Yksi tuttavani on (taas) masentunut, puhuu jatkuvasti kuolemisesta ja siitä että vihaa itseään ja elämäänsä.
Haluaisin jotenkin tukea, mutta en osaa. Ihan sama mitä sanon, hän kääntää kaiken jotenkin negatiiviseksi.
Sama juttu on tapahtunut ennenkin muiden ihmisten kohdalla, en vaan ilmeisesti osaa lohduttaa mitenkään.
10 vuotta sitten olin itse masentunut ja minulle sanottiin paljon ikäviä asioita, kuten että olen epäonnistunut ihminen ja minun pitäisi tappaa itseni. Tuntuu tosi väärältä, että ihmisiä joskus tuomitaan masennuksen takia sillä tavalla. Tiedän että asiat voivat kääntyä paremmiksi, eikä kukaan ole huono ihminen siksi että on masentunut. Siksi haluaisin auttaa masentuneita. Mutta en osaa! Kukaan ei tunnu arvostavan sitä että yritän.
Oletan että masentunut joka puhuu masennuksestaan koko ajan, odottaa jonkinlaista apua, mutta millaista? En ymmärrä. Olen kysynyt suoraankin, mutten saa vastausta. Osaisiko joku neuvoa?
Haluaisin jotenkin tukea, mutta en osaa. Ihan sama mitä sanon, hän kääntää kaiken jotenkin negatiiviseksi.
Sama juttu on tapahtunut ennenkin muiden ihmisten kohdalla, en vaan ilmeisesti osaa lohduttaa mitenkään.
10 vuotta sitten olin itse masentunut ja minulle sanottiin paljon ikäviä asioita, kuten että olen epäonnistunut ihminen ja minun pitäisi tappaa itseni. Tuntuu tosi väärältä, että ihmisiä joskus tuomitaan masennuksen takia sillä tavalla. Tiedän että asiat voivat kääntyä paremmiksi, eikä kukaan ole huono ihminen siksi että on masentunut. Siksi haluaisin auttaa masentuneita. Mutta en osaa! Kukaan ei tunnu arvostavan sitä että yritän.
Oletan että masentunut joka puhuu masennuksestaan koko ajan, odottaa jonkinlaista apua, mutta millaista? En ymmärrä. Olen kysynyt suoraankin, mutten saa vastausta. Osaisiko joku neuvoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Piristyn siitä, jos kaveri pyytää vaikka kylään ottamaan pari huurteista tai tekemään jotain yhdessä. Ihan sama mitä tehdään yhdessä, siinä samalla poristaan, niin parempi olo tulee ainakin vähäksi aikaa. Masentuneena minä en halua, että joku voivottelis minun puolesta ja vierellä. Pitäs vaan olla niinkuin aina ennenkin.
Ole hänelle ystävä! Se on minun neuvoni..
Masennuksen käsikirjasta: SSRI - onnenpilleri vai aikapommi?
Aika kamalalta kuulostaa että sua kehotettiin tappamaan ittes kun olit masentunut! Onpa hyvä ettet kuunnellut sellaisia neuvoja!
Eräs ystäväni kärsi vakavasta masennuksesta jokunen vuosi sitten. Koin juuri samoin kuin säkin: kun yritin auttaa, hän käänsi kaiken negatiiviseksi. Jossain vaiheessa hän sanoi kuitenkin arvostavansa sitä, että haluan olla hänen ystävänsä.
Masentunut ihminen tekee juuri niin. Hän näkee kaiken synkkänä ja kääntää kaiken positiivisenkin negatiiviseksi. Mutta hän tarvitsee rinnallakulkijaa, ihmistä, joka kuuntelee ja jolle saa purkaa pahaa oloaan. Kuunteleminen on sulle raskasta, sun kannattaa tietysti miettiä miten paljon itse jaksat, mutta jos vain jaksat, ole hänen ystävänsä. Hän tarvitsee sitä.
Autat parhaiten olemalla oma itsesi ,kuitenkin tärkeää on ettei kaveria jätetä .
Itselläni on kokemus nuoruudestani jolloin kärsin todella vakavasta masennuksesta ,en kertakaikkiaan halunnut jutella ihmisten kanssa saati kuulla "kyllä se siitä" .Yksi ystävä oli uskollinen ,hän tuli joka ikinen päivä käymään .Istui hetkisen luki lehteä ja jutteli melki itsekseen .
Yhtenä päivänä huomasin katsovani ikkunasta ja odottavani kyseistä vierailijaa .
Eli ei ne suuret sanat mutta teot jotka lähtee sydämestä .
Tukijoita tarvitaan ja nimenomaa sellaisia joilla ei ole valmiita vastauksia .