Pentu ja aikuinen koira

Älä jätä koskaan pentua samaan tilaan sen kanssa kun kukaan ei ole valvomassa.
Koska se saattaa lopettaa pennun.
Se on sekunnin homma kun se tekee sen.
Mikähän on rotu??
Toiset rodutkaan eivät sovi ollenkaan yhteen.
Yleensä kannattaa pitää yöt erillään ja oltava oma rauha.
Pentu tekee tahattomasti kiusaa ja saa kärsiä turhaan.
Eli ei missään nimessä ilman valvontaa yhdessä.

opi oleen pennun kaa, eli ei kaikki tykkää pennuista

Ei kaikki koirat todellakaan siedä revirillään(kotonaan) toista koiraa, on se sitten pentu tai aikuinen. Vanhempi koira voi todellakin pistää pennun hengiltä, jos sille tarjoutuu siihen tilaisuus. Koirat on pidettävä tiukasti erillään, jollei joku ole koko ajan varmasti valvomassa. Pennulle on todella huono kasvuympäristö vihamielisen aikuisen koiran seurassa!

on vihata pentua koska se haisee ällölle, vammaselle siipirikolle jota ei saa purra..
opeta uros olemaan sievästi pennun kanssa ja pennun pitää oppia arvostamaan vanhempaa. mutta tosiasia on että pentu on ällöttävä vierastettava öklötys johon ei osata varautua, joten seki pitää opettaa erikseen.
kiellä murina ja kehu nätisti oleminen,,,, meillä auttaa, nyt kahen viikon jälkeen aletaan jo vähä kestää pentuaki =)

Meillä on ollut pentu seitsenvuotiaan uroksen seurana nyt reilun viikon ajan. Itsellä ei isompia ongelmia ole ollut, mutta seuraavanlaisia ohjeita ja vinkkejä sain kokeneemmilta kun pennun ottamista suunnittelimme.

Aikuisen uroksen pitäisi olla aikuista narttua helpompi tottua vieraaseen pentuun... ilmeisesti tuo suojahaju tehoaa uroksiin paremmin. Tietysti yksilöllistä, mutta noin yleisesti.

Ihan ensimmäisenä kotiin tullessa tietysti se pepun haistelu. Mieluiten pennusta kiinni pitäen, ne kun yleensä pyrkivät mielistelemään, nuolemaan aikuisen kuonoa jne. Tästä ei pennulle vieras koira yleensä tykkää (homma saa huonon alun jos heti tutustutaan murinalla tai jopa hampailla). Pepun haistattelua kannattaa harrastaa alussa paljon, jotta tulee selväksi, että pentu se on. Myöskin pissipaperit yms. niin, että aikuinen pääsee niitä nuuskimaan.

Alkututustuminen mieluiten niin, että koirat näkevät toisensa, mutta eivät pääse ihan lähelle. Meillä toimi hyvin kun koira sai ensiksi nuuskia pennun pepun ja sitten komennettiin maate tuolille. Pentu hössötti, nuuski lattialla jne, mutta aikuisen luokse ei ollut asiaa. Samaa asiaa ajoi hyvin myös verkkoportti, jonka takana pentu sai touhuta ja toinen joutui pakostakin näkemään. Aluksi ei koiria milloinkaan jätetä valvomatta yhteen. Jatkossakin vasta sitten kun tulevat kunnolla toimeen ja vain lyhyiksi hetkiksi (mieluiten niin, että pystyt "huomaamatta" valvomaan yhteiseloa). Poista pentu tilasta heti jos tuntuu tulevan ongelmia.

Aikuisella koiralla pitää olla jokin paikka mihin se pääsee aina halutessaan pentua pakoon ja sinne ei pennulla ole missään tilanteessa asiaa. Paikan pitää olla sellainen, että kykenet helposti valvomaan, että pentu myös pysyy poissa. Tämä paikka kannattaa tehdä aikuisellekin selväksi. Kun toinen alkaa selvästi ärtyä pentuun, niin pyydät se turvapaikkaansa, istut viereen rapsuttelemaan, kiellät pentua lähestymästä ja myös pidät sen poissa.

