Olen muutaman vuoden päälle 50v ja juuri päässyt eläkkeelle. Aikoinaan aloitin hyvin nuorena itseni elättämisen ja 35v. työrupeaman jälkeen, lääkärin ehdotuksesta hain eläkettä. Jonka sain, suurena yllätyksenä itsellenikin.
Nyt tuo sinänsä hyvä asia on tekemässä minusta erakkoa. Ikätoverit ovat vielä työelämässä tai kiinni perheissään. Olen sinkku, en juurikaan käy "missään". Yksin ei tule lähdettyä. Matkustaminenkin olisi kivaa, varsinkin jos olisi seuraa.
Seksiseuraa tarjoajia kai löytyisi, sellainen ei oikein kiinnostaisi. Vanhanaikainen tapa, tutustu, lämpene, ihastu jne. (vai miten se nyt menikään) sopisi minulle paremmin.
Olen siis melkoinen kummajainen, vaikka ihan normaali ihminen olenkin. Rikon kai vain noita rajoja ikäni ja olosuhteeni suhteen. Jos menen eläkeläisjärjestöjen kokoontumisiin, pelkään, että minut katsotaan sieltä ulos.
Onko vastaavassa tilanteessa olevia, "täyspäisiä" ihmisiä jossain? Hyviä neuvoja kaivataan.
Nyt tuo sinänsä hyvä asia on tekemässä minusta erakkoa. Ikätoverit ovat vielä työelämässä tai kiinni perheissään. Olen sinkku, en juurikaan käy "missään". Yksin ei tule lähdettyä. Matkustaminenkin olisi kivaa, varsinkin jos olisi seuraa.
Seksiseuraa tarjoajia kai löytyisi, sellainen ei oikein kiinnostaisi. Vanhanaikainen tapa, tutustu, lämpene, ihastu jne. (vai miten se nyt menikään) sopisi minulle paremmin.
Olen siis melkoinen kummajainen, vaikka ihan normaali ihminen olenkin. Rikon kai vain noita rajoja ikäni ja olosuhteeni suhteen. Jos menen eläkeläisjärjestöjen kokoontumisiin, pelkään, että minut katsotaan sieltä ulos.
Onko vastaavassa tilanteessa olevia, "täyspäisiä" ihmisiä jossain? Hyviä neuvoja kaivataan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
me liian nuoria eläkeläisten porukoihin?
Minä olen kulkenut heidän mukanaan mm. retkillä ja teatterissa äitini seurana.
Olen myös jäsen, vaikka en eläkkeellä olekaan.
Uskomattoman mukavia ihmisiä, kivoja retkiä, en voi moittia yhtään:)
Ollaan käyty Vuokatissa, Kolilla, Kerimäellä
muutaman päivän reissuilla ja harvoin olen niin
paljon saanut nauraa kuin näillä reissuilla:)
Eikä siellä kaikki muutkaan niin vanhoja ole,
useita alle kuusikymppisiä oli mukana.
Tämä vain siksi, ettei kannata suoralta kädeltä eläkeläisporukoita pois sulkea.
Kiitos vinkistä, varmasti kannattaa kokeilla...
väliinputoajia.
Emme kelpaa enää rokkifestareille emmekä vielä
eläkeläisbussiin joten mitä jää jäljelle?
No, onhan ne tangomarkkinat ja marjametsät.
myös on kuin väliinputoaja,entiset ystävät,muutama jäljellä,kaikilla uudet kuviot ja omat menot.
Marjametsät ja tangomarkkinat kaukana,olishan noita ravintoloita,mut tää nykyajan meininki!
Jos sättäilet,saat vaan seksiehdotuksia,siis missä kunnon vapaat ihmiset kohtaa?
Tuntuu et ihan parhaat ihmissuhteet voisi syntyä puhtain arvoin,kieltämättä seksiäkään.
usein vaikeaa luoda uusia ihmissuhteita.
Kuten sanoit, kaikilla omat rientonsa ja menonsa.
Kapakat eivät suuresti enää kiinnosta.
Ei marjametsissäkään ketään kohtaa paitsi metsän eläimiä korkeintaan.
Niin missäpä vapaat ihmiset kohtaavat, hyvä kysymys jossain on kuitenkin aina se oikea?
päinvastoin.
Ihan vapaasti voi mennä rokkikonserttiin, ja tavata siellä paljon samanikäistä porukkaa, kuin myös tangomarkkinoille, johon minua ei ikinä saataisi.
