Pitkän yrityksen jälkeen tulin raskaaks. nostin painoa huomattavasti yrityksen aikana koska epäilin et laihuus vaikutti siihen ettei lasta kuulunu. Ja nyt ollaan mieheni kaa kyllä yli onnellisia tästä vauvasta ja kaikki on mennyt hyvinkin.
Ainut mikä ahistaa on ristiriitaset tunteet mitä tää maha miussa itessäherättää. Suurimman osan ajasta pidän pyöreetä vauvamahaani kauniina ja silittelen sitä koska rakastan sitä mikä siellä kasvaa ja kehittyy. Mut välillä tulee kauhee inho itteeni kohtaan, rinnat on kasvanu monta kuppikokoa, mikä on inhottavaa, koska pidän pienistä rinnoista (miulla oli sellaset ennen raskautumista) Ne painaa, selkä kipee, niska jumissa eikä mitkään vaatteet näytä hyviltä!
Ja sit pelottaa niin paljon se et miten vartalo palautuu synnytyksen jälkeen. Pääsenkö takas "normaaleihin" mittoihin kuinka nopeesti vai tunnenko itteni vaan sellaseks rasvaseks, lihavaks ja roikkuvaks.. oisko kokemuksia?
Ainut mikä ahistaa on ristiriitaset tunteet mitä tää maha miussa itessäherättää. Suurimman osan ajasta pidän pyöreetä vauvamahaani kauniina ja silittelen sitä koska rakastan sitä mikä siellä kasvaa ja kehittyy. Mut välillä tulee kauhee inho itteeni kohtaan, rinnat on kasvanu monta kuppikokoa, mikä on inhottavaa, koska pidän pienistä rinnoista (miulla oli sellaset ennen raskautumista) Ne painaa, selkä kipee, niska jumissa eikä mitkään vaatteet näytä hyviltä!
Ja sit pelottaa niin paljon se et miten vartalo palautuu synnytyksen jälkeen. Pääsenkö takas "normaaleihin" mittoihin kuinka nopeesti vai tunnenko itteni vaan sellaseks rasvaseks, lihavaks ja roikkuvaks.. oisko kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ne kilot sulaa kuule vikkelästi imetyksen vauhdittamina. Olen itse sairastanut teininä anoreksian ja aikuisena taistellut bulimian kanssa. Kaksi lasta olen saanut, eikä ole kroppa lössö eikä rasvainen. Kyllähän se painonnousu ahdisti, varsinkin ensimmäistä odottaessa, niitä kiloja kun kertyi yli 20... Mutta kuten sanoin, ne lähtevät kyllä äkkiä pois. Olin esikoisen saatuani normaaleissa mitoissani jo kahden kuukauden päästä synnytyksestä. Tuohon palautumiseen vaikuttaa tietysti myös odottajan ikä, mitä nuorempi, sen nopeammin palautuu.
MOI!
Ihan aluksi tosi paljon onnea! Nauti raskaudestasi. Ekan lapsen odottaminen on ihanaa aikaa (suurimmaksi osaksi)! (toisen lapsen odottamiseen ei sitten enää luultavasti kerkeä niin ajatuksella paneutumaan, jos esikoinen on vielä pieni)
Mun elämässä raskaus ja lapset ovat olleet käännekohta parempaan. Välillä edelleen huomaan itsessäni anorektisia ajatuksia, mutta en anna niille valtaa, tai sanoisinko elämässäni ei ole enää tilaa eikä aikaa niille. Lapset ovat täyttäneet ajatukseni ja päiväni tältä osin. On pakko pitää itsesään huolta, jotta jaksaa olla lasten kanssa ja olla heille mahd. hyvä äiti.
Älä huoli kasvavasta mahasta. Muista että siellä kasvaa uusi elämä, ja odotus aika on kovin kovin lyhyt. 9 kuukautta menee hujauksessa. Luultavasti raskauden loppuvaihesssa olosi on tukala ison mahan kanssa, mutta niin se on kaikilla äideillä loppuraskaudessa. Jos olet nuori, niin tod. näk. palaudut entisiin mittoihin imettämisen myötä. Näin mulle ainakin kävi.
