Meinas käydä jokunen aika sitten leikkauksessa köpelösti, mutta onneksi on ihmisiä jotka käyvät luovuttamassa verta joten kaikille heille (tai teille) supersuper suuret kiitokset!
Jos asiaa ajattelee vähän syvällisemmin, niin tuntuu aika hassulta ajatukselta että mussa virtaa tälläkin hetkellä yli kymmeneltä eri ihmiseltä tullutta verta (sain 10 pss verta ja lisäks vielä punasoluja).
Jokatapauksessa vielä kerran kiitos.
Jos asiaa ajattelee vähän syvällisemmin, niin tuntuu aika hassulta ajatukselta että mussa virtaa tälläkin hetkellä yli kymmeneltä eri ihmiseltä tullutta verta (sain 10 pss verta ja lisäks vielä punasoluja).
Jokatapauksessa vielä kerran kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on aika paljon toi määrä verta. Oot siis toipumassa?
paitsi että väsyttää aika hemmetisti.
Kirurgi sanoi että se kuuluu "taudin" kuvaan, koska kroppa joutui niin koville ja energiaa kuluu nyt tilanteen korjaamiseen.
kirjoitat. Oot varmaan aika tokkurassa. Mua väsyttää ihan hulluna.
Kyllä sä siitä toivut pikku hiljaa, saanko kysyä että mikä leikkaus sulle tehtiin?
Kaiken piti olla hyvin leikkauksen jälkeen, mutta illalla alkoi paineet romahtaa ns. napapiikin (estää veritulpat eli ohentaa verta) jälkeen.
Hoitsu kävi mittaamassa paineet aika usein ja viimeisellä kerralla ei enää saanut mitään painetta mitattua. Hän luuli ekaks että mittari on rikki ja haki uuden, mutta kun sekään ei näyttänyt enää mitään, niin ei mennyt enää kauan kun alkoi lääkäreitä tulla tiuhaan tahtiin. (Hoitaja oli jo aikaisemminkin soittanut lääkäreille ja kertonut että paineet laskivat koko ajan, mutta...? ehkä lääkäreillä oli kiireitä??)
Minä olin kyllä jo siinä vaiheessa melkein koko ajan taju kankaalla.
Hoitaja kertoi jälkikäteen että olin ihan harmaa (vaikka loman jäljiltä on ihan hyvä perusrusketus vieläkin) ja vain huulet olivat siniset.
Vatsaan oli valunut 3,5 litraa verta (ihmisessä on n. 5 litraa).
Seuraava viikko menikin tehon teholla, eli olin koko ajan hoitajien tarkkailussa. Aluksi pitivät vähän aikaa tarkoituksella nukutettuna. Ei kyllä hajuakaan että miksi. Kyllähän se kerrottiin omaisille, mutta en enää itse muista syytä.
Se hyvä puoli teholla olosta oli, että koko ajan hoitsut dumppas kipulääkkeitä siihen tahtiin että heikompia hirvittäis :o
Täytyy kyllä vielä sanoa että sairiksella olo on per....tä.
utopistiselta. Mutta uskotaan.
Leikkaussalin ylihoitajan ominaisuudessa on pakko todeta että kertomasi tarina on ainakin joiltakin osin satua. Parantumista kuitenkin :)
joka on sinun mielestäsi satua?
Jos olisit aikuistenoikeasti leikkaussalin hoitaja nyt ylihoitajasta puhumattakaan, niin takuulla tietäisit että koko kertomani sairaalareissu on täyttä totta (maallikko tai asiaa itse kokenut ei sitä tiedä).
Sitäpaitsi, miksi ei olisi? Ei mulla ole mitään syytä keksiä minkäänlaisia tarinoita tai satuja täällä eikä senpuoleen missään muuallakaan.
Jokaisella on tietenkin oikeus uskoa tai olla uskomatta mitä haluaa.
Kiitos kuitenkin paranemistoivotuksista :)
Ensimmäisen kerran luovutin 18-vuotis syntymäpäivänäni (luovuttaja ei saa olla alaikäinen.) Se oli aina ollut "haaveissani."
Olen tällä hetkellä 40 ja olen jatkanut luovuttamista..........pitäisikin mennä taas.
on taatusti kiitollinen sunkaltaisista ihmisistä.
Ilman teikäläisiä mäkin olisin nyt tuhkana tuulessa...vähän ironiaa, mutta totta kuitenkin.
kiva saada kiitosta, vaikka eihän sitä tiedä oletko minun verta saanut.Olen yrittänyt ahkerasti käydä, vielä ei ole 40 kertaa täysi,mutta ensi kerralla on. Lämmöllä toivon pikaista paranemista ;))