Marjametsässä moni marjastaa sydämensa halusta, ja vielä pystyykin.
Eläkeläiskerhoonkin varmasti mahtuu, tuskin on edes nuorin jäsen.
vaikka rokkikonserttiin jos olis samanhenkinen seuralainen mutta ei sellaiseen kehtaa yksin mennä heilumaan.
Haaveena ollutkin kiertää kerran konsertit läpi ennenkuin hautaan kaatuu :)
mennä ihan issekseenkin.
Tiedä, onko enää lähteissään siten. :))
Koskaanhan ei voi tietää.
menisin paljon mieluummin rokkifestareille kuin tangomarkkinoille.
Lähtisitkö kanssani :) :)
sama minullakin, muttei taida tulla kauppoja. ;))
kaupoista puhuu mitään, kysyin vaan festariseuraa en naimisiin kanssasi :)
olin painanut näppylää, etteihän meillä ollut kauppoja meneillään. :))
Voisin lähteäkin, edellisestä konsertista on jo kyllä kaksi vuotta.
....mainio paikka tutustua erilaisiin persooniin, ja täällä ei ensimmäiseksi ehdoteta yleensä seksiä.
Itse löysin rakkaani tämän palstan kaltaiselta keskustelupalstalta.
voi tehdä mitä haluaa, poistua paikasta silloin kun haluaa jne.
Vaikea on Sinulle neuvoa antaa, kun ei tiedä millaisella seudulla asut?
Pubit? Ei ne ole pahoja paikkoja, jos sinne menee silloin kun väki töistä pääsee. Moni kiva ihminen poikkeaa ottamaan yhdet ja tiedä ketä siellä kohtaa.
Mikä kiinnostaa? Jokin urheilulaji?
Toisaalta, vaikka yksinäisyys ei mitään mukavaa aina olekaan, on silti kiva lukea, etten ole ainoa. Monesti olen ajatellut, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä siihen tai siihen epätoivoiseen suhteeseen, ei tarvitsisi ainakaan olla yksin. Mutta onneksi uskalsin silti lähteä, parempi kai tämäkin, kuin kaksin yksin ja vielä itsetunto ja terveys uhattuna.
Viiskymppisenä ei tosiaan viitsi mennä kapakoihin, ainakaan ystävää etsimään. Marjametsistä ei löydy kuin hirvikärpäsiä, jotka kyllä pyrkivät iholle, mutta niidenkin häätämiseen olisi se kaveri paikallaan. Chattia ja treffejä selatessa tulee mieleen kuinka paljon seksihulluja onkaan liikkeellä sivuilla. Olishan se kivaa, tottakai, mutta ei saisi olla ihan ensimmäinen hakukriteeri. Eikä vielä toinenkaan.
"Juuri pääsyt eläkkeelle". Miten pitkä aika tarvitaan, kun se eläkkeelle pääsy alkaa ahdistaa. Minä en ole päässyt eläkkeelle, mutta jäin omasta tahdostani pois työelämästä, ainakin vähäksi aikaa. Jännä nähdä miten kauan yksinäinen erakko viihtyy vapaudessa, ja ilman mitään tekemisen pakotteita niskassaan.
Noin olen tähän asti minäkin ajatellut ja toiminutkin, mutta en voi sille mitään, että usein vaivun itsesääliin ja se on tottavie tunne, josta en pidä. Viimeksi juhannusta yksin viettäessäni, ajattelin olevani ainoa ihminen maanpäällä, jolla ei ole edes juhannuksena seuraa. Itsesääli on inhoittava tunne.
Asun maalla ja ainakin näillä seuduilla pubeissa taitaa istua vain se kantaporukka. Heitä mitenkään väheksymättä, uskon kuitenkin, että he vierastaisivat ehkä minua yhtä paljon kuin minä heitä.
Joskus kun arkana yrittää pyrkiä johonkin pöytään, joku sanoo että "paikka on varattu". Istun yksin viereiseen pöytään ja katson, että heidän varattuun paikkaansa ei tule koskaan ketään.
Ihmiset voisivat pysyä kotonaan, jos he menevät varaamaan paikkoja baariin.
ennen kuin edes yrittää "ei onnistu", voi olla varma ettei myöskään onnistu.
Pitää uskaltaa yrittää.
Eikä pidä luovuttaa vaikka heti ei sattuiskaan tärppäämään.