Voi onnittelut sinulle, olinpa minäkin! Uskon, että sulle tulee vaikeita aikoja mieles kanssa raskauden jälkeen ja "läskiolossa" mutta älä anna sen lannistaa, ole vahva! Kyllä se timmikroppa sieltä vielä tulee ajallaan ja mitä sitten jos se ei ihan täydellinen olisikaan. Nauti elämästäsi!
Kiitos teille ihanan kannustavista viesteistä! tuli heti vähän parempi mieli. tää vikahan on enempi just korvien välissä, eikä kropassa muuten. uskon et oma ulkonäkö ei enää tuu olemaan koskaan niin tärkee asia ku mitä se oli ennen raskautumista. Pelottaa vaan välillä ku kyllä kaikki varmaan tällä palstalla tietää miten pakkomielteinen asia laihuus voi olla.
mut niinhän se on että ei voi olla missään syömälakossa kun on jaksettava lasta hoitaa. sen varmasti tajuaa ihan kuka vaan. tärkeempi se vauvan hyvinvointi on ku oma ulkonäkö.
kannustavasta uutisesta. Me olemme mieheni kanssa jo peräti huimat 2 viikkoa yrittäneet. Saa nähdä tulemmeko onnistumaan. Bmi 15.4 ei kauheasti mitään lupaa, mutta olen jo hyvän aikaa syönyt todella runsaasti, rautatankkaukset sun muut on tehty ja nyt vaan pidetään peukkuja. Jos ei tärppää, niin tulisi nyt edes ne kuukautiset ilman pillereitä. Sekin jännittää, kun 7 v nappuloita söin... Joka tapauksessa odotukset on korkealla!
On aivan älytöntä,että tuossa fyysisessä kunnossa oleva ihminen yrittää tulla raskaaksi!jos sä et helvetti soikoon saa edes itteäs terveeksi,niin kuinka sä voit ottaa vastuullesi pienen ihmisen??!!"rautatankkaukset"..voi jeesus maaria,kasva ensin fyysisesti ja ehkä vielä pari tuumaa henkisesti ja yritä sitten.Tyttö hyvä,ei se lapsi ole vastaus sun ongelmiis,siirrät ne vain eteenpäin.eikö ihmisillä ole enää minkäänlaista vastuuntuntoa?!
mielen masentamisesta. Kasva myös henkisesti pari tuumaa... Ilmeisesti täytyy niin tehdä.
Entäpä sinä sitten? Miten on oma henkinen kasvusi? Tuliko hyvä mieli, kun pääsit haukkumaan kasvottoman tuntemattoman? Tunsitko olevasi älykkäämpi, parempi, kauniimpi kuin muut tällä palstalla? Tuliko edes mieleesi ettet ehkä tiedä, miksi viestin kirjoittaja eli minä olen alipainoinen? Tuliko edes mieleesi, josko kirjoittaja olisi jo neuvotellut asiasta esim. terveydenhoitajan kanssa?
Oli miten oli, onneksi olkoon: sait yhden NAISEN taas tuntemaan itsensä riittämättömäksi, liian ajattelemattomaksi, liian laihaksi. Mietipä ensi kerralla ketä tytöttelet. Internet on siitä pelottava väline, ettet koskaan tiedä kuka toisessa päässä istuu. Ja jos todella on niin, etten ole kypsä/ riittävä/ tarpeeksi järkevä tai vastuullinen äidiksi, niin jumalauta! Toivottavasti emme saa lasta!!!
Oikein hyvää lauantai-iltaa itse kullekin.
Aika törkeetä tekstiä!
Sellainen nainen, joka on täysin anoreksian syövereissä, tuskin edes haaveilee lapsesta. Ja tuskin edes tulee raskaaksi, ja jos tulee niin aika tod. näk. raskaus menee kesken.
Ilman muuta oma terveys täytyy saada mahd. hyväksi ennen raskautta. Ja näinhän tämä nainen jo yrittää tehdä, rautaa syömällä ja liisäämällä syömistä. Todella törkeetä ja ajattelematonta tulla kirjoittelemaan tollasta. Tuolla kirjoituksellasi, et saanut kuin lisää ahdistusta aikaa, tuskin ainakaan yhtään autoit tilanteessa. Ajattele jos anorektikko tai anoreksiasta toipuva, raskaana oleva nainen menee neuvolaan ja saa tuollaisen vastaan oton, kuin sinä annoit kirjoituksellasi. HÄPEÄ!
