Asiallisia kommentteja kaivataan...
Kuinka hyvin vanha kissa (14 vuotta) voisi tottua
uuteen pentuun. itse epäilen ettei totu, mutta
kertokaapa omia kokemuksia.
Kuinka hyvin vanha kissa (14 vuotta) voisi tottua
uuteen pentuun. itse epäilen ettei totu, mutta
kertokaapa omia kokemuksia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei onnistunut meillä. Otimme kissan,se kasvoi
isoksi. Aattelimme ottaa sille kaverin, ja otimme
pennun. Aikaisempi kissa suuttui ja karkasi
lopullisesti, tai kävihän se välillä mutta
tappelivat uuden kissan kanssa verissä päin,
kunnes katosi kokonaan :( Vahingosta emme
viisastuneet, vaan kun kissa nro2 kasvoi isoksi,
päätimme tehdä taas sitten saman virheen tyyliin
"kyllä se tottuu". Vaan kuinkas kävikään,sama
ruljanssi alkoi taas. Meni muutama vuosi, ja kissa
nro3. kuoli virtsakiviin. Tunnen itseni
suurinpiirtein eläinrääkkääjäksi. Nyt minulla on
ollut kissa kolmatta vuotta, enkä ikinä enää ota
rivitaloasuntoon toista kissaa, vaikka poikaystävä
haluaisikin ottaa kissallemme KAVERIN. Sanakin saa
minut jo näkemään entisten rakkaiden elukoitteni
naamat ;( Jos jotain kadun pyhästi, niin se on se
vuosien takainen tapahtuma.
Minä en kyllä ottaisi toista kissaa. 14-vuotias
on kuitenkin jo aika vanha ja olisi mukavaa, jos
kissa saisi rauhallisen vanhuuden.
huoh...pahoin pelkään että te molemmat olette
oikeassa.. kisulini on kuitenkin vain sisäkissä
(jo ihan tuon iänkin kannalta) ja kissa on
maatiainen ja sen takia mieli tekisikin kisulia
jota voisi sitten käyttää näyttelyissä yms.
Tottakai vanha kisulini menee pennun edelle
(tarkoittaa: jos ei vanha kisu pentua hyväksy
niin sitten sitä ei oteta) mutta olisi kiva vielä
kuulla mielipiteitä...
no moi!! yleensä vanhempi kissa rupeaa määrämään
nuorempaa niin kuin esim:et saa syödä nyt. Vasta
minun jälkeen, et saa olla tässä huoneessa.
vanha kissasi ei tule hyväksymään uutta kaveria.
Sanon sen 100%:lla kokemuksella. Viime syksynä
yritimme hankkia uutta kissaa kotiimme ja meillä
on ennestään 2 vanhaa kissaa (5-6 v. vanhoja).
Verinen tappeluhan siitä syntyi päivittäin.
Seinät oli verillä kun tulimme töistä kotia.
KAiken lisäksi asia meni niin pitkälle, ettei
uusi kissa uskaltanut mennä enää kissanhiekalle
pissalle, joten.. se alkoi pissimään sohvalle
ja...
jouduimme antamaan tämän kissan pois.
kumpi kissa sinulla on?uros?naaras?tyttökissa voi
pitää ensimmäistä sinulle tulevaa pentua omanaaan
niin kuin meille kävi...mutta kun hankit toisen
pennun ongelma muuttuu sitten tulee riitaa
kissojen suhde katkeaa...
riippuu täysin vanhan kissan luonteesta. Miten se
yleensäkin suhtautuu vieraisiin eläimiin? Jos
hyvin niin varmaan suhtautuu hyvin myös uuteen
tulokkaaseen. Mutta jos suhtautuu kiukkuisesti
yleensäkin vieraisiin eläimiin niin voi olla,
että ei hyväksy uutta kisua kotiin.
Kisulini on naaras. Se ei voi sietää muista
eläimistä koiria (kuten kissat yleensäkkin)
Minulla on myös hamstereita joista se ei välitä
tippaakaan (siis suhtautuminen niihin on täysin
neutraalia) vanhemmillani on muutama kissa ja
aina heillä joskus pitempiä aikoja käydessäni
otan kisuni mukaan. Jotkut kissat oma misuni
siellä hyväksyy ja joittenkin on taas parempi
pysyä kaukan. Elikkä se menee jotakuinkin niin
että ne kissat jotka ovat hyväksyneet oman
kissani, myös oma kisani hyväksyy. Olikohan se
nyt tarpeeksi vaikeasti selitetty :)
kissasi sitten hyväksyisi uuden tulokkaan tai
ei... sitä ei ikinä tiedä. Eli jos kissasi
hyväksyy kaikki, jotka hyväksyvät sen niin
varmasti se hyväksyy pennun, koska pennut yleensä
suhtautuvat suopeasti entiseen kodin asukkiin.
Oletko huomannut jotain yhteistä sukupuolessa tai
luonteessa näillä kissoilla, joiden kanssa
kissasi tulee toimeen? Tätä voisit yrittää ottaa
huomioon, kun otan pennun.
Me otettiin 3vuotiaalle kissalle pentu kaveri.
Aluksi oli kamalaa tappelua, koskaan ennen ei
ollu vanhempi kissa sähissy. Joka välissä löi
pentua ja sähisi. Aikaa kului noin vuosi, mutta
nyt tulevat toimeen. Molemmat ovat ihan
samannäköisiä mustavalkoisia pitkäkarvaisia
leikattuja tyttökissoja. nyt 6 ja 3 vuotiaat.
...meillä oli 12 vuotias erittäin oman arvonsa
tunteva vanha herra, kun toimme pikku pennun
sille kaveriksi.Aluksi vaari sitä vierasti,mutta
ajan myötä niistä tuli "veljekset kuin
ilvekset".Vanhallakin alkoi nuoruuden kujeet ja
leikit muistumaan mieleen..
Kun sitten vanhus sairastui
lopullisesti,pikkuveikka nukkui vierellä,hoiti
vaarin turkkia kun itse ei siihen kyennyt, ja oli
selvästi rakastava ja hoivaa antava sydänystävä.
Ohjeeni kuitenkin on,että annat myös vanhukselle
aikaa,vaikka pennun kanssa aika kuluukin
siivillä.Älä kuitenkaan pakota niitä tutustumaan
toisiinsa,anna vanhuksen tutustua omaan tahtiinsa!