan) kaltaisia biisejä ei enää tehdä eikä niitä oikein mielellään myöskään esitetä. Orkesterista on tullut muutenkin kunnianhimoisempi ja Pate ei juo nyt viinaa eikä kännejä ja on tehnyt selväksi että jos retkahtaisi niin sitten bändin saa heti lopettaa siihen paikkaan.

Levyt ei oo enää äänitetty yhdellä-kahdella otolla ja kappaleet kestää yleensä enemmän kuin 2.40 min ja levyt kestää enemmän kuin max 35min.

Lauluosuuksia hiotaan ja joissain biiseissä on useampikin otto ja äänitys vedetty ennenkuin se on päätynyt levylle asti. Pate on tehnyt näin jostain 1994 vuodesta asti.

Myös sävellykset ja biisit on muuttuneet monipuolisemmiksi,pidemmiksi, paremmiksi, medodisimmiksi, tartuvimmiksi ja sanoinukset harkitsevammakisi jne jne., sitä mukaa mitä enemmän Costello on saanut valtaa Popedassa ja tullut bändin toiseksi pomoksi.

Luojan kiitos uudella levyllä ei oo sellaista kuraa mitä on muutamat biisit Ei oo valoo, Hallelujaa ja Pohjantähden alla levyillä...