Anorektikko äiti tarvitsee paljon tukea. Mutta niin myös tarvitsee ylipainoinen, diabeetikko, verenpaineesta kärsivä, epilepsiaa sairastava, masennusta sairastava,.....jne...äiti. Kaikilla on mahdollisuus olla hyvä äiti omasta sairaudesta tai entisestä sairaudesta huolimatta.
MOI!
Sun BMI on vielä aika alhainen. Suosittelen, että koitat nostaa painoasi pikkuhiljaa terveellisellä ruokavaliolla. Ihan jo tulevan vauvan hyvin voinnin tähden on tärkeää, että syöt terveellisesti ja riittävästi. Myös foolihappo on tärkeää raudan lisäksi. Ja ennen kaikkea on tärkeää, että olet henkisesti valmis raskauteen ja lapsen tuloon. Mielestäni on hyvä, että lasta suunnitellaan (niin kuin teet), ja annetaan ajatukselle sijaa, kasvetaan rauhassa vanhemmaksi. Älä lannistu, jos lasta ei kuulu heti, voi olla merkki siitä, että kroppasi ja mielesi (henkinen tasapaino) ei vielä ole valmis raskauteen. Anna tällöin ajan kulua, ja hoida itsesi niin hyvään kuntoon henkisesti ja fyysisesti, että raskaus ja vanhemmuus on mahdollista. Itsekkin varmasti toivot, että lapsesi saa jo kohdussa kaikki parhaat edellytykset kasvaa terveeksi lapseksi ja pystyt olemaan mahdollisimman terve ja tasapainoinen äiti tulevalle lapselle.
Katso:
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91322.htm
http://www.felicitas.fi/suomi/tietopankki/Kuukauden kysymykset/061204_Mitensyomishairiotvaikuttavathedelmallisyyteen.aspx
http://www.vau.fi/templates/Article____78124.aspx
http://www.fermedi.fi/suomi/tietopankki/Artikkelit/041027_Painojahedelmallisyys.aspx
http://keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Urheiluamenorrea-167
http://www.kookas.fi/articles/read/2883
http://www.verman.fi/index.php?k=11048
http://www.vau.fi/templates/Article____77102.aspx
http://makupalat.fi/Categories.aspx?classID=cc9ba1d1-61f0-4fa7-9d36-f4e552542450
http://www.helistin.fi/?page=2937179&id=9902156
http://metku.net/~pesu/hedelmallisyydenmaksimointi.php
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=251
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Tutkimus Vähän rasvaa sisältävät maitotuotteet haittaavat hedelmällisyyttä/HS20070301SI1YO07bhr?ref=rss
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=9272645&page=3105015
http://www.vau.fi/templates/Article____77603.aspx
Molemmille edellisille vastaajille paljon kiitoksia. Painoni laski aikoinaan anoreksia/ortoreksian seurauksena, mutta nyt olen noin kaksi vuotta ollut jo siitä terve. Paino ei sen sijaan koskaan noussut takaisin runsaasta terveellisestä syömisestäni huolimatta. Lääkärissä ei osattu muuta kuin sanoa voi voi, älä nyt ainakaan laihduta, mutta koita olla tyytyväinen itseesi tuollaisena. Tällä painolla joskus ihmettelen etteivät sen kummemmin antaneet lihotusohjeita. Minäkuvani ei siis ole anorektikkojen tapaan vääristynyt, vaan näen peilistä ruman laihan naisen, joka olisi kaunus 10 kg painavampavana. Lohdutan itseäni sillä, että äitini painoi vain kaksi kiloa enemmän ennen ensimmäistä lastaan. Mihin asti geenejä saa syyttää? Joka tapauksessa yritän kovasti, mutta pelko on silti läsnä joka hetki. Siispä kiitos kannustavista sanoista ja mielenkiintoisista linkeistä. Saattaapi mennä tovi niihin tutustuessa.