Olisi hyvä jos aikuisen koiran rutiinit pysyisivät mahdollisimman muuttumattomina. Kun ruoka tulee ja ulos pääsee ajallaan, saa seuraa, huomiota ja aktiviteetteja normaalisti, niin muutos ei tunnu niin valtavalta. Aikuiselle koiralle täytyy yhä löytyä omaa aikaa, päästä pois kotoa ja pennun luota. Iltaisin ja lenkkien jälkeen kannattaa olla tarkkana, sillä ihan kuten ihmisetkin, koirat voivat olla väsyneinä helpommin ärtyviä. Meillä ainoat näppäisyt ovat sattuneet juuri illalla, kun pentu ei usko aikuisen haluavan olla rauhassa.

Ruokakupit on selvä juttu, eli pentu poissa aikuisen kupilta ja molemmille oma ruokapaikka ja -rauha. Ruokarauhan takaaminen onnistuu parhaiten kun istuu itse lattialle ruokailijoiden väliin ja pitää molemmat omalla puolellaan. Jos aikuinen on kovin ruoan perään, niin voi olla aiheellista muuttaa senkin ruokailut pennun rytmin mukaiseksi. Aikuinenkin voi saada ruokansa vaikka aiemman kahden kerran (tai miten nyt onkaan tapana) sijasta neljään osaan jaettuna. Ei toki ole kaikille koirille tarpeen, mutta joidenkin kohdalla auttaa asiaa. Myös vesikupin kanssa pitää olla tarkkana. Harva koira puolustaa vesikuppia, mutta se tuppaa yleensä olemaan ruokapaikan vieressä. Joko molemmille oma kuppi tai kuppi kauemmas ruokapaikasta, niin ettei pentu milloinkaan joudu juomaan mennessään kulkemaan ruokailevan aikuisen ohitse. Kerää myös kaikki lelut, luut, ym. puolustettava pois lattioilta aina kun niitä ei käytetä. Pennun lelut voivat olla portin takana sen omassa puuhahuoneessa.

Paljon mukavaa yhdessäoloa, niin että molemmat koirat ovat mukana. Aikuiselle paljon makupaloja aina kun on nätisti ja sietää pentua. Heti kun vaan on vähän totuttu, niin paljon mukavia yhteisiä leikkejä... köydenveto osoittautui meillä hyväksi yhteispelin opettajaksi, kun vaan on tarpeeksi pitkä köysi, ettei jouduta heti nokatusten.

Sitten se tärkein saamani vinkki. Ehdoton enemmistö terveistä, aikuisista koirista murisee pennulle vain ja ainoastaan kun pentu toimii niiden mielestä sopimattomasti. Mieti aina miksi aikuinen murisee. Tietysti kiellät aikuista jos hyökkää äkkiarvaamatta toisesta päästä huonetta, mutta jos (ja kun) pentu pyörii jaloissa, nuolee naamaa, puree häntää, hyppii päälle, repii karvoista, hyökkii naamaan, tunkee ruokakupille, yrittää viedä luun tai lelun jne. on aikuisella koiralla oikeus ilmaista, että toiminta on sopimatonta. Älä siis automaattisesti kiellä murinaa ja huomioi pentua. Väärin toimijaa (pentu) kielletään ja oikein toiminutta (aikuinen) ei nyt kehuta, mutta ilmaistaan, ettei ole tehnyt väärin.

Meillä homma on lähtenyt helposti (koputtaa puuta), mutta tuo uros onkin tosi rauhallinen ja pentu kuuntelee kun kielletään. Toki joutuu kieltämään monta kertaa ja aina uudelleen, mutta niinhän se on pentujen kanssa. Kovakalloisten kanssa saa olla aluksi tosi tarkkana, mutta se kannattaa. Aluksi tietysti meilläkin uros urrasi heti kun pentu tuli parinkin metrin päähän. Nyt sietää nätisti nokatusten nuuskimista, mahan alla pyörimistä, yms. Kiellän pentua heti kun toinen näyttää ahdistuneelta. Kun pennun pitää kurissa, eikä päästä kiusaamaan isompaansa, niin se lisää aikuisessa koirassakin myös tunnetta siitä, että ihminen on hyvä johtaja ja pitää huolen... ei tarvitse urista ja purista.