Kuuluisin kirjailijamme ja hänen monet teoksensa ovat taas ajankohtaisia.
Minuhe, suomalainen
voisi olla meidän teoksemme.
- Kirjoitteletteko?
---
Eilen pikkupojan 'ammana' ollessani luin Aku Ankkaa hänelle, ja siinäkin otettiin juhla huomioon.
Minuhe, suomalainen
voisi olla meidän teoksemme.
- Kirjoitteletteko?
---
Eilen pikkupojan 'ammana' ollessani luin Aku Ankkaa hänelle, ja siinäkin otettiin juhla huomioon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulisin, että jokainen suomalainen ainakin Waltarin nimen tuntee, vaikka ei olisi kirjojaan lukenut.
Sinuhe taisi olla ensimmäinen hänen kirjoistaan, jonka luin, ja sitten innokkaasti kaikki muutkin sodan jälkeen kirjoitetut teokset.
Mutta Fine van Brooklyn ja muut varhaisemman kauden kirjat ovat jääneet minulle vieraiksi, paitsi v. 1937 kirjoitettu "Vieras mies tuli taloon", jolla hän otti osaa WSOY:n kirjoituskilpailuun.
Hän osallistui jollakin toisellakin käsikirjoituksella kilpailuun kuin hämäyksen vuoksi, sillä hän käytti kahta kirjoituskonettakin, ettei voittanutta teosta arvattaisi hänen tekstikseen. En muista mikä kirja se oli, mutta muistan, että hän voitti sillä kolmannen palkinnon.
Waltarin tekstejä on niin monen tasoisia, että kaikki voivat löytää niistä itselleen kiintoisan teoksen.
Waltari kirjoitti v. 1935 oppaan "Aiotko kirjailijaksi?". Edelleenkin siinä on varteenotettavia neuvoja aloittelijoille ja piteempäänkin kirjoittamista harrastaneille. Kaikessa eivät uudemmat oppaat ole samaa mieltä, mutta eipä ole lukijoiden makukaan aina samanlainen.
Tunnetuimmat Waltarin romaanit on tullut luetuksi vuosikymmeniä sitten. (Pitäisi kerrata.) Ja niihin perustuvia elokuvia ollaan jokainen varmaan nähty lukemattomia!
Myös "Kieku ja Kaiku" lienee meidän ikäpolvemme muistilokeroissa: "Kahvi on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa..."
Kyllä kirjailija on (edesmenneenäkin) juhlansa ansainnut, vaikka joku asia hänen "habituksessaan" on joskus muinoin vähän tökkinytkin. Jospa ei silti tänään pistetä tikulla silmään vanhoja muistellen. Hyvä kirjoittaja hän oli.
Kunpa pystyisikin kirjoittamaan Sadun* ehdottaman "Minuhe, suomalaisen"!
Siitä lienee puoli vuosisataa, kun jossakin kirjallisessa tilaisuudessa näin M.W:n. Hän ei selvästikään rakastanut julkisuutta. Waltari oli lehtimies, siitä mm. tuo Kieku ja Kaiku. Kaikki eivät pitäneet häntä vakavasti otettavana kirjailijana, kun hän "syyllistyi" vielä elokuvakäsikirjoitustenkin tekoon. Myös Sinuhen maailmanmenestystä vähäteltiin.
Minua huvittaa vieläkin Waltarin krapulaohje: Pitää asettua makuulle sohvan päälle, ottaa Raamattu ja alkaa sieltä lukea Jobin kirjaa.
Kieku ja Kaiku olivat aina lempilukemistani jo ihan pienenä.
Kerran olin parhaan ystävättäreni, toisen samanikäisen kanssa juuri lähdössä retkelle ulos. Viltti oli rullattu ja eväät laitettu voipaperiin.
Silloin alkoikin sataa.
Äitiä nauratti, kun sanoin:
"Turha metsään laukata,
eväät näin voi haukata."
Suora lainaus k.o. kirjailijalta.
Lähes neljäkymmentä vuotta sitten olen jutellut Mika Waltarin kanssa puhelimessa jonkun kerran, kun hän soitti työasioissa silloiseen työpaikkaani. Ja kyllä hän siellä kävikin, vaikkei juuri minun luonani. Hän oli todella miellyttävä, vaatimaton ja ystävällinen, itseään tehostamaton ihminen. Hieno persoona, josta ei voinut olla vaikuttumatta. Hänen puhetapansakin oli hiljainen ja pehmeä.
Hän vain on kaikkien hänet nähneiden ja tavanneiden muistiin jäänyt vaatimattoman esiintymisensä takia, hänen olemuksensa oli jotenkin vaikuttava siinä itseään korostamattomuudessa, sillä toisinkin olisi voinut olla kuuluisan kirjailijan kohdalla. Näitä itseääntehostajiakin nimiä mainitsematta kun aikoinaan näin ihan riittävästi, joilla aina oli jotain suurta tekeillä, vaikka mitään ei ollut edes alkutekijöissään.
Hän puhui hiljaisella ja hiukan kuiskailevalla äänellä.
Joskus lukiessani Sinuhe, egyptiläistä,
olin kuulevinani Mikan äänen:
"Minä, Sinuhe, Senmuntin ja hänen vaimonsa Kiban poika, kirjoitin tämän..."
Todellinen hieno persoonallisuus.
ihan vaan ulkomuististani tulee mieleeni se hieno kohtaaminen basilikassa, jonka Johannes kertoo Annan tullessa hänen viereensä:
"...tunsin hyasinttien tuoksun.
Hän oli tullut, rakkauteni."
En nyt rupea tarkistamaan, voi olla virheitä.
Toivottavasti siellä on tuo kohtaus, etten ole unta nähnyt!