Täältä ei saa mitään takuita onnistumiselle. Ne saa vain yrittämällä riittävän monta kertaa.
Googlasin juuri hakusanoilla "yksinäisten sydänten kerho" ja löysin paljon sivuja. Teatteria, runoja, proosaa. Ei mitään tai ketään oikeata? Meitä kun kuitenkin taitaa olla?
Jos tuollainen kerho jossain toimisi, uskaltaisin varmasti mennä mukaan. En sanoisi ei. Uskalluksesta ei yksinäisyyteni johdu, vaan vaihtoehtojen vähyydestä.
se on, ei ole MITÄÄN mestaa yksin jätetylle keski-ikäiselle naiselle, kun kapakat ei innosta. Sitäpaitsi siellä on meitä reilut 10-vuotta nuoremmat kierrätyksessä, aikansa. Sitten HE valitsevat NE sopivat ukkomiehet ja taas tulee uudet kierrätykseen jatkuu.....jatkuu....
Pitäisi........
lähtisin jos kehtaisin mennä mutta pelkään jos siellä vaan "ukonrontteja" :)
hulluja haastelet typsykkä?????????
...jos muuten mukava! Mielummin sellainen, kuin "nuorekas golffaaja". Myös naisystäviä kaipaan, vaikka hetero olenkin, ei sellaisiakaan helposti löydä. Missä lienevätkään, hellojensa äärellä?
Teki mieleni lähteä muutamaksi päiväksi ajelemaan, käydä vaikka naapurimaassa, tai Lapissa, mutta ketään en saanut matkakaverikseni, kun eivät miehensä päästä!
Tuosta matkustamisesta sen verran, että taitaa olla ensi kesä ensimmäinen mahdollinen näin taloudellisesti lähteä kiertämään Suomea. En ole pyytänyt ketään mukaani, koska meinaan matkasta nauttia. Menen minne haluan, pysähdyn missä haluan, viivyn sen aikaa minkä viihdyn, jatkan matkaani ja kun olen tarpeeksi kierrellyt, matkustan kotiin.
Olen menossa itä-Suomea katsastmaan kun se on jäänyt aika vähiin.
Eiku itsekseen matkaan ja nautitaan
Minulla on kokemusta yksinmatkustamisesta ympäri maailmaa. Yksi parhaita puolia on että on hyvin helppo löytää seuraa jos haluaa. Jos riiput jonkun muun mukana niin olet sidottu siihen. Huonoja puolia on se sitten joskus raastava eroaminen kun on jonkun tavannut. Ja että asuminen hotelleissa tulee kalliimmaksi.
tuota mieltä, aseta tuoli peilisi eteen. Siellä se ainoa mahdollisuus taitaa sitten olla.
Sinä et ole yrittänyt vielä mitään.
useampi totuus.
Minäkin olen reissannut yksikseni jonkin verran ja kyllä seuraa on aina ollut. Onnekseni olen katsellut rauhassa ympärille ja löytänyt samanhenkisiä ihmisiä joden kanssa viettää aikaa. MUTTA kuten mainitsit ne jäähyväiset olivat aina, kivan ajan lopuksi inhottavia.
Miksi täällä ei löydy UUSIA ystäviä, ehkä ikä on rasite.
Minä jäin myös eläkkeelle n.1 1/2 vuotta sitten,alku oli vähän hankalaa,yksinäisyys vaivasi.
Ajattelin vain että kukaan ei minua tule kotoa hakemaan,kyllä itse täytyy olla aktiivinen.
Lähdin tansseihin,ihan perinteiselle tanssipaikalle,en kapakkaan.
Siellä tapaan ihmisiä,se on myös mukava liikunta muoto.
Tuttuja on tullut monia ja siellä on hauskaa.
Hei olet tosi hyvässä asemassa, kun olet päässyt eläkkeelle. Nythän sinulla on aikaa hoitaa itseäsi, fysiikkaa ja mieltä. Itse tulin 36 vuotiaana mummiksi, olin juuri aloittanut opiskelun. Oli siinä selittelemistä, en sopinut mihinkään perinteiseen kuvioon. Lapsenlapsikin tuumi kasvettuaan, että oletpa mummi nuori. Kampea itsesi rohkesti johonkin ryhmään aluksi. Miksi jäit eläkkeelle, olisiko joku yhdistys joka tapailee vaihto-ehto aluksi. Kotinurkissa saa olla, ei sinne kukaan tule. Muitakin nuoria eläkeläisiä on. Menoksi vaan.