En minä paljoa toivonut
Vain jonkun, joka jakaisi
kanssani elämän ilot ja surut
Jonkun, joka hyväksyisi
nämä oudot mietteeni
ja korjaisi väärät kuvitelmani
Ja minä sain vain hiljaisuuden
Maan nielemät sanat
Huomiseen kurkotan haparoiden
läpi ahdistuneiden ajatusten
Huomisessa on vapaus
Huomisessa on yksinäisyys
Huomisesta alkaa elämä
ja onnestani määrään minä
Vielä tänään murran muurejani
Valjastan valmiiksi sydäntäni
varovaisuuden haarniskassa,
epäilyksen silmät niskassa
Vielä tänään valmistaudun
huomiseen päivään, yksin
Vielä tänään kadun
vuosien hukattua aikaa
ja omaa saamattomuutta
Mutta ennenkuin koittaa iäisyys
minulla on tilaisuus
löytää se, mitä etsin
Jos onni suo, sen löydänkin
Huomisesta
Rakkauden!
Vain jonkun, joka jakaisi
kanssani elämän ilot ja surut
Jonkun, joka hyväksyisi
nämä oudot mietteeni
ja korjaisi väärät kuvitelmani
Ja minä sain vain hiljaisuuden
Maan nielemät sanat
Huomiseen kurkotan haparoiden
läpi ahdistuneiden ajatusten
Huomisessa on vapaus
Huomisessa on yksinäisyys
Huomisesta alkaa elämä
ja onnestani määrään minä
Vielä tänään murran muurejani
Valjastan valmiiksi sydäntäni
varovaisuuden haarniskassa,
epäilyksen silmät niskassa
Vielä tänään valmistaudun
huomiseen päivään, yksin
Vielä tänään kadun
vuosien hukattua aikaa
ja omaa saamattomuutta
Mutta ennenkuin koittaa iäisyys
minulla on tilaisuus
löytää se, mitä etsin
Jos onni suo, sen löydänkin
Huomisesta
Rakkauden!
Vastaukset 8
Vanhimmat
liikuttavaa. Osuu ja uppoaa.
Se voi viedä vuosia mutta nyökkäilen tätä lukien:
Huomiseen kurkotan haparoiden
läpi ahdistuneiden ajatusten
Huomisessa on vapaus
Huomisessa on yksinäisyys
Huomisesta alkaa elämä
ja onnestani määrään minä
Oi, miten osasitkin sanasi asettaa.
Kävin kurkkaamassa profiilisi ja siellä kerroitkin; Eroamassa. En tiedä miten pitkällä prosessisi on mutta toivotan voimia.
Kauniisti osaat tuntoja sanoiksi purkaa. Kiitos.
Kiva, jos löysin sanoja, jotka koskettavat. Tässä ahdistuksessa.
Olen todella alkuvaiheessa. Ratkaisua olen miettinyt jo niin kauan, mutta nyt vasta toteutan. Vielä olen vaiheessa jossa manaan itseäni, miksen tehnyt tätä aiemmin!
Mutta kiitos, voimia todella tulen tarvitsemaan! Vaikka tarkkaan harkittu ja osittain pitkälle prosessoitu päätös jo onkin, niin vaikeaahan tämä silti on!!
Suomalaisella sisulla silti eteenpäin!
Aurinkoisia syyspäiviä toivoen, Sinullekin! =)
Kaunis!
Riipaisevan kaunis!
satuttavan kaunis !
Nyt, kun myrsky on ollut
poissa jo pitkään. Olen
kokenut monet oraat. Hellinyt
uutta viljaa monta kesää.
Nauttinut olostani auringossa.
Että saan elää.
Huomaan, mikä opetus oli
Rakastua ja oppia Rakastamaan.
Hellin hyväilyin kiinnittyä
toiseen ihmiseen. Suukoin
varmistaa: hän on.
Ja vaikka kaikki ei mennyt,
miten sydän yöt uneksi.
Kuinka haaveili hänen
untaan aamuisin seuraten.
Rakastuneena miehenä.
Vaikka romahdin ihmisenä,
kun hän lähti ovesta. Ja
minun nouseminen oli
helvetillinen prosessi.
Minä en lukinnut itseäni.
En kieltänyt, etteikö
Rakkaus ystävänä elä minussa.
Mitä minun miehenä pitäisi
piilotella. Hävetä.
Kieltää epäonnistuneeni.
Kun kuitenkin olet oppinut
hyväilemään uutta viljaa.
Rakastamaan aurikoa ja
hyväksymään sen hellän
hyväilyn koko kehollani.
Mieskin voi antaa anteeksi.
Itselleen.
Anteeksi.
Karkasi tuo runopalautteeni niin nopsaan,
etten kerennyt laittaa sitä tärkeintä:
eli palautettani sinun runostasi.
E#li:
runossasi oli paljon sisältöä
ja minuun etenkin se aitous
kosketti syvältä.
Hyvin rakennettu ja säkeistetty,
rytmitetty, runosi.
Minusta kaikilta osin onnistunut
runo hieman mystistä loppuhuipennusta
myöten.
Erittäin hyvä runo.
suuret kiitokset!
Luin tuon runosi, joka on hieno miete sekin. Kuinka tärkeää on antaa anteeksi itselleen. Sen mitä teki tai jätti tekemättä.
Tiedän virheeni, minäkin. Eikä mitään saa tekemättömäksi. Ehkä joskus osaan antaa anteeksi itselleni.
Ja olisi opittava elämään, uudelleen...
Kiitos palautteesta! -Huomaan, että hetken mielijohde on yleensä paras tuotokseni, liikaa harkittu kaatuu niskaan. ;-)
Olet tavattoman oikeassa siinä, että
itselleen anteeksiantaminen on iso
asia. Kun siihen ylettyy, on helpompi
asettaa menneille piste. Ja sovittautua
uuteen. Puhtaalta pöydältä.
Ja anteeksianto tulee usein kai
sitä kautta, että tunnustaa
virheellisyytensä. Kukaa ei ole
täydellinen.
Uudelleen eläminen itselläni sujui,
kun etsin uusia haasteita ja haastoin
itseni. En suostunut jäämään kyykkyyn.
Runo syntyy itselläni aina tässä ja nyt.
En oikeen osaa muuten kirjoittaa.
Kai se liika yrittäminen kostautuu
yliyrittämisenä ja lopputukos ei tyydytä.
Aina sitä välillä kaikkea niskaan tulee, mutta elämä jatkuu ::::))